Zeitin laadukkaassa lastenlaulusarjassa sopii Ich lieb den Frühling. Wann wird es endlich mal wieder wärmer sein? Schnee, Eis und Kälte müssen bald vergehn. Kevään kohdalla on huomattava että se on der huolimatta -ing päätteestä.
M. Lindgrenin Figaro keskittyi pääsiäisen alla luonnollisesti Parsifaliin. Ohjelma on kuunneltavissa vielä yli 20 päivän ajan Suomessa.
Parsifal on Wagnerin ooppera, jota esitetään näin pääsiäisen tienoilla.Wagnerin lastenlastenlapsi Nike Wagner tosin totesi, ettei sitä pitäisi kiirastorstaina (Gründonnerstag) tai pitkänäperjantaina esittää sillä se assosioi sen liikaa pääsäisen tapahtumiin. Siinä pitäisi olla kyse musiikintaiasta, eikä pitkäperjantaista, mikä siinä 3. näytöksessä esitetään.
Ooppera pohjautuu (löyhästi) mm. saksalaiseen Wolfam von Eschenbachin (kuollut 1220) Parzifal teokseen, joka osittain taisi pohjautua lyhyempään paria kymmentä vuotta aikasemmin kirjoitettuun ranskalaiseen Percefaliin. Juoni niissä liittyy graalin maljaan ja ritareihin ihan kuin Indiana Jonesisssakin. Parzifal on säilynyt. Siinä on 28412 säettä. Wagnerin ooppera puolestaan kestää reilut neljä tuntia.
Wikipedin tiivistelmän mukaan Parsifal on surmansa saaneen ritarin poika, joka ei ehdi nähdä isäänsä. Äiti ei halua poikansa tietävän sellaisesta mitään ja pitää häntä metsässä eristyksissä. Poika näkee Artusin ritareita ja haluaa tulla samankaltaiseksi ja äiti joutuu sen saattamaan matkaan yrittäen välttää sen ritariksi joutuminen huonon hevosen ja naurettavan asun kanssa. Äiti kuolee sydänsuruihin pojan lähdettyä, mutta poika pääsee pyöreän pöydän ritarien joukkoon, jotka etsivät Graalin maljaan. Retkellään hän vahingossa menee yöksi Graalin linnaan, mutta koska hän ei ole tarpeeksi myötätuntoinen kuningasta kohtaan, hänet heitetään ulos. Myöhemmin hän ymmärtää vasta myöhemmin. Sen löytämisessä uudelleen oli hommaa, mutta löytyi kuitenkin.
Kansallisoopperan sivulla on kuvagalleria, josta näkee tämän ohjauksen lavasteet, jotka lähinnä ovat väriä vaihtava (valaistu) lattia, joka on kuin salama. Sen osat nousevat ja laskevat. Se ilmeisesti kuvaa tietä, jota on usein raskas kulkea.
Sitten on miekka, joka myös voi valaista päällä voi vaikka makailla. Kieltämättä se oli aika vaikuttava. Joskus olisi toki kiva nähdä perinteisempi ohjaus.
 |
| Matti Salminen lauloi viime vuonna Sokoksen kyljessä. |
Ludwig II:nen sai yksityisesitykset Mynssenissä 1880 alkusoitosta ja kahdeksan yksityistä näytöstä oopperoista 1884-85.
Wagnerin taputusneuvoista hämmentynyt yleisö ei aplooderannut kuin lopussa. Vieläkin Bayreuthissa ja joissakin oopperoissa on tapana, ettei 1. näytöksen jälkeen aplodeerata, mutta Suomessa kyllä.
Esimerkiksi Baijerin Staatsoperissa Parsifal esitetään pääsiäisen yhtä varmasti kuin Hannu ja Kerttu jouluna. Suomessa ei tänä vuonna Parsifalia nähty, mutta viime vuonna sentään oli ja silloin Matti Salminen oli vanha ritari Gurnemanz ja Kundry Päivi Nisula. Parsifal oli ruotsalainen Michael Weinius, Amfortas Tommi Hakala ja Klingsor Esa Ruuttunen. Voi siis sanoa, että aika tähtikaarti. Kapellimestari oli israelinen ja ensimmäistä kertaa täällä. Musiikki oli oivallista. Vain toisessa näytöksessä ollut Parsifalin ja Kundrun dialogi venyi wagnermaisen pitkäksi. Viisituntia meni tosi kevyesti.
Ooppera tukee hyvin myös kielten opiskelua sillä tekstit näkyy ruotsiksi, suomeksi ja englanniksi ja sitten kun vielä kuuntelee laulun saksaksi niin siinä onkin tekemistä käännösten analysoimiseksi. Voi vaikka miettiä (Graalin) keihään sanan samankaltaisuutta eri kielissä (spjut, spear ja Speer).
Alkusoitossa ei ole tarvinnut säästellä aikaa. Ekassa näytöksessä Monsalvatin (Pohjois-Espanjan vuoristossa). Siellä Graalin ritarien kuningas Amfortas on loukaantunut omasta miekastaan ja aikoo kylpeä parantavassa järvessä. Kundry niminen nainen kiidättää balsamia.
Parsifal astuu kuvaa ammuttuaan joutsenen, josta ritarit järkyttyvät ja hän saa torut ja käy ilmi, ettei hän tiedä, mitä meni tekemään eikä itseasiassa edes tiedä nimeään. Kundry tietää kertoa, että Parsifalin äiti on kuollut sydänsuruun, kun poika lähti ja Parsifal hyökkää hänen kimppuun, mutta Amfortas lopettaa väkivaltaisuuden.
Sitten seuraa lauleskelua ja Graalin maljan seremonia ja eräänlainen ehtoollisen vietto. Amfortaksen pettymykseksi Parsifal ei ole ennustettu houkka ilmesestikään, kun ei Graalin maljasta tiedä ja ajaa hänet pois linnasta.
2. näytöksen alkusoiton jälkeen Klingsor yrittää kukistaa Parsifalia ritarien ja kukkaistyttöjen (jotka oli tässä ohjauksessa kröhöm.. vähäasusteisia kuvia laulun tullessa taustalta) viettelysten avulla. Kundrykin suutelee häntä, mutta se taika kääntyy häntä itseään vastaan ja Parsifal ymmärtää, mistä kaikesta on kyse. Kundry kertoo kirouksensa juontuvat kun hän nauroi kärsivälle Kristukselle. Klingsor sinkoaa vielä Graalin keihään Parsifalia kohti, mutta tämä sieppaa sen näyttävästi, mutta helposti kiinni.
Kolmannessa näytöksessä Parsifal ilmestyy takaisin Graalin linnaan eikä Gurnemanz häntä heti tunne. Käskee vieraan laskea sotavälineensä pois semminkin kun on pyhistä pyhin päivä - pitkäperjantai. Kundrykin ilmestyy paikalle ja pesee Parsifalin jalat ja kuivaa ne hiuksillaan ja Gurmanz voitelee Parsifalin pään öljyllä.
Parsifal ottaa pyhää vettä, suutelee Kundrya, ja vieläpä parantaa Amfortasin haavan Graalin keihäällä. Lopuksi hän paljastaa Graalin maljan ja kaikki on hyvin.
Kertakaikkiaan vaikuttaaa. Tuo em. linkin hyvälaatuinen Bayreuthin ooppera löytynee kokonaan Youtubesta (sis. englanninkielisen tekstin).
Keine Kommentare:
Kommentar veröffentlichen