virtualwelt: Ligetin juhlaa

Sunnuntaina kävin ensimmäistä kertaa Grankullan Uudessa paviljongissa. Tuolla on ilmeisesti huomioitu akustiikkaa, kun on erinäisiä levyjä viritelty kattoon ja seiniin.

Anne Kauppi soitti ylimääräiset (konsertissa kuultua Bachia ja Chopiani) oikean puoleisella Erard-flyygelillä näytteeksi. Sellaisella Chopinkin oli soitellut. Keuhkotautiselle kevyttä kosketusta totteleva malli oli parempi. Tosin tuossa ei sointi kestä tarpeeksi kauan verrattuna Steinways'iiin, joten siksi Kauppikaan ei ole niin ihastunut.
Alun Bachin Englantilainen sarjaan, joka on sävelletty cembalolle se kyllä kävisi. Minä kuuntelen Bachin mielummin muulla kuin flyygelillä.

Olen käynyt k.o. pianistin konserteissa useasti ja levyjäkin on - syystäkin! Nyt uutuutena olivat Ligetin etydit, joita hän on harjoitellut puoli vuotta. Ekana Ligetin kappaleena oli 1950-luvulla sävellytty Musica Ricercata VII. Kuten kuuluu siinä alussa vasemmalla kädellä on aika yksitoikkoinen toisto.
Sitten oli andantena alkava Etydi nro 2 "vapaat kielet", "fanfaari" nro 4, "sateenkaari" nro 5 , Varsovan syksy nro 6 , "taikurin oppila" nro 10, ja "kahden vaiheilla" nro 11.

Loppu oli tuttua Chopinia eli Etydit Op. 10 numerot 1 (ei tainnut olla ihan yhtä vaudikas kuin tuo Askenasyn versio, mutta eipä tuo jaksanut näköjään muista sen perään heti soittaakkaan..), 2, 3, 9, 10 ja 12 eli tuttu vallankumousetydi. Juutupesta löytyy koko settikin.

György Ligeti (1923-2006) esittelyä on Kaupin kotisivulla. Sieltä käy ilmi, että levytystäkin valmistellaan. Joskus saa vielä kuulla vaikka tämän etydin nro 13 - paholaisen portaat. Ylimääräisenä kuultiin uudestaan "Varsovan syksy" etydin, jossa dramatiikkaa piisaa etenkin lopussa. Se liittyy Varsovan kansannousuun v. 1944 saksalaisia miehittäjiä vastaan. Neljännesmiljoona siviiliä sai surmansa siinäkin.

Ligeti on syntynyt nykisen Romanian Siebenbürgenin alueella (*). Hänen vanhemmat olivat unkarilaisia. Juutalaisia kun olivat isä ja veli kuolivat keskitysleirillä, mutta äiti selvisi. Hän itse oli Budapestissä ja joutui 1944 Unkarin armeijaan ja sittemmin neuvostoliittolaisten vangiksi. Opinnot päättyi 1949 ja hän tutki vuoden romanialaista kansanmusiikkia (etnologiaa) ja meni sitten Budapestiin opettamaan. Kommunismi ei sallinut nykytaidetta.
1956 Unkarin kansannousussa hän pakeni Wieniin. 1969-72 hän asui Berliinissä. 1973-1989 hän oli professorina Hampurissa. Kuoli ja haudattiin Wienissä. V. 2000 hän sai Wihurin Sibelius palkinnon.
Kaupin kotisivulla on valikoituja kritiikkejä tätäkin ohjelmistoa koskien.

*) Kerran Mynssenissä kävin Peter Jacobin valokuvanäyttelyssä, jossa oli 50 isoa valokuvaa otsikolla Stillleben nach dem Exodus (hiljaiselo kansanvaelluksen jälkeen). Siellä oli esimerkiksi kuvia ränsistyneistä Wehrkircheistä (puolustustarkoitukseen soveltuviksi rakennetuista kirkoista). Kansainvaellus tapahtui Siebenbürgenien keskuudessa. Se oli saksaa puhuva vähemmistö Romaniassa. Oma kieli oli toki kovin erilaista. Alue on ollut mm. Itävalta-Unkarin alaisuudessa, välillä Osmanian kreivikuntana jne. kunnes 1. maailmansodan jälkeen se tuli osaksi Romaniaa.
1930-luvulla saksalaistaustaisia siebenbürgeniläisiä oli 300'000-500'000. Brandt-Schmidt-Kohl ostivat romaniansaksalaisia Saksaan 1970- ja 1980-luvuilla. Omaisuus joutui jättämään Romaniaan. Hinta riippui koulutustason mukaan ja nousi tietysti vuosien mittaan.:

Kategorie A: 1700 DM – normaler Mensch
Kategorie B: 5000 DM – gehobener, ausgebildeter Facharbeiter
Kategorie C: 10.000 DM – Akademiker

Erityisesti 1990-l. erityisesti Saksaan suuntautuneen muuttoaallon jälkeen saksalaisperäisestä väestöstä on jäljellä laskentatavasta riippuen 5-10% 1930-lukuun verrattuna.

Tuonne on pyörällä melkoinen mäki suoritettavana, kun lähtee Kauniaisten keskustaajamasta, että kannattaa lähteä ajoissa..

Uusia kerrostaloja kirkon vierestä.

Ei niin uusi juna-asema.
Kauniaisten pienessä keskustassa oli marraskuussa lyhtypylväissä kiva mainoskampanja Kauniaisten 2. musiikkipäivien vuoksi. Siitä vaan tunnistamaan.