Korppeja

 Kiasmassa on  sarjakuva ja musiikki teemana. Sarjakuva ei ole mitään sanomalehdistä tuttua vaan enemmän "taiteellista". Tuli mieleen uusimman Kaltion kuvitus.
Paljon nuoria kotimaisia taiteilijoita esillä ja ehkä siksi tarjonta ei nyt ole kovin huippua. Sarjakuvapuolen näyttävimmän installaation oli tehnyt 1969 syntynyt Tukiainen. Iso pinkki teos on nähtävillä taiteilijan kotisivulla. Toinen ammattimaiselta näyttävä juttu oli pitkä seinäpiirros, joka on Kiasman näyttelysivulla kuva 5/6 (osa). Kun katselee taiteilija kotisivuja  niin kuvat ovat melko surrealistia.

 Kiasma on keskiviikkona ja torstaina auki klo 20.30 asti, joten ehdin työmatkalla Helsingissä käydä siellä kokouksen jälkeen.

 Musiikkitalo on lähellä. Kiasma-lehden pääkirjoitus vähän vihjaili, että sillä asialla olisi tekemistä musiikkiteeman kanssa.

 Ylin kerros oli yhden teoksen käytössä.

 Aikamoinen installaatio olikin. Kevyesti hämärässä isossa tilassa  kulahtaneellä pöydällä oli valaistu grammareita tuttu kaiutintorvi (kts. kuva näyttelyn sivulta), josta nainen puhui englanniksi kahjoa unikertomustaan, joka muistutti kuin jotain ufokaappaustarinaa. Välillä sitten oli musiikkia, kuten laulua, nais- tai venäläinen mieskuoro tai torvisoittokunnta tai säkkipillin volinaa. Joskus menee juna tai kävelijä oli. Tuleepa vielä myrskykin. Silloin tällöin lentää korppeja ylitse (teoksen teema). Keskellä huonetta on klappituoleja, joista osassa on myös kaiuttimia, jotka muuten ympäröi tuoleja. Muutamia on katossa, mutta useimman maantasalla. Olihan se kieltämättä taiteellisesti ja teknisestikin ihan vaikuttava. Tuskin ihan äkkiä tulee taas joutuneeksi sadan kaiuttimen ympäröimäksi.
Ovilla varoitetaan kovasta äänestä erit. lapsia-ajatellen ja kuulosuojaimiakin on riippumassa - kenties museovahdeille, joita jostain syystä oli läsnä. 

Ilman tätä teosta näyttely olisi jäänyt aika vaisuksi. ARS11:sta ei tosin varmaan kannata verrata.  Siitä puheen ollen Kiasman ystävät olivat tehneet hyvän ostoksen sillä ne olivat ostaneet valokuvan Permanent error sarjasta. Kuvassa on Accran (Ghana) slummien kaatopaikalla elektroniikka- yms. jätettä polttavia miehiä, jotka myyvät nuotion rippeistä löytyvät metallit. Kuvaputkimonitorien kotelot ovat monen köyhän hökkelien jakkaroina. Teoskokonaisuudessa oli valokuvien lisäksi videoita, joissa taustalla pyöri video, mutta kuvaan oli jähmetetty yksi liikkumaton henkilö (valokuva).
Niistä kuvista on nähty yhteys Raatajat rahanalaiset teokseen, kun keppikädessä kurjan näköisesti puetut seisovat savuavan työmaan keskellä. Kts. kuvia ja myös täältä (siellä näkyy lehmiä ja lerppujakin, joista yhdessä luki Lotus 1-2-3). Mietin, mistä kuvat ovat tuttuja niin Syddeutschellahan oli vast'ikään juttu, Mynssenissä julkaistun kirjan johdosta otsikolla "Unser Müll in Afrika".


Kannattaahan tuota laitostakin tukea. Ainakin parempaa sisältöä kuin wappujulkaisu Julkussa, jolla  tuin niin ikään kympillä humanistija.

 Muuten musiikkipuolella oli paljon video-installatioita. Siellä oli enenmän tai vähemmän hysteerisiä faneja, musiikkiakin. Olennaista oli kuitenkin näyttää, miten vaikka hevifanit näyttää ts. miten musiikki vaikuttaa ulkonäköön ja käyttäytymiseen. Kts. ABBA-fanien kuva näyttelyn kotisivulta sekä kuvat 5/9 ja 9/9 sivun galleriasta.

LP-levykansia oletin löytäväni. Siinä oli sentään ideaakin mukana, eli kansia oli manipuloitu toisilla kuvilla, jotka esim. tekee niistä pilkkaa. Kts. kuva 7/9 em. linkin galleriasta.

Soundin lukijaäänestyksessä valittiin tämä levynkansi parhaimmaksi.

P.S Jos Dalista tekee tanssiteoksen ei se voi olla kuin kröhöm.. surrealistinen. ZDF:n kulttuuritoimitus näyttää.Videosta oppi, että Dali oli käynyt Hollywoodissa ja tehnyt itse Disneyn kanssa Destino animaation.