Ludwig-Maximilian-Universität oli kerran värikäs, kun opiskelija koristelivat sitä.
Saksassa ei taida opintotukea samassa muodossa kuin Suomessa. Vähävaraisen taustan omaavat voivat saada stipendirahoitusta. Yleisin rahoitusmuoto kuitenkin on "BaFög" (Bundesausbildungsförderungsgesetz). En tuosta jaksanut lukea, mutta se on käsitykseni mukaan on kuukausimaksusysteemi s.e. että isona ja tienaavana puolet siitä pitää maksaa takaisin.
LMU on levittäynyt keskustassa useaan rakennukseen.
Baijerin ensimmäinen yliopisto perusti herttua Ludwig IX Ingolstadtiin 1472 paavillisella siunauksella. Oppiaineina olivat filosofia, lääketiede, oikeus ja teologia.
Koska ranskalaiset ahdistelivat Ingolstadtia veti kuningas Maximillian I. Joseph v. 1800 yliopiston Landshutiin. Vuodesta 1802 nimi on ollut Ludwig-Maximillian-Universität.
1826 Ludwig I veti yliopiston pääkaupunkiin Mynsseniin. Naiset saivat opiskella v. 1903 lähtien.
Tunnettuja nimiä ovat nobelistit Röntgen, Wien (Wienin säteily), mutta he saivat noobelinsa Würzburgissa tehdystä työstä.
Lisää kuvia on wikipediasivun reunassa.
Lentolehtisillä (Flugblatt) on pitemmät perinteet keskustan yliopistossa (LMU). Yliopiston vieressä sijatsevat aukiot on nimetty prof. Huberin ja sisarusten Schollien (Geschwister Scholl ) mukaan. DDR:n postimerkki on muuten sivulla. He toimivat valkoisen ruusun (Weiße Rose) vastarintaryhmässä, jolla muuten on museokin LMU:n tiloissa. Vastarintataistelijat vangittiin ja teloitettiin natsien toimesta, kun he jakoivat Hitleriä vastustavia lentolehtisiä LMU:n isoon aulassa. Talonmies ilmoitti asiasta eteenpäin Gestapolle. Wikipedian mukaan teloitus tapahtui giljotiinillä. Viimeisin giljotiinituomio Saksassa annettiin 1949 ryöstömurhan tehneelle. Pari tunnettua pyöveliä teki kumpainenkin kolmisentuhatta giljotiiniteloitusta 1942-45.
Hitlerin juutalaisboikotin takia esimerkiksi kemian nobelisti (1915), mutta juutalainen Willstätter menetti virkansa ja lähti maanpakoon 1933. Yliopisto vastasi lakkauttamalla koko viran.
Keskiviikkona hs.fi:kin jopa uutisoi, että Baijeri sallii Taisteluni uusintapainoksen kriittisillä huomatuksilla. Sitä en tiennytkään, että tuota jaettiin häälahjaksi vuodesta 1936 lähtien.
Julkaisu ajoitetaan 2015, kun teoksen tekijänoikeussuoja (Urheberrechtschutz) katoaa. SZ kertoo, että Baijerin valtio on perinyt alkuperäisen kustantamon oikeudet ja se lupasi 1946 liittoutuneille, ettei sitä julkaista. Brittiläinen kustantamo on jo yrittänyt tuoda kirjaa käsittelevän kirjan markkinoille, mutta oikeudessa ei siihen annettu lupaa ilman sitaaattitekstien ylimustaamista. Oikeuskäsittely tosin jatkuu muissa asteissa.
Suomen pääkaupunkiseudun kirjastoissa on parikin eri versiota kirjasta ja varauksia - kenties hs.fi:n johdosta? - on kymmeniä.
LMU:n päärakennuksessa on joitain kivojakin juttuja, mutta muuten se on aikaansa jäljessä pahasti.
Yliopisto pärjäsi tänä vuonna ihan hyvin eräällä ränkinklistalla pääsi sijalle 42 (Zeit). Mynssenin teknillinenyliopisto oli jotain parikymmentä pykälää huonompi.
Kansalliskirjastossa (kuvassa yllä, eilen esitellyn St. Ludwigin vieressä) kävin kerran ihmettelemässä kirjojen skannausta. Niillä on vuosia vanhoja skannereita, joissa operaattorin pitää kääntää sivuja, yksi kallis erityisen iso pyödänkaltainen tasoskanneri, jolla voi skannata vaikka karttoja.Uutuutena on pari automaattista skanneria, jossa sivuja käännetään ilmasuihkuilla. Riippuen paperin laadusta se onnistuu enemmän tai vähemmän hyvin. Joka tapauksessa nopeus on tuhansia sivuja tunnissa. Normaalille tekstille tehdään myös tekstintunnistusta. Tallennusformaatit ovat TIFF ja JPG.
Tietoa syntyy gigatavuja päivässä ja niitä tallennetaan LRZ:lle (ja kopio toisaalle). Lisäksi Google on skannaamassa Baijerin kansalliskirjaston kirjoja, että digitaaliseen muotoon tulee miljoonia sivuja.
P.S Suomessa tärkeät henkilöt ainakin saavat kaksi kämmenenkokoista kuolinilmoitusta lehteen: sukulaisilta ja (ex.) työpaikalta. Saksassa tuo ei piisaa mitenkään, jos on vähän tärkeämpi Dr. tai jopa Prof. Dr.
Esimerkkinä annettakoon erään oikeustieteen tohtorin kuolinilmoituksia FAZsta v. 2009. Ekalla sivulla oli kaksi pienehköä ilmoitusta säätiöiden entiselle vetäjälle.
Mutta sitten oli kokonaan oma sivu neljälle isommalle: Ensin on perheen, sitten asianajofirman, taas säätiön (nyt puheenjohtajalta eikä oppilailta) ja säätiön edustajalta. Viidessä luki, että hautajaiset oli eilen (die Beisetzung erfolgte..) ja sitten on yhteinen postiosoite mainittu. Kahdessa on mainittu, että tohtori kantoi Saksan liittotasavallan suurta ansioristiä.
Joskus oli joku lääketieteen professori, jolla oli kanssa sivullinen ilmoituksia. Oli yliopistolta, sairaalalta (johto), osastolta (työtoverit), ja perheeltä ainakin.
Kuolinilmoitukset ovat mielenkiintoista luettavaa eri maiden lehdistä. Suomalaiset lehdet ovat varmaan aika jäykkiä.
Keine Kommentare:
Kommentar veröffentlichen