Kotiin jaetusta kevään tiedotuslehtisestä käy ilmi, että Moskovan metro on Euroopan liikennöidyin ja Pariisin metro sen jälkeen.
Pariisin metrossa on 300 asemaa, 16 linjaa ja päivittäin tehdään 4,5 milj. matkaa. Eka linja otettiin käyttöön jo v. 1900. Glasgow'n ja Budapestin linjat ovat vanhempia. Budapestissä jutellessani lipuntarkastajan kanssa erehdyin käyttämään metro sanaa ja se kysyi, missä sellaista termiä käytetään. Helsingin metro on saanut nimensä nimenomaan Pariisista.
Helsinkihän on peruuttanut suunnitelmiaan automaatti- ja puoliautomaattimetrojen suhteen. Kallista säästämistä ja vuosien jahkailua. Pariisin linja 14 on automatisoitu ja ajaa ilman kuskia. Köpiksessä, Lyonissa ja Singaporessa on myös sellaisia.
Vain kerran Pariisin metromatkaan tuli viivästys, koska vanhan malliseen tuli virroitinhäiriö ja se ei vienyt perille vaihtoasemalle. Nopeasti heikkolaatuista ranskaa pälpättävästä kuulutuksesta en saanut mitään selvää.
Yleensä metrojen väli on vain pari minuuttia, joten yleensä ei tosiaan tarvitse odotella. Istumaan pääsee usein.
Metrolinjoja on paljon ja niitä menee miten sattuu eikä vain kaupungin poikki laidalta laidalle. Joillain isoilla risteysasemilla voi joutua kävelmään satoja metrejä ja kymmenet portaat. Yhdellä on jopa semmoinen lentokentiltä tuttu liukumattokäytävä. Liukuportaita on vain pienessä osassa, joten painavien laukkujen kanssa voi olla haastavaa.
Pariisissa näkyy olevan vanhoja metroja, joissa on erillisiä vaunuja ja uusia, jotka on yhtenäisiä. Joikkakin metroissa on kumipyörät ilmeisesti vaimentamassa heilumista. Kyllä ne sähköllä (kiskoista) ja kiskoilla toimii nekin.
Näyttölaitteita ja kuuluutuksia ei ole monessa vaan pitää itse vahtia vaikka asemien seinistä ja metron katon kartasta, missä mennään. Toki minulla on metrokartta painettunakin taskussa. Sama vika oli myös lähijunissa (RER). Automaattiohjatussa metrossa 14 ainakin on kuulutukset.
Tyylikkäin näkemäni metroasema oli 14:sta Gare Lyonin pysäkki. Siellä taustalla oli tuommoinen aidon näköinen kasvisto.
Jos metrolinja haarautuu, käy selkeästi ilmi, mihin seuraava menee. Metron keulassa on vain joku mystinen numero, jolla ei tee mitään.
Niiden RER junien kanssa on oltava tarkkana, että tietää mihin on menossa. Jos menee RER C pysäkille niin sieltä voi joutua vaikka mihin. Raide pitää valita oikein näyttötaulun (katossa roikkuva monitori) mukaan. Siellä näkyy seuraavat junat ja pysäkkilistaus, missä ne pysähtyy). Joissakin on vanhanaikainen valotaulu, jossa kohteessa palaa valo.
Interaktiivinen metrokartta on tässä.
Jos meinaa viikkolipun (maanantai-sunnuntai= ostaa, pitää hankkia rautatieaseman (Gare) konttorista magneettikortin, johon tarvitaan valokuva. Sellaisen tietysti voi otatttaa paikan päällä automaattikopeissa, joissa saa viidellä eurolla värillisiä "passikuvia".
Toinen vaihtoehto on hommata Paris Visite lippu, jolla saa olemattomia alennuksia muutamaan paikkaa. Toki tuo on helpompi kun ei tarvitse valokuvaa ja koska aika ei ole kiinni viikonpäivistä. 5 päivää, 3 zonea on 29 eur. Silti taitaa olla halvempi ostaa Mobile lippu, jos vaikka päiväksi tarvitsee tuon 1-2 zonea.
Jos ostaa Museum Passin ja viikkolipun erikseen tulee se halvemmaksi kuin yhdistetty passi, kuten esim. tämä Paris ComboPass, joka maksaa 129 eur kuudelta päivältä. Paris Musempass maksaa kuudelta päivältä 64 eur. Sen PDF opas on muuten hyvä apu museoiden suunnitteluun. Hintoja ei tietenkään ole, koska kortilla pääsee.
Versaillesissa käydessäni oli tarkoitus ostaa vain 4 zonen menopaluulippu, mutta en minä niistä automaateista sitä osannut ostaa.
Automaateista saa ostettua kertalippuja 1,60, jolla saa tietysti vaihtaa linjaa.
Niissä on magneettijuova. Linja-autossa on laite, jolla ne leimataan, mutta metroportit taitavat tehdä sen homman itse ja avaavat portit. Voisi se olla hyväkin. Tosin kyllä silti tarkastajia tarvitaan mm. henkilökohtaisen lippujen väärinkäyttäjiä varten. Näin partiot kahdesti, mutta en juttusille sattunut.
Minä onnistuin tekemään paperilipun käyttökelvottomaksi jotenkin laukkujen kera portista yrittäessä. Kaiketi luulin, ettei se mennyt oikein perin kun se ei piipannut kuten muilla ja yritin syöttää sitä uudelleen, jolloin se ei sitä hyväksynyt (jokuhan voisi ojentaa sen aina seuraavalle). Noh, ne piippaukset kuuluu vain magneettikortin omistajille tietysti. Niitä piippauksiakin on erilaisia eri asemilla eli aina kannattaa yrittää.
Se lippu syötetään koneen edestä sisään ja se sylkäisee etempänä sen ulos ja ilmoittaa valolla, jossa on myös tekstiä, mitä mieltä se oli. Magneettikorttilla hipaistaa lukulaitetta.
Yhdellä asemalla oli minusta myös ulostuleville lipuntarkastussysteemi. Se saattoi liittyä jotenkin metrolinjoihin. Joka tapauksessa se lippu pitää pitää mukana, jos joku haluaa tarkistaa. Sitäkin näkee, että niistä porteista pompitaan yli.
Pariisin kunniaksi voi todeta, että lippuautomaatit syövät Visaa. Setelirahaa ne puolestaan ei taida syödä, joten pitää olla mieluiten kolikoita mukana.
Melkein joka asemalla on kyllä infoluukku, jossa myös myydään lippuja ja annetaan neuvoa. Eiköhän sitä kartan avulla selviä, jos kieli ei puolin ja toisin taitu.
Automaatteja on keltaisia ja vihreitä. En ole vielä selvittänyt, mitä eroa niillä on.
Busseihin mennään etuovesta sisään (Helsingin tapaan, mutta ei Mynssenin). Kuskilta varmaan saa ostettua kolikoilla lipun. Ratikoita en nähnyt, mutta tiettävästi jossain sellainen on.
Minulla ei ollut karttaa, jossa olisi ollut linja-autolinjat. Metro-RER karttakin on jo aika haastava. Kannattaa bussipysäkeiltä katsoa niiden pysäkit. Hyvässä lykyssä siellä on jotain karttojakin.
Jos tarvitsee etsiä tietyn bussilinjan, voi käyttää tätä hakua.
Lentokenttä (CDG) on oma sivu joukkoliikenteelle.
Gare l'Estiltä lähdin bussilla 350, joka menee noin puolen tunnin välein Charles de Gaullen kentälle. Jos sillä menee niin matka kestää varmaan tunti neljäkymmentä minuuttia. Minä valitsin 350:n, koska matkan varrella on lento- ja avaruusmuseo. Sinne pääsi myös joukkoliikenteen viikkokortilla sillä se on zone 3:n alueella. Sieltä ostin linja-autolipun zone 5:lle, joka maksoi vain 3,40.
Lufthansa lähtee terminaalista 1. Linja-auto piti terminaalien välillä 10 minuutin
huilitauonkin. Siinä taitaa olla terminaali 3:kin lähellä. Terminaalit sijaitsevat kaukana toisistaan ja ilmeisesti niiden välillä liikennöi semmoinen kiskobussi.
Kannattaa siis lukea lentolipusta, mihin terminaaliin on menossa ja katsoa, missä järjestyksessä bussi tai juna niissä pysähtyy. Todennäköisesti kannattavin vaihtoehto on juna (RER B). Myös Orlybus niminen bussi ajaa kai suoraan keskustaan päätepysäkkinä Opera. Pariisissahan on myös eteläpuolella Orsayn kenttä kun Charles de Gaulle on koillisessa.
Muutaman kerran törmäsi väsyneisiin ihmisiin, mutta eipä niistä haittaa ole.
Kerjääjiä löytyy käytäviltä ja kaduilta useinkin.
Positiivistä on, että katusoittaminen myös kulkuneuvoissa kuin asemilla on sallittu. Mynssenissä ei sellaista sallita asemilla tai kulkuneuvoissa toisin kuin vaikka Berliinissä. Korkeatasoisia esityksiä kuten Mozartin Turkkilainen marssi sähkökitaralla.
Joskus metroasemilla kuulutettiin pitämään omaisuudestaan huolta (taskuvarkaat) ja varomaan laukkujen valvomatta jättämisista myös englanniksi, saksaksi ja espanjaksi.
Olin ihan tyytyväinen joukkoliikenteeseen. Viikkokortilla ainakin oli halpa ja nopea tapa. Ja sai kuntoiluakin.
Keine Kommentare:
Kommentar veröffentlichen