Keväällä kirjoitin Figaron innoittamana Toscasta. Nyt kävin katsomassa sen Kansallisoopperassa.
Itse Segerstam johti. Jäi epäselväksi johtuiko se hänestä vai lavasteista, että aina yleisö joutui hieman odottamaan näytöksen alkua. Kannattaa ehdottomasti lukea toimittaja Lindgrenin kirjoittama elämänkerta! Hs.fI:n sivulta löytyy vanha arvio kirjasta.
Päätähdet eivät olleen suomalaisia herra Söderlund oli kelvannut sakristaanin osaan.
Cavaradossin alku oli hieman heikko esim. Recondita Armoniassa. Toscasta sen sijaan huomasi, että on kyseessä huippulaulaja heti. Kyseessä oli aika tummaääninen sopraano ja ohjelmalehtisessä lukeekin, että hän oli mezzosopraano vuoteen 2003 asti. Onneksi ei tarvinnut saada italiasta selvää, sen verta epäselvältä kuulosti, mutta silti hyvältä.
Myös Scarpian huippuhetki Te deum numero meni kyllä aika vaatimattomasti. Ohjaus oli saanut ensi-illan 1995. Liekö lama painanut sillä kirkkolavastus oli hyvin vaatimaton. Samoin kirkkoväkeä ei näkynyt juhlakulkueessa vaan kuoro laului näyttämön sivussa. Korvaukseksi voi katsoa miten Veronassa oli tehty ihan lievästi sanottuna spektaakkeli tykkeineen (joilla ilmoitetaan, että vanki on karannut).
Esitys oli järjestyksessään 111. ensi-illan jälkeen, joten kysyntää riittää ja nytkin katsomo näytti muutamaa paikka lukuunottamatta täydeltä. Kyllä sitä kannattaa ilman muuta mennä katsomaan (3 kertaa vielä jäljellä tällä kaudella). Oopperan kotisivuilta on turha etsiä galleriaa tai juonta sillä tämä on selkeästi uudelleenlämmitetty Verdi-vuotta varten ilman turhia markkinointiponnisuteluita, kun tuo myy itse itsensä). Ooppera paranee loppua kohtia koko ajan kaikkien osalta. Loppukohtaus saa varpaatkin kananlihalle.
Vähän krumeluuria Mynssenin valtionuupperasta 1990-luvun vastapainoksi..
Keine Kommentare:
Kommentar veröffentlichen