Eisenstein

Tämä on tosikertomus siitä, miten suomalainen matkustaa 170 km metsää katsomaan.

Seuraava pysäkki: Jumalansolu (Gotteszell).

Junat on nimikoitu reitin kaupunkien mukaan. Eisensteinin vaakunassa on osuvasti kuusi pääosassa.

Plattlinging ja Eisensteinin välillä jotkut rakennukset olivat tuollaisesta harmaasta kivestä.

Matka kulki Mynssenistä Plattlingiin n. 1,5 tunnissa. Se mokoma kylä on vilkas junaliikenneristeys, jossa ICE-junatkin pysähtyvät. Siitä pääsee sitten reilussa tunnissa vihreillä diesel-käyttöisillä metsäjunilla (Waldbahn) Bayerisch Eisensteiniin asti. Siihenkin junaan käy Bayern-tiketti. Eisenstein on semmoinen pienehkö paikkakunta, jossa on joitakin lomahotelleja, mutta mikään kovin kaksinen paikka se ei ole.
Kävin siellä pienessä rautatiemuseossa ja katsomassa tietysti pitäjän kirkon.
Pitäjä on 724 metrin korkeudella merenpinnasta.

Eisensteinin asema on Tsekin rajalla.

Eka auto Tsekin puolella oli vanha Skoda.

Asemaravintolan hinnat kahdessa valuutassa.

Eisensteinin asemalla on pieni metsänäyttely, mutta en siihen syventynyt. Eksotiikkaa siinä on se, että puolet asemasta on Tsekin puolella. Tsekkiin menevät junat lähtevät siis siltä asemalta. Myös linja-auto menee rajan yli. Myös vuorella olevassa ravintolassa kyltit olivat saksaksi, englanniksi ja tsekiksi. Kaipa minä muutaman tsekkiä puhuvan näin.

Eisensteinin kylänraittia. Taustalla Grosser Arber.

Vaivauduin tuonne asti käydäkseni Eisensteinista 10 km päässä sijaitsevan mäelle nimeltä Grosser Arber.
Linja-autoja mäne juurelle menee noin puolen tunnin välein johonkin suuntaan. Eisensteinin lisäksi voisi kelvata yksi pikkukylä, johon se juna ei edes pysähdy, jos sitä ei sisällä napista pysäytä.
On se näköjään aikamoinen turistikohde, sillä parkissa oli kymmeniä autoja ja neljä turistibussiakin oli. Päivä oli tosin viikonloppuna ja aurinkoinen sää.

Tie takaisin vie taas Plattlingiin, josta Mynssenin sijaan suunnasin Passauhun.
Toinen vaihtoehto turistikohteeksi Grosser Arberin kaveriksi voisi olla Landshut, joka on matkan varrella. Plattlingissa ei junia tarvinnut 10 minuuttia kauemmin odotella. Siinä on Yorma's kahvila, jossa voi nauttia edullisen patongin, kahvia, tai vaikka lämmintä Lewakaassia.
Passaun ja Plattlingin välillä menee reilu puolituntia. Passausta pääsee Regional Expressillä Mynsseniin reilussa parissa tunnissa. Kannattaahan sitä junailla kun on lippu ostettu! Lähdin aamulla 06:20 ja palasin illalla 22:30 tienoilla.  

 

 Tämä mäki Grosser Arber on  helppo tapaus kiivetä ylös. Se on 1453 m merenpinnasta, mutta parkkipaikalta sinne on varmaan vain muutama sata metri noustavana.
Hyväkuntoinen leveätä tietä pääsee kävellen noin tunnissa huipulle. Monella on dementiahiihtosauvat mukana, mutta ilman pärjää ihan hyvin. Vain märällä kelillä aivan huipulla olevien pienen kallion päälle en kiipeäisi. Alaspäin pääsee puolessa tunnissa, jos lenkkeilee loivemmat kohdat. En tosin suosittele vaikka olisi lenkkarit jalassa.

Laskettelurinteitä taisi olla kolme. Samoin vaellusreittejä on kai kolme.

Tanja Poutiainen on voittanut mäellä Eurooppakapin pujottelun (Riesenslalom) v. 2007.

Tällä hissillä pääsee kesäisin huipulle (10 eur menopaluu).

---

 Kappelin huipulle rakennutti eräs vapaaherra v. 1806 ja se on nykyisen ulkoasun saanut 1957.

 

 Huipulla on antenneja ja tutkia kaiketi. Wetter.comista voi katsoa säätiedot.

Huipulla tuuli mukavasti. Siellä on vuodessa 160 pakkaspäivää ja lunta on 150 päivänä. 1950 mm vuotuisesta sademäärästä 40% tulee lumena, joten sitä on useampi metri.

Mäellä on ravintola. Jos haluaa huilata jalkoja niin mikäpä siinä. Koska siellä oli muitakin kesti kahvin juominen ainakin tunnin (tarjoiltuna). Hintataso oli normaali ravintolatasoa. Kahvi oli laihaa. Illalla join italialaisessa katukahvilassa kahvin, joka oli lievästi sanottuna vahvempi.

 Kovin kova ruskaelämys tämä ei ollut, koska metsästä, jota kyllä näkyi ihan kiitettävästi, varmaan yli 95% oli kuusia.