Itse asiassa lauantaina tulee Rigoletto BR Klassikilta (voi kuunnella netistä suorana). Mynssenissä on uusi ohjaus.
Mika Pohjonen oli erinomainen herttua ja sopi osaan kuin valettu.
Verdi joutui muuttamaan alkuperäistä tarinaa, mutta sai sitten tarinan sensuurista läpi kuukautta ennen ensi-iltaa. Kirous nimi ei mennyt läpi. Se kuitenkin kuuluu teemassa aina alkusoitosta lähtien. Hovinarri Rigoletto on jokerihatussa irvailemassa hovissa. Alussa herttua pääsee avaamaan ääntään suositun aarian tahdissa. Hän asuu mökissä tyttärensä Gildan kanssa, joka on salattu, mutta naisiin menevät herttuatarkin on siihen jo törmännyt ja seurannut ilmeisesti kirkosta sitä kotiin. Tässä videossa (!!) itse Björling esittäytyy opiskelijana neitoselle.
Hovin miehet, jotka tässä ohjauksessa naamioituvat akuankka-naamareihin, huijaavat Rigoleton mukaan pilaan häntä itseään vastaan. He nimittäin luulevat Gildaa Rigoletton rakastajattareksi ja vievät Gildan herttualle, joka itseasiassa on jo vanha tuttu. Rigoletto saa selville kupletin juonen ja tietysti suuttuu ja kertoo Gildan olevan hänen tytär. Tito Gobbin tähdittämästä ohjauksesta Kansallisooppera ohjaaja olisi voinut ottaa mallia, mitä on draama, näytteleminen ja laulaminen.
Sitä ennen herttua vielä ehtii laulaa La Donna é mobileta (tässä tekstityksellä) ja aloitta tämän kuuluisan kvarteton. Rigoletto pahoittaa niin mielensä, että palkkaa palkkaa salamurjaahan (tässä aina tasokas kuuluvaääninen Hannu Forsberg). Sen siskokin on juonessa mukana. Gilda kuitenkin haluaa jopa antaa henkensä rakastamansa herttuan puolesta ja niinpä hän naamioituu mieheksi (tässä ohjauksessa pukeutumalla autokorjaajan haalariin) Niinpä lopussa Rigoletto löytää kuolemaisillaan olevan tyttären ruumispussista, kun hetkeä aiemmin on iloinnut oikeuden koittaneen ja maksoi siitä ilosta.
Lavastus oli synkkää modernia mustaa. Puvustus oli niin ikään modernia kravattityyliä.
Kaipa tuota suht ajattomaksi voisi sanoa. Kotisivun galleriasta näkee kuvia ja video, josta bongasin ei kovin nätin eleen. Italian käsillä puhumisen sanastohan on valtavan laaja. Tässä vain yksi lista. Lavastus perustui ympyränmuotoiseen pyörivään lavaan, jolla kohtaukset vaihdettiin sujuvasti tosin. Sitten oli jotain simppeleitä juttuja, kuten sänky, pitkä ruokapyötä, puiston penkki ja sitten tuo kuvassa näkyvät auto. Loppukohtaus, jossa Rigoleton pitäisi heittää ruumissäkki veteen on toteutettu ihan nerokkaasti. Siinä se säkin sisällä oleva tytär on ensi suuren säkin takana ja sitten se jää lasikuvun sisään veren piirtämän viivan. Toki se vain yhden miekan iskun saaneea kenties alle tunti sitten jaksaa vielä laulaa hyvän tovin pitkältään aariaa. Hanna Rantala selvitti osuuden hyvin vaikkei luulisi makuultaan olevan niin helppoa laulaa.
Lazaruksen Oopperan käsikirja antaa referenssi äänitteeksi 1972 Lontoossa levytetyn Sutherland-Pavarotti-Milnes-Talvelan äänitteen. Milnestä en tunne, mutta muuten kyllä kuulostaa huipulta. Tässä Martin näyte, josta ei voi erehtyä. Tiivistäen käsikirjan sanomaa Rigoletton hahmo kuvastaa yksivallan alaisuudessa turmeltunutta palvelevaa luokkaa. Minulle kuten kirjoittajalle tulee Pajatson Canio ja Tonio mieleen. Käsikirja vielä rinnastaa oopperaa mafiaan, jossa pelko ja korruptuio rumentavat mielen.
Kemppinen kerran kirjoitti innostuneesti Fugan julkaisemasta DVD:stä, jossa on 1975 TV-taltiointi tähtenä Usko Viitanen. Yleisössäkin joku kehui nähnneensä hänet tässä roolissa.
Fugalla on myös Usko Viitasesta ooppera-aaria CD, jossa kannessa näyttäisi olevan itse Rigoletto.
Siihen maailman aikaan oopperoita laulettiin suomeksi, joten kipaleen nimi on "Haaskalinnet, te roistot".
P.S Tuoreimmassa Figarossa seikkailaan Fidelion maailmassa.
Keine Kommentare:
Kommentar veröffentlichen