Itsenäisyyspäivänä

Finlandiatalon sijaan Kullervo-sinfonia soi Musiikkitalossa.

Puolustusvoimien paraati oli Kouvolassa. Hieman keskeisempi sijainti kuin vaikka Vekaranjärvi.

 Olarin uurnalehdon muistomerkki. Juhlajumalanpalvelus Cantores Minoreksen tähdittämänä on tietysti myös Areenassa.

Lumikuvien lisäksi kesäisiä kuvia Hietaniemn hautausmaalta, jonne presidentti ja pääministeri laskivat seppeleet:

 Uskollinen palvelijakin pääsi Relanderien hautapaikalle.  Relanderin hauta on uurnalehdon vieressä.

Juho Kustin nimi on vasemmalla ylhäällä. Taulu on tullut täyteen niin lääketieteen tohtori (oikea tohtori siis) on jouduttu siksi kirjoittamaan laajennuspalikalle. Esittely Hietaniemestä esim. K&K:n jutusta.


Kekkosen ja Rytin haudat ovat melkein portilla kappelin vieressä.

Sorsan (alla) hauta myös siinä Kekkosen naapurissa. Liekö taide liitännäinen kuvaa vedenpintaa?

K.A. Fagerholm, monissa hallituksissa ja pääministerikin useaan kertaan. Hän oli demari ja saksakielteinen. wikipedian mukaan "Saksan Helsingin-lähettiläs Wipert von Blücher esitti ulkoministeri Rudolf Holstille voimakkaan paheksuntansa Fagerholmin nimityksestä Cajanderin hallituksen sosiaaliministeriksi vuonna 1937. Helsingin raastuvanoikeus oli hieman aiemmin tuominnut Fagerholmin runsaan 1000 markan sakkoihin Hitlerin ja von Blücherin loukkaamisesta erään Arbetarbladetissa julkaistun Elmer Diktoniuksen pakinan vuoksi. --- Jatkosodan aikana 68 000 pakolaisten internointi työleireille ja Anthoni-skandaali, kahdeksan juutalaisen maasta poistaminen Gestapon käsiin, saivat Fagerholmin esittämään, että hän eroaisi hallituksesta. Syksyllä 1943 Fagerholm ylisti eräässä puheessaan norjalaisten vastarintataistelijoiden toimintaa saksalaisia miehittäjiä vastaan. Puhe raivostutti Saksan johtomiehet ja siitä aiheutui vakava välikohtaus Suomen ja Saksan suhteissa. Saksa vaati erittäin jyrkästi Fagerholmin erottamista hallituksesta uhaten Suomea tärkeän elintarvikeavun katkaisemisella. Joulukuussa 1943 Fagerholm vapautettiin hoitamistaan sosiaaliministerin tehtävistä."

Vuoden pääministeriyttä ei toimittanut kirjoittaa ylös. Hän oli Rooman kirjallisuuden professori, mikä varmaan pätevöitti moneen hommaan. Tohtoriksi valmistui 25 v. syntymäpäivänäään. Hän oli oikeiston puolella, kannatti monarkiaa ja oli mm. Suomalais-Saksalaisen seuran pj. Hän erosi jäsenyydestä tultuaan pääministeriksi 1943. Järjestö lakkautettiinkin sattuneesta syystä 1944. Sotasyyllisyysoikeuden käynti antoi loppujen lopuksi 2 v 9 kk linnareissun.

Mannerheimillä on iso vaaleasta kivestä tehty aukio ympärillä. Wäinö Aaltonen (1953) teki jykevän kannen.

Sankarihaudoissa on 3100 helsinkiläistä, n. 120 saksalaista sodassa kaatunutta ja huomasin  ainakin yhden tanskalaisen vapaaehtoisen, jonka bongarin ihmetellessäni, mitä titteleitä niihin oli kirjoitettu. On uuttajaa, viilaajaa, työmiestä, ylioppilasta jne.

Tässä muurissa on n. 800 nimeä.

Sotavankeudessa kuolleet.

Sodissa kaatuneiden ja menehtyneiden romanien muistolle.

1997 löydettyjen kaatuneiden muistomerkki.

Miksiköhän tuo on pitänyt omistaa vain löydetyille?

Jotkut ilmeisesti ehti myös Suomen rintamien ulkopuolelle?

Rauhanturvaajilla oli oma pieni muistomerkki.

Ehnrootti nyt ei esittelyjä kaipaa. Takana oleva Nenonen oli varmasti pätevä, mutta Wikipedian mukaan ns. korjausmuuntimen keksimisestä hän lähinnä otti kunnian itselleen hyväksymällä sen käytön. Siinä myös kerrotaan, että saksalaisilla oli myös vastaava keksintö, jonka ne antoivat suomalaisten käyttöön.

Taas löytyi uponneita saksalaislaivoja.

Saksalaiset nimet jatkuvat myös muilla sivuilla.