Uudessa Seelannissa (melko kaukana muuta) onkin miniterillä jännät puheet.
7 Wochen ohne falschen Ehrgeizin viikon mainosspotissa näkee, millainen kuivausritilä hässäkkä minullakin oli Saksassa (Ikeasta ostettu).
Kirjassa Gebrauchsanweisung für Finnland (2011) (R. Schatz) mainitsee tietysti kuivausritilän (Abtropfgitter), ja ettei suomalaisilta riitä ymmärrystä kulttuureille, jotka kuivaavat astiat. Kuivaustelineen ja kalkkipitoisen veden yhteisvaikutus aiheutti tiskipöytä puhdistamisen tarpeen kalkista. Herra Schatz kiitteleekin, ettei vedestä täällä jää tahroja ja että se on laadukasta. Toki hanavesi on esimerkiksi Mynssenissä hyvää enkä siksi juuri ikinä ostanut pullovettä asunnolle. Muuta ruokaan liittyviä asioita kirjassa oli:
- Hyla-tuotteet selitetään sillä laajamittainen maitoallergia on pohjoismainen ilmiö.
- Hernekeitto torstaisenä ilmiönä Suomessa ja Ruotsissa pitää tietysti mainita, mutta taisi unohtaa mainita sinapin siinä.
- Ruisleivästä hänellä on melko rajoittunut kokemus. Kovassa ruisreikäleivässä kuulemma parasta on se reikä.
- Ravintolahinnat ovat myös tuplahintaisia.
- Jos kysytään, että haluaako vieras juoda kahvia, ei pidä sanoa "kyllä kiitos" vaan pitää muistaa lisätä "..jos joku toinenkin juo".
Seuraavassa vielä hajanaisia poimintoja yhteiskunnasta, jotka voivat sisältää minun käännösymmärrysvirheitä:
- Saksalainen tosiaan voi ihmetellä Suomen liputuspäivien määrää.
[Aika harvinaista olisi nähdä Saksan lippua tavallisen kodin pihalla muuten kuin jalkapallon takia]. - Kansallistunne osioissa käydään läpi myös ryssänviha ja linnanjuhlat.
- Mielenosoituksiin osallistuu vähän porukkaa.
- Verotietojen julkaisu on kansanhuvia.
- Arvo Ylpön suositus pitää vauvaa ulkona pakkasessa nukkumassa.
- Kotirouvia on vähän ja Kinderhortsystem (eli lapset laitetaan hoitoon ja äidit töihin) on kuin entisestä DDR:stä.
- Pikavipit on kai ollut suomalainen keksintö, kun kerta ne erikseen mainitaan?
- Kemikaalikauppoja ei näy ja vaatteiden ei tarvitse näyttää hyvältä vaan tärkeää on pitää kuivana ja lämpimänä
- Jos on kaksi tervettä kättä, niillä pitää pärjätä. Jos joku haluaisi palkata kotiapulaisen niin siitä ei voisi kertoa naapureille tai sukulaisille.
- Oman asunnon ja erityisesti omakotitalon (farmarin ja kultaisennoutajan kera) on statussymboli.
- Isäntä ilahtuu, jos sitä pyytää esittelemään asuntoaan ja se saa ylpeänä esitellä itsetekemiään remonttejaan.
Räsymaton selitys saksaksi: traditionellen Teppiche die aus Baumwollfetzen gemacht und sehr dünn ist. Noh, voi siihen käyttää muutakin kuin puuvillaa, mutta Herr Schatz ei varmaan ole kangaspuita testannut. Mattojen pesusta Teppichwaschplattformen tietysti pitää valaista werden mit Kiefernseife geschrubbt.
Taiteen puolella selviää mm. että Fellmützenopern on karvalakkiooppera. Suomi-Rockin tähtien lisäksi saksalaista yleisöä ei voi ilman M.A. Nummista kirjoittaa. Eläkeläiset varmaan olisivat ansainneet lisärivejä sillä se on niin ahkera saksankävijä.
Urheiluluvussa on Nykäselle on melkein sivu. Sisua kuvataan sanoilla Zähigkeit, Widerstandsfähigkeit, Stehvernogen. Suomalaiset olisivat kuulemma onnellisia, jos joskus pääsisivät jalkapallon MM-kisoihin mukaan, mutta ettei se ole sinänsä ihme, koska Saksassa jalkapalloliitossa on enemmän jäseniä kuin Suomessa asukkaita. Suomen hulluista kesäurheilulajeista tietysti maintaan. (Tosin onhan niitä jotain vastaavia Saksassakin.) Tietysti Stuttgartin 1993 MM-kisojen erään suomalaisen keihäänheittäjän klassikkokomentti Saksasta on mukana.
Kirjan suola ovat käännökset, joihin ei helposti muuten törmää. Miina Äkkijyrkän taiteesta kerrottaessa on käännetty sukunimi jäher Abgrund. Suomalaisissa nimissä on saksalaisiin verrattuna erilaista, että joillain etunimillä on merkitys. Suomenkielen tiiviyttäkin kehutaan: Lienee nukkuvinaan on saksaksi Er sieht so aus als ob er/sie sich schlafend stellt. Tuossa käykin ilmi, että suomen sukupuoleton "hän" on outo.
Mitä kommunikointiin tulee on suomalaisen vaikeneminen selvää tietysti. Aktiiviseen kuunteluun hänen mukaansa kuuluu keskeyttäminen ja aktiivinen kommentointi, mikä Suomessa olisi enemmän riidan merkki. Suomalaisten kommunikointi on pingisottelun sijaan keilaamista, jossa ladataan sanottava ja toisen vuorolla pelaava aiheuttaa närkästyksen.
Mitä työpaikan kommunikointiin tulee niin pomo antaa tunnustusta olemalla hiljaa eli asiat on hyvin, jos pomo ei puhu. Keskeneräisistä asioista ei haluta puhua. Auktoritäätti ja kontrolli ei ole turva vaan uhka. Suomessa toki on matalampi hierarkia eikä sentään tarvitse pomoja, työkavereista puhumattakaan, teititellä.
Samoin tietysti hississä ei tervehditä tai jutella vaan katsotaan vaikka kenkiä tai painamaansa kerroksen valoa. Se vasta olisi agressiivista, jos joku tulisi käskemättä kylään: herra S:lle niin oli käynyt kerran 32-vuodessa ja sekin oli ollut saksalainen, joka oli kävellyt olohuoneeseen kengät jalassa.
Pyhän Jaakobin kirkko sijaitsee Dachaun vanhassa kaupungissa raatihuoneen ja linnan lähellä ja sen 45 m korkea torni näkyy hyvin. Se on sen pitäjän ylivoimaisesti tärkein kirkko. 1625 valmistuneen renesanssityylisen kirkon arkkitehti oli Munchenin hovin taiteilija.
Kirkkoon on kertynyt kamaa, joista löytyy kuvia ja tietoa erinomaisesti toimitetulta historiasivulta. Vastaavan laajuista en ole nähnyt. Alla vaan muutamia kokoelman kohokohtia.
Keskilaivan pylväissä ovat tusina apostolia (1625). St. Simon kuvaa klikkaamalla näkee sen oudon sahan. Kirkko&Kaupungin artikkeli määrittelee Simon Kiivailijan aika nykyaikaa muistuttavalla tavalla "Hän toimi ennen Jeesuksen seuraan liittymistä kiihkokansallisessa terroristiryhmässä, jotka syyllistyivät muun muassa poliittisiin murhiin. Aseena käytettiin usein tikaria." Saha liittyy hänen marttyyrikuoleman legendaan (kts. wikipediasta verrattain raakalaismainen puukaiverrus (v. 1512)) Sivuseinällä on krusifiksi ja tauluja.
Kirkon puupenkkien paikoilla oli nimilaput. Fontti näytti aika vanhalta useimmissa. Ehkä kyse oli sponsoroinnista eikä vain kanta-asiakkuudesta. Erikoista oli katossa sijainnut kello (1681).
Alttarilla (1939) on 1800-l. maalaus. Sivulaivojen päässä on komeat barokkialttarit (1714).
Kirkon takaosassa on veistos (1745), jossa Mariaan on tökätty seitsemän miekkaa . Ehkä se oli italialaisille liian raaka niin se saatiin lahjoituksena 1935. 1200-l. keksittiin laskea mitä kaikkia kärsimyksiä hänellä voi olla ja luku vaihteli 5-1500 välillä. 1423 päätettiin seitsämästä kivusta, mitä Maria kohtasi: 1. ilmestys temppelissä 2. pako Egyptiin 3. 12-vuotiaan etsiminen temppelistä 4. kohtaaminen ristin tiellä 5. ristiinnaulitseminen 6. ristiltä otto ja 7. Jeesuksen hautaaminen.
Juuri äskettäin jopa Saksan aamu-tv:seen asti pääsi jenkkiläinen Carpenter, joka on tehnyt urkujen soitosta showta omine vauhdikkaine sovituksineen..
Marian ilmestymisen päivän takia ei ollut varmaan vaikea 7 Wochen ohne teemaan keksiä aiheeksi Martta vs. Maria stoori missä Marta macht sich Mühe, Maria macht die Ohren auf.. Kirjoituksessa on hieno uusi sana Gschaftlhuberei, mikä kaiketi voisi olla "paperien pyöritystä" (jonkinlaista tuottamatonta tärkeilyä).
Luonnollisesti Riston valinta on ajassa kiinni.
St. Maria on Thalkichenissä (eläinpuiston U-Bahn pysäkin lähellä) on n. 1390 rakennettu.
St. Maria on pyhiinvaelluskirkko sillä alttarin keskellä on systeemi, jossa väitetään oleva partikkeli rististä, jolla Jeesus kuoli. Tarina juontuu v. 350/60 keisarinna Helenan aikaan, jolloin jostain olisi risti löytynyt uudelleen. Siitä on nakerrettu 350 palasta ympäri maailmaa. Nykyisin pääreliikki on Hautakirkossa Golgatalla. Katolisilla on 14.9. Kreuzerhöhung juhla tapahtumien muistoksi. Herttua Albrecht III (1438-60) olisi lahjoittanut partikkelin tälle kirkolle.
Keine Kommentare:
Kommentar veröffentlichen