Koiranjalostusta

Saksan(lumi)terrieri?

Koirien jalostus on tietysti selvää jokaiselle, mutta harvempi kaduntallaaja arvaa, että koirien geeniperimääkin analysoidaan Suomessakin. Kennelliiton Koiramme-lehdessä on usein hyvinkin tieteellisiä juttuja perimästä, ettei sellaisia yleistajuisista tiedelehdistä löydä. Toimitus ei sensuroi ammattilaiten kirjoituksia.

Koiran jalostukseen on tietysti monenlaista toimiintaa Kennelliiton että rotujärjestöjen osalla ja on näköjään yleinen yhdistyskin. Sivuilla oli linkki helppoa genetiikkaa sivuille. Siitä käy ilmi, että koirilla on 78 kromosomia (39 paria). Kromosomin rakenteen näkyy näistä snautserikalvoista hyvin. Kalvoshown mukaan Koiralla tunnetaan noin 400 geneettistä sairautta ja jokainen koira kantaa noin 20 haitallista sairausgeeniä.

Poimittakoon sanastosta tärkeä käsite on alleeli. "Alleelirikkautta käytetään kuvaamaan alleelien eli erilaisten DNA-muotojen monimuotoisuutta". "Haplotyyppi" puolestann on geenipaikan alleelien ryhmä, jotka periytyvät yhdessä [1].

Geneettinen monimuotoisuus on tärkeää eli välttää sukusiittoisuutta. Sukulaisuutta voidaan tutkia analysoimalla DNA:n jaksoja (geenimerkkeja).
Jotkut jalostetut ominaisuudet voivat aiheuttaa ongelmia toisaalla ja olla jopa kuolettavia. Jopa sukupuutto voi uhata.
Terveysasioiden lisäksi vaikutusta on niin pentueiden kokoon kuin koirien elinikään.
Em. linkin mukaan 50 yksilön jalostukseen käytettävä (tehollinen) populaatiokoko on minimi, mutta geneettisen monimuotoisuuden säilyttämiseksi parempi olisi sata kertaa isompi. Resessiivisten alleelien aiheuttamat sairaudet puhkeavat homotsygooteissa yksilöissä [1}. Isommassa joukossa alleelit ovat monimuotoisempia ja tasaisemmin jakautuneet ja se auttaa heterotsygoatian esiintymistä. Jokaisessa yksilössä on kymenniä haitallisia alleeleja ja siksi tiettyjen yksilöiden käyttäminen liikaa voi aiheuttaa homotsygotian yleistymistä kyseisten alleelien kohdalla [1].

Esimerkiksi saksanmetsästysterrierien jalostusohjelmassa todetaan terveystilanteen olevan hyvä, mutta muistutetaan geneettisen monimuotoisuuden tarpeellisuudesta. 2008 lähtien rotua on tutkittu etsien linssiluksaatio mutaatiota (prof. Lohen tutkimusryhmä).
"LL-mutaation löytymisen myötä saamme jatkossa tarkempaa tietoa LL-geeninkantajista. Tämä tulee jatkossa laajentamaan merkittävästi geenipoolia, koska koiria voidaan turvallisemmin käyttää jalostuksessa.
LL-mutaation löydyttyä voi kasvattaja niin halutessaan DNA-testata pennut jo ennen luovutusta ja saada tietoonsa pentujen perimän linssiluksaation suhteen."

Rotu on yleistynyt Suomessa vasta viimeisen 30-40 vuoden aikana, ja Suomessa koirat olivat 80-90-luvulla liian sukusiittoisia. Nykyisin ohjeeksi annetaan "Kasvattajien tulee kiinnittää huomiota, ettei pentueen sukusiitosaste nouse liian suureksi, rajana pidetään 3,125% kahdeksassa sukupolvessa." Tietojärjestelmät ovat kehittyneet viime vuosina niin että moisia lukuja voidaan laskea.
Roduilla voi olla vaatimuksena läpäistä tietyt sairaustarkastukset, että pennut voidaan rekisteröidä tai että saa jonkun tittelin. Saksanmetsästysterrierin on läpäistävä silmä- ja polvitarkastus.

Kotimaisissa roduissa karjalankarhukoirilla oli 12% sukusiitosaste. Suomenajokoiralla käytetään tiettyjä uroksia liikaa. [1] Voisi kuvitella, että suomenlapinkoiralla on pieni ja sukusiittoinen populaatio, mutta tutkimus osoitti sen perimän olevan monimuotoista [2].

Jatkuu..

[1] Mäki, J. Miltä näyttää kotimaisten rotujen perinnöinen monimuotoisuus. Koiramme 10/2011.
[2] Paakala, E. Suuria eroja eri rotujen tehollisessa populaatiokoossa. Koiramme 10/2011.