BR:n Unser Land on aika maatalous/ruokapainotteinen ohjelma.
Weltissä oli mielenkiintoinen kartta paikallisista elintarvikkeista, jotka olivat saaneet jonkun alkuperäispalkinnon. Siinä näkee, miten Bretzelit valtaavat etelän, pumpernikkeleitä ja rusinasämpylöitä on lähellä Hollantia, Schwarzbrotia on lännessä ja pohjoisessa. Rusinastolleneita syödään idässä.
Viimeaikojen merkittävin Baijerin ruokauutinen kuitenkin on ollut Müllerin leipomon sulkeminen hygieniapuutteiden takia. Sieltä löyty hiirenkakkaa ja torakoita. SZ:n juttu olikin otsikoitu Keine Gnade für die Schabe. Vaikka sitä kuusiviikkoa siivottiin niin vielä löytyi eläviä ja kuolleita torakoita, jotka asiantuntijoiden mukaan voi aikuisina elää 60 päivää.
Jutusta tuli mieleen, että mitähän saksalaiset turistit ovat tuumanneet ravintolassa kun ovat nähneet ruokalistalla "madekeittoa". Made on nimittäin toukka. Oli siellä 2010 näkynyt myös koiperhosia (Motten) ja hometta (Schimmel).
Die Zeitissa puolestaan oli juttu isovanhempien keittotaidosta, kun siinä ihmeteltiin, että miten lastenlapsille maistuu perinteiset ruoat, kun niiden aikuisille ei.
Esimerkkeinä mainitaan Gulasch. Hase in Blutsoße. Schwein in Aspik. Saumagen. Senfeier. Rindfleischsuppe. Rippchen mit Kraut und Speck. Kalbsnierchen. Ja sogar: Dunkles Brot OHNE Nutella! (gulassi, jänistä verikastikkeella, tytinää, hapanmahaa, sinappikananmunia (perunoiden kera) (kts. resepti kuvilla), naudanlihakeittoa, kylkiluupaloja kaalilla ja kinkulla, vasikanmunuaisia, ja tummaa leipää ILMAN Nutellaa).
En tiedä, pitäisikö Zeitiin uskoa enään sillä sen pääsiäistavat maailmalla jutussa väitetään, että suomessa löydään koivunoksilla sukulaisia ja tuttavia selkäpuolelle (ei mainintaa, että ne ovat lapsia).
SZ:n mukaan Saksassa tuotetaan pääsiäissuklaata 35'000 tonnia, joista 22'800'000 kiloa kuluu suklaamuniin ja 13'200'000 kg pääsiäispupuihin. Joka neljäs jänis menee vientiin. Jokainen saksalaisen pistää keskimäärin reilu viitisen euroa pääsiäissuklaaseen.
GPS-tour.infon sivulla joku on plotannut kuvauksen pyöräreitistä, jonka yhtenä sykynä ajoin Ammerseen ympäri, jossa Andechskin sijaitsee. Purjeveneitä oli vesillä kymmeniä. Lisäksi oli isompi matkustajalaiva (kuvassa yllä) Bierdorfin (Olutkylän) laiturissa.
Korkein kohta näyttää olleen 670 m tuntumassa, mutta muuten perustaso on 550 m luokkaa järven ympäristössä. Andechsin (mäelle) johtava mutkainen ja mäkinen tie tuntui kiehtovan myös motoristeja, jotka ohittelivat autoja vaarallisesti. Herrschinkiin laskeuduttaessa korkeus laskee nopeasti ja siksi tie on semmoista neulansilmäsiksakkia, että autollakin saa ajaa max. 30 km/h.
Pyöräiltävää kertyy ainakin 50 km. Marienplatzilta menee S5:lla sen päätepysäkille 55 min
Pääturistikohde on S-Bahnin päätepysäkillä Herrschingissä, joka on pieni kaupunki. Siellä riittää turistiravintoloita ja on varmaan hotellejakin. Wikipedian sivulla varoitetaankin massaturismista ja kehotetaan tulemaan S-Bahnilla auton sijaan. Ja kyllä siellä tienvarret ja varmaan kääntöpaikatkin olivat erittäin tehokkaasti käytössä.
Maailman suurinta maalähetysasemaa Erdfunkstelle satelliiteille.
Erästä risteystä vartio kappeli, jonka oven yllä lukee Maria Hilfe (auta) 1885.
Tämä kappeli sijaitsi erään ison maatalon pihassa kauniin kukkameren ympäröimänä. Vähän aikaa voi mennä, ennen kuin näen pienemmän.
Tämä kirkko on melko lähellä Andechsin luostaria, josta myöhemmin. Tässä kuvassa (klikka isommaksi) näkyy hyvin Maibaum, joka on nykyaikaista mallia. Siinä näkyy havainnollisesti ammattikuntien viirejä. Kyläsepän rakennuskin on reilut 400 vuotta siinä seissyt.
Luostarin yhteydessä on järjestetty olut- ja taidetapahtumia, joten siellä oli mäen juurella modernia taidetta. Oluttuoppeja tietysti.
Keine Kommentare:
Kommentar veröffentlichen