19.05.2012

Nachruf

Oberschleissheimin ev. kappelista

Perjantaina kaikissa olennaisissa saksalaisissa uutisvälineissä  Fischer-Dieskaun (1925-2012) kuolemasta.
Toimittaja Sirénkin sai hs.fi:hin uutisen. Ylellä oli ilmeisesti enemmän lyhyestä virsi kaunis periaatteena.

 Hän syntyi Berliinissä, mutta asusteli viime aikoina Mynssenin eteläpuolella Starnbergin järven rannalla niin kuin rikkaat tapaavat tehdä.
Berliinin Morgenpostissa on hänen kuva ja "kuva" modernissa mielessä.. Otsikossa käytetään termiä Jahrhundertsänger.
SZ:n otsikossa oli Wundermann. Asiallisena lehtenä SZ teki pitkän jutun.
Ensimmäisen ulkomaan keikkansa hän heitti jenkkien sotavankina Italiassa. Vaikka hän lauloi oopperoita (Wien, München, Bayreuth, Milano, Berliini..) on hän tunnettu Liedistä.
Zeit: Wer bis ins frühe 21. Jahrhundert hinein Lieder gesungen hat, deutsche Kunstlieder, der sang, ob er wollte oder nicht, wie Fischer-Dieskau. -- Über 40 Jahre lang steht er auf der Bühne, 3.000 Lieder hat er im Repertoire, 400 Schallplatten tragen seinen Namen.
FAZ: Das Genie der hohen Deklamation .
MerkurDie Kunst dieses Unerreichbaren wird immer mitten unter uns bleiben.

Radiotoimittaja Lindgren kuulutti mieluusti D. F-D:n lauluja, kun muistaakseni hänen mukaansa oli hienoa osoittaa osaavansa lausua noin hienon nimen.

Blogisti Kemppiseltä odotin muistokirjoitusta, ja se tulikin sunnuntaina.

BR Klassik luonnollisesti lähettää useamman muisto-ohjelman: lauantaina tulee parituntinen ohjelma alkaen klo 14.05 "Im Zeichen der Deutlichkeit" ja maanantaina erityiskonsertti klo 14.05. Niitä voi kuunnella verkosta suorana.

Pari esimerkkiä herran laulutaiteesta:

Leipzigin ykkösnähtävyys on tietysti Tuomaskoulun ex. kanttorin Bachin työpaikan. Kirkko ei tietysti ole säilynyt samanlaisena. Esimerkiksi pääty on 1800-l. tehty.



Sisältä kirkko oli kohtuullisen pelkistetty perinteisine puunvärisine penkkeineen ja saarnastuoleineen. Punainen maali korostaa kyllä kaaria ja reunoja kovasti.

Sivuseiniä kiersivät lasimaalaukset.

Alttarilla narun takana on maassa tumma laatta, joka on Bachin maallisen tomumajan päällä. Se siirrettiin sodassa (v. 1943) tuhoutuneen Johanneskirchen raunioista v. 1950. Sinne ne siirtyivät vasta heinäkuussa v. 1900, kun Bachin luut kaivettiin esiin kirkon hautausmaalta kun Bachin arvo oli viimein tiedostettu. Keskellä näkyy myös marmorista ja alabasterista tehty kastemalja (v. 1615). Alttarijuttu on tehty 1400-luvulla.

 Keskellä kirkkoa on parvella sivuseinän suuntaisesti toiset urut, jotka yrittävät matkia tyyppillisiä urkuja 1700-l. Niiden pitäisi myös ulkoisesti näyttää uruilta, jotka Bach hyväksyi v. 1717.

Alttarin seinän takana oli tehty pieni Bach-museo, jossa oli mm. sen viimeisen ehtoollisen astiat, kirjeitä, musiikkiohjelmia, aikalaissoittimia. Kirkkoa vastapäätä olisi ollut Bach arkiston museo, mutta en käynyt siellä. Ne ovat tehneet viimeiset 50 vuotta työtä paperien parissa, että miten Bachhi olisi tarkoittanut mitäkin soitettavan. Kaikki 21000 Bachin sulasta säilynyttä paperia skannataan ja asetaan internettiin.

Keine Kommentare:

Kommentar veröffentlichen