09.05.2012

Maibock

Tuskin on Nocherbergistä selvitty kun oli jo toisen panimon Maibockanstich (lyhyt tiivistelmä) eli toukokuun vahvan oluen tynnyriin hanan hakkaaminen. Nyt sen sai tehdä talousministeri Söder vaikka paikalla olivat Ude and Seehoofferi. Tässä BR:n sivusto videoineen. Vitsiä vääneettiin mm. siitä onko Franken Baijerissa vai ei. Huumoria heitti Django Asül, joka puhuu hyvää baijeria. Noissa jutuissa on haastetta saksalaisillekkin. Tässä kuvassa näkyy juhlan pääruoka Schäuferl. Tuollaisia Serviettenknödeleitä en ole ennen tavannut. Jälkkärinä oli yllätys yllätys Kaiserschmarrnia, josta on BR:n sivulla myös ohje.





Jälkiruoaksi suosittelen luonnollisesti Apfelstrudelia. Tässä versiossa on ihan omenapaloja välissä ja taikinaa on aika vähän. Kermavaahto ei kai ole niin pakollista, mutta tässä sitä näkyi olevan. Tomusokerikuorrutus on standarditapa. Vaniljakastiketta on tietysti lautaselle.
Joillakin saksalaisilla ruuilla on vaikeahkoja nimiä, kuten Spanferkelrollbraten

Hofbräushausin  kaalikääryle (Krautwickerl  (=Kohlrouladen tylsästi hochdeitsiksi). Perunaa olisi vielä mahtunut lautaselle, mutta lihaa ainakin oli kaalin sisässä eikä oltu piilotettu hammastikkuja.

Porraskäytävän katto.

Yläkerran isosali. Vastaavia oluttupia on kaupungissa tietysti muitakin (juuri tuollaisella kaarevalla maalatulla katolla. Nämä pöydät tässä kuvassa eivät ole mistään kotoisin..). Erikoista on, että taustalla valkokankaalla juodaan olutta selvästi..

Rollbraten tietysti viittaa että jotain on rullattu ja paistettu. Englanninkielen kautta päättelin, että Spanferkel on englanniksi suckling-pig. Suomeksi se kai voisi olla juottopossu. Jokatapauksessa 2-6 viikon ikäinen porsas, joka on pistetty teuraaksi. Testiannoksessani oli 10% lihasta oli vähintään ihraa. Ihan kuin sellaita lihaa olisi vaivauduttu vartavasten etsimään.
Laiha ruskea kastike oli Biersauce nimeltään, mutta en havainnut mitään outoa sivumakua.
Parhaimman käsityksen annoksesta saa tästä kuvasta.
Sanoisin, että ei käy suurta vahinkoa, jos tuota ruokalajia ei Suomessa harrasteta.



Hofbräuhausin alakerrassa tuskin kuulee mitään, joten rauhalliseen syömiseen yläkerta on parempi. (Bräustüberl)
Yläkerrassakin saattaa kuulla baijerilaista musiikkia. Ruokalistan saa myös englanniksi, venäjäksi ja italiaksi ainakin. Jopa Visa käy maksuvälineenä.



Vas. ylhäällä on köykäisempi annos hapankaalia (ei ollut kuulemma kovin hapanta) ja vaalea normaalin lenkkimakkaran kokoinen Bratwurst. Oikealla alhaalla on Sauerbraten baijerilaisesta naudasta, joka on oivallista lihaa, jonka kanssa ei tarvitse tapella. Tuota lisuketta taitaa harvemmin tavata: siivutettua Brezenknödeliä.
Kollegat olivat konferenssipaussilla syöneet Brezneitä. Hämmennystä oli herättänyt täyte, joka oli näyttänyt kermavaahdolta. Kyseessä oli kuitenkin vaahdotettua voita. Siinä siis mitä terveellisin aamiainen: vehnärinkeli, jossa päällä on raesuolaa ja välissä kunnon kerros voita.

Kuvassa vas. alhaalla on minun Bierkutschergulasch mit Semmelknödel. Loistava valinta aina. Semmelknödel on minusta hyvää verrattuna oik. yläkulman perunahyytelöpalleroihin (Kartoffelknödel). Kyseisen annos sisältää myös kunnon rapeaksipaistetun siansorkan Schweinshaxn, joka on perinteistä oluen kanssa nautittavaa ruokaa siinä missä kananlihat.

Marketin pihalla saattaa törmätä autoon, joka grillaa siellä sorkkia, Ribs (kylkiluulihaa) ja kanaa (Hendl). Lisäksi sieltä saa ostaa hapankaali tai perunasalaattia ainakin.
Mynssenin keskustassa on myös ravintola Haxnbauer, jonka erikoisuutena on sorkkaruokalajit. En ole koskaan käynyt.


Otin yllä olevan kuvan erikoisesta jälkiruoasta, jossa omenasiivuja on piilotettu taikinan sisään. Siinä on käytetty olutta taikinassa.
Nimi on Apfelkiachl (tai yleissaksalaisemmin Apfelringe / Apfelradl, mitkä viittaavat pyöreään muotoon). Ainakin Baijerissa ja Tirolissa suosittu. Noita voissapaistettuja omenalohkonyyttejä voi tarjoilla etenkin vaniljajäätelöä, mutta myös hillot ja kerma käy ja päälle voi ripotella kanelia ja sokeria. Kuulemma tuota tehdään juuri tyyppillisesti näin laskiaista ennen.

Löysin ainakin yhden ohjeen: Tarvitaan puoli kiloa omenia. Kananmuna vatkataan vaahdoksi 3 dl kanssa kylmää olutta (tai vettä) kanssa. Sitten siihen sekoitetaan huolellisesti 0,6 dl vehnäjauhoja, 0,6 dl maissitärkkelystä ja ripaus leivinjauhetta. Taikina on 5 min päästä leivontavalmista.
Omenasta leikataan sentin paksuisia rinkuloita, jotka kastetaan ensin vehnäjauhossa ja sitten taikinassa (yli määräiset jauhot ja taikinat annetaan tippua pois). Sitten paistetaan 160..180 asteisessä (rypsi)öljyssä rapeaksi. Vinkiksi todettiin, että jos puulusikan kastaa rasvaan ja siitä syntyy pieniä kuplia niin se on tarpeeksi kuumaa.


Ruokaohjelmassa  (BR) oltiin Nürnbergissä Bratwurstia tekemässä ja paistamassa. Kojussa paistettiin makkaroita avotulella 3v. varastoiduilla pyökkihaloilla.
Sivuun pistetään tietysti hapankaalia ja piparjuurta (Kren).

Ohjelmassa nypitään silmuja viinipuskista, jotka on  paksuja, mutta matalia. Karsintaa pitää tehdä, että harvemmat viinirypäleet ovat laadukkaampia.

Sitten mennään ressuillapeitettyjä isoja multapenkkejä tonkimaan. Parsaahan (Sparkel) sieltä löytyy. Onneksi Suomessa ei sitä pakkosyötetä viikkokaupalla kuten Saksassa.


Hyvää eurooppapäivää!

Jokunen sana poonukseksi:
den Mund voll nehmen = puhua isosti
Wiedergutmachung = kompensaatio
der Tratsch = juoru
Ich pfeife drauf = En viitsi välittää.
Klarsichtfolie = läpinäkyväkelmu

Keine Kommentare:

Kommentar veröffentlichen