Museosaari

SZ:n numero yksi (kts. teksti ja kuva) oli Berliinin Museumsinsel. Saarelle ei sentään tarvitse uida museoita katsoakseen. Se on UNESCO-kohde v. 1999. Siellä on vanha museo (1830), uusi museo (1859), jossa egyptiläistä esineistöä, Pergamon-museo (kenties saaren suosituin, mutta en ole käynyt) ja Bode-museo (1904).

Jälleenrakennustyö sodan jälkeen kesti 60-l. asti.

 Renoir.

 Olinpa kerran Bodemuseon niemen kärjessä konsertissakin.

 Saksalaiset ovat huomenneet itsekin olevansa outoja: Welt kirjoitti jutun Miksi saksalaiset ovat niin pakkomielteisiä (besessen) parsaa kohtaan? Gibt es etwas, wonach die Deutschen noch verrückter sind als nach Sauerkraut? Ja, Spargel.

Aufgeregt warten wir den ganzen April darauf, endlich die ersten Stangen kaufen zu können
Jotta se edes maistuisi joltain, pitää sitä keittää suolan, sokerin ja voin kanssa. Pesemisessä, kuorimisessa ja keittämisessä on kovasti vaivaa. Jos kuoriminen jää vajaaksi saa sitä mutustaa suussa schlecht geschälter Spargel, bei dem man ständig damit beschäftigt ist, die harten Fasern aus dem Mund zu pulen.

Weltin jutussa todetaan vuosikulutukseksi huimat 103 tuhatta tonnia. Kilohinta on n. 7 eur, joten se on iso raha, mikä tuon kalpean kasvin ympärillä pyörii. Kannattaa lukea Eurooppa-lehden juttu, jossa todetaan, että parsa vie eniten peltopinta-alaa Saksassa.