Sternin päätoimittaja teki silloin jutun tapahtumasta. Nyt he palasivat Punaiselle torille (video ).
Hän saattoi keskustella 1,5 tuntia ennen kuin lentokone eristettiin ja ihmiset ajettiin etemmäksi ja kuulustelut aloitettiin. Hän oli KGB:n vankilassa 14 kk.
Soininvaara oli Pyykön haastateltavana (Elävä Arkisto) ja ohjelmassa oli pitkä pätkä Rustin haastattelua v. 1991.
Sitten vähäsen lentokonehistoriaa. Herra Rust muuten lenteli tavan Cessnalla.
Deutsches Museum on niin laaja, että se on jaettu Mynssenissä kolmeen eri paikkaan. Pääpaikka on Isarin keskellä museosaarella (S-Bahnilla yksi pysäkki Marienplatzilta itään), liikennemuseo (Verkehrszentrum on U5:n Theresienwiesen pysäkillä lähellä Oktoberfestin kenttää ja lentokoneet (Flugwerft Schleißheim) on sijoitettu Schleissheimin linnojen lähelle, jossa on pieni lentokenttä nytkin. Nohin saa ostaa yhteislipun, jota voi käyttää pitkällä aikavälillä.
1910-luvulta lähtien Oberschleissheimin lentokenttä oli kuninkaallisen Baijerin lentojoukkojen käytössä ja 1933-45 kenttä oli Luftwaffen käytössä ja sitä syystä pommitettiin monesti niinpä viereinen vanha linnakin sai osumia. Erityisesti siellä harjoiteltiin yölentotoimintaa (Nachjagdschule eli yöjahtikoulu), jotta liittoutuneiden pommituksia voitiin torjua. Dachaun vangit sekä myös NL:n sotavangit paikkailivat monttuja.
1943 perustettiin salainen sotavankien veljellinen yhteistyö toiminta (Brüderliche Zusammenarbeit der Kriegsgefangene), jonka tavoitteena oli sabotaasi.
USAlaiset käyttivät kenttää 1945-68. Oikeastaan ne touhusivat siten, että saivat kentän taistelutta haltuunsa 29.4.1945 ja päättivät lähteä sieltä helmikuussa 1946 ja räjäyttelivät kiitotiet. Kylmäsota sai miettimään asiaa uudelleen ja jo 1947 paikka korjatiin siivilien ja sotavankien avulla takaisin USA:n tukikohdaksi. Sinne myös pistetään vapaan Euroopan (Radio Free Europe) lähetysasema tiedottamaan itään päin. Helikoptereita käytetään myös lähiseudun (erit. Alppien) pelastustehtävissä. Vietanamin sodan helikopterilentäjiä koulutettiin tuolla ainoana paikkana USA:n ulkopuolella 1966/67 ja väestö vastusti meteliä entistä enemmän. 1973 Saksan ilmavoimat saivat paikan haltuunsa ennen kuin ne lähti 1981.
Museo on melko uusi (1990) ja rakennukset olivat sitä ennen lähes purkukunnossa.
Näyttelyssä oli niin siviili kuin sotilaspuolta. Myös riippuliidokkeja, pienoislennokkeja (kaiketi lentävät) ja muutamia historiallisia häkkyröitä, joilla Saksalaiset keksijät päästä ilmaan. Lisäksi on muutama avaruusraketin moottorin osa. Mutta en sanoisi tuota avaruusteknologia näyttelyksi vaikka sitä näkee käytettävän.
Eräs erikoisimmista minun silmissä oli Dornierin (Do 24 T-3) kolmipotkurinen kone, jossa on ponttoonit. Se kehitettiin 1944 Luftwaffelle.
Samoin kuin Bondista repäistynä oli maailman ainoa pystysuoraan nouseva tai lasketuva lentokone Dornierin (Do 31 E3) (1967). Näitä prototyyppejä rakennettiin 2 tai 3 kpl eikä sarjatuotantoa aloitettu.
Kone painaa 21 t (3t voi olla kuormaa ainakin) ja sitä nostamaan tarvitaan 10 moottoria (300 kN), joista pari siipien alla kääntyy pystysuoran liikkeen ajaksi. Toimintasäde 900 km ja huippunopeus 710 km/h. Tuohon pääsi kurkistamaan sisälle (ao. kuva tallennettu alkuperäisessä koossa, kuten klikkaamalla voi huomata). Pariin muuhun taisi nähdä ohjaamon lasin läpi katselutasanteelta.
Hauskan näköinen oli myös Army Nave Trainer (Link ANT 18) lentosimulaattori ("blue box" eli sininen laatikko) peräti vuodelta 1944. Englantilaisen kehittäjän suku nimi oli Link. Hän oli myös pilotti sekä urkujen rakentajan poika, että ei ihme, että näppärästi tuommoisen kasasi. Siellä oli ohjaamo ja tuo liikkui kolmen akselin suunnassa.
Noita myytiin 10000 kpl 30 eri maahan 1947 mennessä - kysyntää sattuneesta syystä oli.
Baden-Württenbergissä, Bodenseen ranalle, sijaitsee Friedrichhafen. Juna-asemassa ei ole moittimista, mutta vas. häämöttävässä postissa on. Lienee Saksan rumin. Saksassa usein juna-asemasta seuraavassa rakennuksessa on posti.
Friedrichshafenin tienoilla on toimintaa myös EADS:llä, joka on ilmailu- ja sotilastekniikan konserni, joka yrittää kilpailla jenkkejä vastaan. Merkkejä on mm. Aerobus, Eurocopter, Eurofighter ja Ariane-kantoraketti. Se omistaa Patriasta osan ja osti Nokia TETRA-viestintäverkkotekniikan. EADS:n Saksan pääkonttori on kuitenkin Myssenin lähellä Ottobrunnissa.
Eräs kuulemma tunnettu fabriikki on 1915 perustettu ZF (Zahnradfabrik) eli hammaspyörätehdas. Sekin oli Zeppelinin tarpeisiin tehty, mutta myöhemmin siirtyi muuhunkin kalustoon. Edelleenkin sen pääkonttori on kaupungissa. 2011 se esitteli maailman ensimmäisen 9-vaihteisen automaattilaatikon. Noiden asiakas näkyy olevan BMW:kin vaikka toisessa osavaltiossa onkin..
Friedrichhafenissa on lentokenttä (Lufthansa lentää Frankfurttiin ainakin), ja sen vieressä on Dornier Museum. 2. maailmansodan aikana teollisuutta pyöritettiin keskitysleirivankienkin avulla, jotka myös kaivoivat pommisuojia. Kaupungin laidalla valmistettiin myös V2 raketteja. Viimeiset ranskalaiset sotilaat lähtivät alueelta 1992.
Myös Maybachilla on historia paikkakunnalla. 2. maailmansodanaikana saksalaisissa panssarivaunuissakin tosin oli Maybach-moottori. Suomalainen Wikipedia valistaa: vuonna 1966 Maybach-Motorenbau yhdistyi Daimler-Benzin kanssa, jonka jälkeen se tunnettiin nimellä Maybach Mercedes-Benz Motorenbau GmbH. Vuonna 1969 yhtiön nimeksi tuli Motoren- und Turbinen-Union Friedrichshafen GmbH, eli MTU. DaimlerChrysler (nyk. Daimler) otti Maybach-nimen käyttöön vuonna 2002 tuotantoon tulleelle kalleimmalle automallilleen. Perustetun yrityksen nimeksi tuli Maybach Manufaktur. Nykypäivän Maybachit perustuvat pääosin Mercedes-Benzin tekniikkaan. -- Suomessa mallin 62 myyntihinta on 680 000 euroa, ja mallin 57 hinta on 575 850 euroa.
Keine Kommentare:
Kommentar veröffentlichen