Ooppera on vielä pari päivää kuunneltavissa Areenasta. Väliaikaturinat varmaan pidempäänkin. Vaikka ei oopperasta välitä voi siitä ainakin kuunnella pitkän alkusoiton. Tosin on vaarana että eka erä vie mukaansa.
Toimittajan Lindgrenin johdanto Figaro varmaan kertoo paljon olennaista.
Lohengrinin ensiesitys oli 1850 Weimarissa kapellimestarina itse Frans Liszt. Kestoa sillä oli liki neljä tuntia (+ kaksi taukoa), mikä ei Wagnerilta yllätä. Ooppera ja esittäjät ovat erinomaisia. Aika ei kyllä käynyt pitkäksi. Toisessä näytöksessä oli aavistuksen pitempiä keskusteluja. Yleisesti tunnettuja hittiaarioita oopperassa minusta ei ole, mutta kuuluisia ovat häämarssi kuorokohtaus ja kolmannen näytöksen alkusoitto.
Näin Jonas Kaufmannin ensimmäisen Lohengrinin Mynssenissä 2009. Se oli niin tärkeä häppeningi, että siitä tehtiin DVD ja se esitettiin screenillä pihalla. Tässä hänen pitkä haastattelu myöhemmältä ajalta. Koko ooppera on näköjään ilmestynyt Youtubeen, jossa on myös muita versioita METistä, Baden-Badenista, Bayreuthista, Wienistä.
Kaufmann tietysti sai kymmeniä bravohuutoja ja tömistyksiä, etten ole tainnut Mynssenissa aiemmin kuullut. Sen naamalla mainostetetaan tuota oopperaakin. Saksalaiset ovat kovin ylpeitä, että niillä on edes yksi maailmanluokan tenori aktiivipalveluksessa. Elsana oli silloin Anja Harteros, jonka piti olla nytkin La Scalassa, mutta sairastui.
Hans-Peter König oli nimensä perusteella hyvä valinta Heinrich I (linnustaja) (n. 876 - 936)) bassorooliin. La Scalassa laulaneen Rene Papen olen nähnyt Don Carloksena. Se oli Saksan kuningas, joka oli sotinut turkkilaisia vastaan, mutta oopperan tapahtumat eivät ole historiallisia. Kuninkaan tehtävänä on edustaa kansallisvaltiota eikä ooppera varmaan ollut vahingossa tehty teemaasta 1800-l. puolivälin vallankumouksellisissa tunnelmissa. Wagnerikin oli osallistunut johonkin, ettei päässyt Weimarin esitykseen vaan kuuli tuotoksensa paljon myöhemmin.
Ohjaus oli moderni, kuten kuvista näkyy. Syddeutschen arvostelu haukkui tämän heinäkuussa ensi-illan saaneen teoksen ohjauksen. Nytkin muutama buuasi sen kunniaksi.
Kapelimestarina oli sinfoniakonsertteja useimmiten johtava Kent Nagano. Kolmanteen näytökseen se ilmestyi ovesta ottaen aplodit ja bravo-huudot vastaan. Orkesteri ei jää tuossa oopperassa säestäväksi salonkiorkesteriksi vaan ottavat välillä kuoron kanssa mitaa, kummasta saa mahtavimman pauhun. Trumpetisteilla on hommaa. Nagano johti erinomaisen joutuisasti eteenpäin eikä yhtään väliaplodipaikkaa jätetty.
Alkusoitto alkaa herkissä tunnelmissa. Ko. nauhoitepätkässä itse Furtwängler johtaa Bayreuthissa v. 1936.
Oopperan alussa olla keräjillä itse kuningaan johdolla. Kuningas on kokoamassa tätäkin Brabandin herttuakuntaa sotaan Turkkia vastaan. Siinä Elsaa syytetään veljensä murhaamisesta. kertoo nukahtaneensa ja nähneensä unta ritarista, joka tulee pelastamaan. Kun hän heräsi, niin veli oli kadonnut. Mattila on yksi kuuluisia Elsoja. Kuningas kutsuu puolustajaa paikalle ja niinpä tuo ritari saapuu joutsenen vetämänä vetten yli kohtaamaan kreivi Friedrichiä ja siksi käytetään myös nimeä joutsen ritari. Tuossa ohjauksessa ritari kyllä kantoi muovista joutsensa näyttämön sivusta. Friedrich on määrätty Brabantin kuolleen herttuan lasten kruununprinssi Gottfriedin ja Elsan holhoojaksi. Kerran Elsa tuli yksin takaisin metsäretkeltä ja Friedrich syyttää häntä murhasta, että pääsisi hallitsijaksi. Itse asiassa Friedrich vaatii itse päästä hallitsemaan. Ritari ei kerro kuka on ja kieltää, ettei sitä saa kysyä. Hän tietysti voittaa Friedrichin, joka lähetetään vaimoinensa (Ortrud) matkoihinsa huomenissa.
Elsa on muuten tuossa haalareissa sillä osallistuu talon rakentamiseen. Ritari tuli sinisessä T-paidassa ja verkkareissa joissa on metallin väriset raidat ja lenkkaritkin olivat kiiltävät kuin foliosta tehdyt.
Noista kahdesta pyöreästä jutusta katosta näkyi välillä videokuvaa. Pääasiassa kuninkaan tiedottajan pärstä kun se tenniskentäntuomaritornin kaltaisesta puurakennelmasta lauleskeli.
Friedrich on vihoissaa, että joutui moiseen häpeään.
Ortrud on sitä mieltä, että Lohengrin on voittanut noituudella ja yrittää juonia Elsaa kysymään Lohengrinin nimeä, että taikavoima loppuisi. Elsa on ainoa, joka voi kysyä.
Elsa sääli Ortrudia, ja pyytää tätä kaasokseen häihinsä, mutta Ortrud ei voi lopulta suostua. Tosin tokan näytöksen lopussa ne vielä muuraasivat talon yläkertaa yhteisesti...
Elsan häämarssi on jokaiselle tuttu ainakin urkuversiona. Pitäisi olla kuoro.
Kolmannen näytöksen alkusoitto on tuttu. Tuossa pätkässä Toscanini johtaa orkesteria v. 1948 TV-taltioinnissa.
Tässä ohjauksessa on talo valmis ja sitä sisustavat ulkoa ja sisältä apulaiset. Nyt hääpari on vihdon kahden kesken aviovuoteen äärellä. Elsa haluaa tietää nimen vähän kuin niiden suhteen lujittamiseksi.
Siitä käydään pitkä keskustelu ja Elsan korva on varmaan lujilla tenorin äänekkäästä sanomisesta.
Lohengrin surmaan huoneeseen silloin tulleen Friedrichin. Sitten he menevät kuninkaan ja sinisiin t-paitoihin pukeutuneiden sotilaiden äärelle. Lohengrin saa ymmärrystä osakseen, että joutui tappamaan puolustuksekseen.
Siellä Lohengrin kertoo olevansa Lohengrin, Graalin kuninkaan, Parzifalin poika. Näiden ritarien tehtävä on varjella Graalin maljaa. Se joka lähtee vartiosta linnan ulkopuolelle joutuu palaamaan takaisin jos nimi paljastuu.
Ortrud sanoo muuttaneensa Siegfridin joutseneksi, joka vetää venettä. Lohengrinin rukous saa Gottfriedin takaisin. En nähnyt, miten se tuossa ohjauksessa kävi, mutta Lohengrin oli nuori poika. Lohengrinin pitäisi antaa ennen lähtöä Elsalle kypärä, sormus ja miekka, mutta ei tuossa ohjauksessa semmoisiin oltu taivuttu. Tässä Bayreuthin hyvästelyt aikamoisessa ohjauksessa.. huh. Lohengrinin lähdettyä armeija menee tuossa ohjauksessa punkkiensa luokse ja pistävät pistoolit suuhunsa ennen valojen sammumista. En nähnyt kulmastani, miten Elsalle kävi, mutta sen pitäisi kuolla tuossa lopussa.
Helmikuun alussa 3.2. samaisessa rakennuksessa Siban konserttisalissa antaa konsertin baritoni Adreas Schmidt Helmut Deutschin säestyksellä. Kumpikin on vaikuttanut Mynssenin musiikkikorkeakoulussa.
Musiikkitalon Camerata salissa on 5.2. pianisti Salla Karakorven ensikonsertti. Se ja monia muita tulee suorana lähetyksenä netistä. Siellä on mm. kanteleluokan 25-vuotisjuhlakonsertti, joka osoittaa, miten moneen kantele taipuu.
Karakorpi oli taannoin Tapiolan kirkossa, mikä ei tosiaan ole mikään kammarimusiikkisali minusta, Espoon musiikkiopiston opettajien konsertissa soittamassa Brahmsia (Intermezzo op. 117 nro 2) ja Bartokia (improvisaatioita unkarilaisista talonpoikaislauluista op. 20). Hän on opiskellut 2002-2004 Tukholman musiikkikorkeasa ja 2004-2010 Sibassa. Muusta musiikista mainittakoon, että Beethoven oli innostunut tekemään variaatioita Mozartin Taikahuilustakin. Tuolla kuultiin tämä variaatio.
Keine Kommentare:
Kommentar veröffentlichen