Lukumäärä kolme keksittiin 200-luvulla, koska evankeliumien lahjojen lukumäärä: kultaa tulevalle kuninkaalle, suitsuketta tulevalle ylipapille ja mirhaa tulevalle parantajalle.
Etelä-Saksassa ja Itävallassa päin kolmen lapsen ja kultaisen tähden Sternsingerit (tähtilaulajat) kiertävät taloissa (kai lähinnä pyynnöstä) laulamassa tai lausumassa ja siunaamassa talon - palkkiota vastaan tietysti. Myös hyvänteväisyyteen kerätään raha. Eli vähän kuin tiernapoikien yhteisvastuukeräys, mutta näytelmä ja henkilöt ovat eri. Oven pieleen kirjoitetaan valkoisella liidulla siunaus syntaksilla 20*C+M+B+09 eli vuosiluku, Betlehemin tähti, kolme ristiä kuvaa kolmiyhtettä ja kirjaimet "Christus mansionem benedicat" eli "Jumala siunatkoon tätä taloa" tai sitten se on kuninkaiden nimet, jotka yleisimmin ovat Caspar (persialaista alkuperää tarkoittaen taloudenhoitaa), Melchior on (hebr. "valon kuningas") ja Baltzahar (syyr. "Jumala siunatkoon kuningasta").
Herrat ovat Kölnin, matkalaisten, pyhiinvaeltajien, turkkurien, pelikorttien valmistajien suojelijoita, mutta myös pahaa ilmaan ja epilepsiaa vastustajia.
Loppiaisaattona monissa katolisissa kirkoissa on jonkinlainen suitsuke-vesi-liitu-suola vihkimis iltakirkkoja. Suolan
heitto ikkunasta ukonilmalla suojaa salamalta, maidon käsittelyssä että sairaan parantamisessa.
Vesi liittyy myös Kaanaan häihin, jossa Jeesus teki ensimmäisen ihmetekonsa muuttaessa runsain määrin vettä viiniksi (nykyään saisi veromätkyn). Siitä tulee englannin Epiphany (Herran ilmestyminen). Ajankohta taitaa olla erään 1600-l. nunnan keksintö.
200-l. alkaen on vietettiin Jeesuksen syntymäjuhlana, josta Suomessa käytetty "vanha joulu" juontanee nimensä. Sitten päivää on jostain vietetty itäisessä kristiskunna Jeesuksen kasteen muistoksi. Loppiainen nimi tuli 1600-l. tarkoittamaan joulun vieton lopettamista. Ennen Innozenz XII:sta päätöstä uusi vuosi seilasi 25.12 - 6.1. välillä, jonka vuoksi päivää on kutsuttu korkeaksi uudeksi vuodeksi.
Legendan mukaan pyhä Helena (248-330) löysi heppujen luita ja ne päätyivät v. 1165 Kölnin tuomiokirkkoon. Siellä niitä kävi myös Albrekt av Mecklenburgilainen (Ruotsin kuningas 1363/1364-1389) katsomassa pyhiinvaellusmatkallaan, jonka jälkeen sai kantaa kolmea kruunun matkamuistoa. Hän otti ne vaakunaansa, josta Ruotsin tre kronor on peräisin.
Bach on säveltänyt loppiaiselle useammankin kantaatin:
- BWV 65 (1724) (wikipedia) (äänite Mynssenin Herkulessalista v. 1967)
- BWV 123 (1725)
- BWV 32 (1726) (wikipedia)
Alla kuvia historiallisen museon alakerran upeasta ja laajasta jouluseimikokoelmista.
 |
| Baijerin Kansallismuseossta Pohjois-Tirolin entisen luostarikirkon setti. 1700-l. puolivälistä. |
 |
 |
| Jerusalem näytti jonkun Tirolilaisen mielessä tältä n. v. 1800. |
 |
| Mooreja mynsseniläisessä asetelmassa n. v. 1800. |
Luin kerran Karl Valentinin anekdootteja.
Joku kysyi häneltä, että uskoiko se siihen touhuun, kun kotioven ulkopuolelle maalataan K+M+B (Kaspar, Melchior ja Balthasar)? Vastaus kuului: Des net, aber wiss S', i vergiss immer meiner Krankenkasse zum bezahlen. Wenn i aber K+M+B lies, fällt mir sofort ei, Krankenkasse Muasst Bezahlt.
Tuohon aikaan siis Caspar on kirjoitettu K:lla.
Kun sen vaimo / naisystävä Liesl Karlstad kysyi kerran kansalliskirjaston ohi kulkiessa, että kuka tuo filosofi on (siinä on neljä patsasta etuoven edessä) niin vastaus kuului Des san die vier Heiligen Dreikönig.
Keine Kommentare:
Kommentar veröffentlichen