Uupperaa ja palettia

 Tämän kevään avasin Puccinin La Rondine (Pääskynen) sävelin. Kapellimestarinakin oli italialaisen kuuloinen Pietro Rizzo. Laulajista kolmannes kuulosti tutulta. Kolme niistä taisi oli siirtotyöläistä. Niille ei kaikilla oikein osat sopineet. Istuin eturivissä, mikä oli loistava valinta hienon näyttämön ja asujen puoleen. Kts. galleria. En tiedä, kuuliko takana joku laulajista jotain. Aika paljon oli tyhjääkin. Liekö edes 70% täysi. En tuonne suosittelisi lähijunaa kauemmalta tulemaan. Ehkä tuo 35. esitys 2002 (Suomen ensi-ilta) jälkeen jo riittää tuosta kevyt musiikkiteatterista. Katriheluna musikaalin kanssa kilpaileminen jää toivottavasti vähemmäksi, kun Wagneriakin diggaava Lilli Paasikivi aloitti taiteellisena johtajana.

Suomenkielinen wikipedia sivu on  oikein riittävä selostamaan siitä olellisen.  Kunnon oopperaan ja draamaan päästiin 3. näytöksen 2. puoliskolla, jossa on Magdan ja Ruggeron välien selvittely.
Oopperan tunnetuin aaria on Magdan aaria Chi il bel sogno di Doretta (Ken tuntee Dorettan unen) .

Signor Ricci oli myös Baletin 90-juhlagaalan kapellimestarina. Siinä olikin hommaa sillä kestoa oli 2:50. Liput olivat n. 20 eur normaalia kalliimmat, mutta toinenkin järjestetyistä tilaisuuksista näytti loppuunmyydyltä. Minä ostin lipun hyvissä ajoin.

Yleisratio kuvasi tilaisuuden ja se tuli sekä suorana netissä että sunnuntaina TV1:ltä prime time -aikaan 1,5 tunnin koosteena. Areenassa se on nähtävissä kuukauden ajan. Tilaisuutta juonsi myös baletin johtaja Greve. Juontojen sujuvuus ei ollut kovin hiottua. Välillä nähtiin muutama videopätkäkin (ei samoja, mitä Ylen koosteessa). Ekassa näytettiin jotain tekstejä, joita oli korostettu, mutta joita ei ehtinyt lukemaan.

Tähtitanssija Minna Tervamäestä on 10 min haastattelu Areeenassa.  Hänen mukaansa on hienoa, että ihmiset voivat keskittyä baletissa tai konsertissa yhteen asiaan eikä näprätä feisbookkia. Siinä näkyy millaisia jumppavälineitä voi käyttää. Hän ja Jani Talo, joka oli myös monessa mukana, on Ylen tallenteessa Anna Kareninassa.
Eräs toinen tähti, joka sai paljon suosionosoituksia ja tähtirooleja on Jaakko Eerola. Hänen ja Salla Eerolan taidonnäytettä voi katsoa Don Q:ssa tunnin kohdalla Ylen tallenteessa. Uotisen aikoinaan huomiota herättänyt Ballet Pathetiquessa (1989, Kansallisbaletin ensiesitys Eduskutatalon edessä 1992) on mukana Ylen koosteessa eikä se ihan hevillä unohdu nytkään. Vitsikkään The Sofa (2009) yhtenä tähtenä oli Antti Keinänen. Uotinen oli kolme mitallia rinnassa myös itse yleisössä. Kaikki entiset tanssijat oli kutsuttu.

Viimeisessä numerossa oli 180 balettioppilaitoksen oppilasta mukana. Ylen pätkässä sekin. Useine aploodeineen..

 Pääsylipun hintaan sisältyi lasi kuohuvaa. Alkoholitontakin oli tietysti tarjolla.

 Ensimmäisen osan numeroista ehkä mielenkiintoisin oli Beethovenin 7. sinfonia pohjalta tehty numero, jossa oli paljon tanssijoita ja tietysti hyvä musiikki. Seitsemän veljestä oli saanut ensi-illan 1980. Koreografia on akateemikko Marjo Kuuselan käsialaa. Sen musiikki oli jazz-pianistina tunnetun Eero Ojasen, ja se pätkä kuulosti ainakin mielenkiintoiselta. Se on Ylen koosteessa myös mukana. Joutsenlammen pienet joutsenet sai kovat aplodit. Eniten esitetty suomalainen baletti on Pessi ja Illusia (1952), josta nähtiin nimihenkilöiden välinen kohtaus. Se on myös Ylen koosteessa. Tuommoisissa moderneissa teoksissa tanssi-ilmaisu korostuu näyttävien hyppelyiden sijaan, joita nähdään jossain Schredazaressa ym. Ennen väliaikaa oli sitten jympsjymps meininkiä ja onnekkaimmat satasen lipun ostaneista permantopaikalla istuneista pääsi lavalle jammailemaan. Yleisö löi tahtia ja oli lystiä. Ylen pätkässä se tulee viimeisenä.

Toisella puoliskolla näyttävää menoa oli Don Quijotessa, joka on parhaillaan menossa. Menen sitä katsomaan.
Walking Madissa (2008 Suomen Kansallisbaletin ensi-ilta) on lavasteena seinä tai pari, jota vastaan törmäiltiin urakalla. Sekin on Ylen koosteessa - joskin siinä huijataan, sillä se esitetään ennen taukoa, vaikka se tuli sen jälkeen. Yle ymmärsi ohjelman suunnitelijoita tasapainottaa paremmin. Herra hienostelija juontaja J. Koskinen varmaan tarkoitti jympsjymps teosta modernina numerona? Walking Madin taustalla Ravellin Bolero, jonka orkesteri työskentelyä oli myös mukava seurata kiikareilla 3. parvelta, kun näki koko montun. En toki kumartunut eteenpäin, sillä se estäisi takana istuvien näkyvyyttä. Tuossakin teoksessa näkee, miten tärkeä vaikutus on valaistuksella.