Don Carlos

 [Eine hochoptische Wurstplatte bei HB in Minga. Super lecker, gei?]
Onko viikonlopun ruokaidea hukassa? Kein Problem, Joe Waschlilla on suomalaiseenkin makuun sopiva koristeellinen Hochgenuss Vorspeise Vorschlag. Kiitos BR!

[Baijerin valtiooppera Tosca-julisteissa kesältä 2010.]

Sunnuntaina parhaaseen vaalivalvonta-aikaan tulee Don Carlo Mynssenistä - mikäli Internet-yhteydet sattuvat toimimaan. Tällä kertaa ei tosin ole Matti Salmista.

Don Carlos reilu neljä tuntia pitkä. Tosin 4. näytös etenkin sisältää tietääkseni olennaisimmat aariat. Tuo on viiden tähden oopperoita varmasti monelle. Verdi draamaa ja oopperaa parhaimmillaan (ruumiitakin tulee!).

Vaatimattoman alkusoiton jälkeen ekassa näytöksessä on espanjalais-ranskalaisen sodan seurauksista kärsiviä metsätyöläisiä nälissään. Ranskan prinsessa Elisabert de Valois tapaa ne metsästysretkellään ja lupaa allekirjoittaa rauhansopimuksen samana iltana. Hän aikoo mennä naimisiin Espanjan kruununperijän Don Carlosin kanssa huolimatta siitä, etteivät ole nähneet toisiaan. DC haluaakin oppia tuntemaan prisenssan tuntemattomana etukäteen ja esittäytyy itsensä lähettiläänä, mutta kuitenkin kohta näyttää oman kuvansa Don Carloksena. Kumpikin tietysti rakastuu heti.

Kreivi Lerma tuo Elisabethille tietoon, että rauha kestää vain jos se solmistaan Kuningas Philipin (DC:n isän) kanssa. Elisabeth puntaroi kärsivän kansan ja rakastuneen sydämensä välillä ja myöntyy (Sì tai Oui riippuen siitä kummalla kielellä oopperaa esitetään) avioliittoon.

Don Carlos menee luostarin eteen rukoilemaan keisarin Kaarle V:n haudalle ratkaisua tilanteeseen. (Em. linkistä löytyy lähes koko Villazon & co. oopperataltiointi.)
Rodrigue (markiisi) tulee juttelemaan hyvälle ystävälleen tilanteestaan Flanderissa ja Carlos puolestaan kertoo omastaan. Rodrigue ehdottaa, että taistelu Flanderista siirtä sellaiset murheet taka-alalle. Herrat vannovat ikuista ystävyyttä. Tuosta kohtauksesta tulee ensimmäisen mieleen Jussi Björlingin jonkun kanssa esittämä versio, mutta ei tuo Carreras-Cappucillikään jätä kylmäksi mikäli täysin puuttuvaa näyttelemistä ei oteta lukuun (vrt. esim. Villazon&Keelynside duettoon ).

Prisessa Eboli on rakastunut Don Carlokseen. Rodrigues antaa kuningattarelle kirjeen äidiltään Pariisista sekä salaisen viestin Don Carlosilta, että hän tahtoisi jutella. Don Carlos tahtoo Elisabethia vaikuttamaan isäänsä, että se armahtaisi Flanderia. Don Carlos myös tunnustaa rakkautensa ja aikoi syleillä Elisabethiä, joka tönäisee kuitenkin pois ja sanoo, että Don Carloksen pitää tappaa isänsä hänet saadakseen.
Philip puhuttelee Rodriguesta pitämään kovaa kuria Flanderissa ja pitämään Don Carlosta silmällä tai muuten inkvisitio uhkaa.

Kolmannessa näytöksessä kruunajaiset alkamassa ja Elisabeth vaihtaa prinsessa Ebolin kanssa naamiaismaskeja. DC paljastaa rakkautensa Ebolille, joka aikoo antaa hänet ilmi, mutta Rodgiues puolestaan uhkaa prinsessaa tikarilla. Don Carlos kuitenkin estää sen.

Yleisö on valmiina inkvisitiotuomion täytäntöönpanoseremoniassa (Autodafé "uskon tulia" oli mm. Espanjassa ainakin 9000 kpl. ) on tarkoitus polttaa harhaoppinen. Flanderilaiset pyytävät armoa ja Elisabeth, Rodrigues ja Don Carlos tukevat niitä jopa siten, että Carlos ottaa miekan kuningasta vastaan. Rodrigues kuitenkin ottaa miekan pois ilman väkivaltaa ja kuningas lyö hänet herttuaksi ja Don Carlos pidätetään.

Neljännessä näytöksessä kuningas herää sängystään yöpuku päällä ja laulaa pitkän tunnetun aariansa El giammai m'amò jossa valittaa yksinäisyyttään, kuolevaisuuttaan ja ettei Elisabeth häntä ole koskaan rakastanut.

Sitten saapuu suurinkvisiittori. Tässä ohjauksessa sillä oli silmien edessä musta naamio sokeuden korostamiseksi. Kaulassa roikkui krusifiksi. Myös näyttämöllä oli suuri harmaa krusifiksi. Näyttämö oli saatu synkäksi vähäisillä elementeillä. Näyttämökuva oli melko pelkistetty ja ajaton, mutta ei minusta niin moderni kuitenkaan.
Tässä Salminen on v. 1986 99-vuotias suur-inkvisiittori. On voinut olla aikamoinen kokemus istua tuota kuulemassa itse Karajanin johtamana, kun jo kotikatsomossakin iho nousee kananlihalle.
Pelkkänä äänitteenä on inkvisiittori Martti Talvela kuunneltavana.


Inkvisiittori neuvoo antamaan Rodrigueksen inkvisiittion eteen. Kuningas kuitenkin näkee Rodriguen luotettavana miehenä. Suurinkvisiittori varoittaa, että kuningaskin on vastuullinen teostaan inkvisition edessä.
Elisabeth valittaa kuninkaalle hänen papereidensa varkaudesta. Philipp löytää Don Carlosin valokuvan papereista, jotka Eboli luovuttaa. Philipp vihastuu ja huitaisee Elisabethin tajuttomaksi. Rodrigues ja Eboli rientävät paikalle. Eboli sanoo olevansa syyllinen papereiden varkauteen ja tunnustaa olevansa rakastunut Don Carlokseen. Kuningatar käskee Ebolin lähtemään aamun koittaessa. Eboli haluaa pelastaa Don Carloksen.

Rodrigues tulee tapaamaan Don Carlosta vankilaan hyvästelemään sillä paperit jotka paljastavat hänen syntinsä ovat löytyneet. Ovi avautuu ja tyyppi ampuu laukauksen kiväärillä Rodgioa kohti, joka onneksi vielä jaksaa makuulta lauvaa varmaan ainakin viisi minuuttia, kuten edellisen linkin "Io morrò, ma lieto in core".
Hän ehtii kertoa, että Elisabeth on luostarissa varttumassa Don Carlosta.
Eboli usuttaa kansaa vaatimaan Don Carloksen vapauttamista, mutta Philippi ei taivu.

Don Carlos ja Elisabeth tapaa keisari Kaarlen V:n haudalla, jossa se siis aiemmin valitteli kohtaloaan (Pariisin oopperayleisö eivät kyllä olleet pahoillaan tuosta Mattilan esityksestä!). Don Carlos myös haluaisi pelastaa Flanderin, mutta kummatkin napataan Philipin ja suurinkvisiittorin ym. toimesta. Sitten ilmestyy vanha munkki, jonka äänen kaikki tunnistavat Karle V:n, vetää Don Carloksen ja Elisabethin mukanaan pimeyteen. Tässä ohjausessa Kaarle oli kuninkaan haarniskassa, ettei jäänyt epäselvyyttä asiasta.

Toivottavasti tämä ooppera tulisi Kansallisoopperaankin pitkästä aikaa. Tampereella tuo näköjään vasta oli parisen vuotta sitten.
Salminen lauloi Suomen kansallisoopperassa Philppin osan jo 25-vuotiaana.
Tietysti se jälkeen päin muistaa mainita noista kylmäpäisistä lupauksista mennä esittään tilanteen tulessa.
Salmisen Artist portrait levyllä (ei hinnalla pilattu) on valikoitu "Ella giammai m’amo" ja "Il Grande Inquisitor", mikä on osoituksena, että tuosta teosta on tullut laulettua jokunen kerta ja useassa roolissa.

[Uupperafestareiden Coop Himmelblaun suunnittelema paviljonki kesältä 2011. Kesällä 2012 festarit levittäytyy kaupunkiin niin laajasti, ettei paviljonkina viitsitä pystyttää.]