IMDB:ssä se on saanut jopa 7,4/10. Minusta käsikirjoitus ei ollut kovin kaksinen, mutta toki erikoinen.
-- juonipalastuksia: --
Saksalainen varastotyömies opiskelee harrastuksenaan maailman juna-aikatauluja. Sitten hän menee pyytämään viikon lomaa koppavalta pomolta, joka sanoo, että saat, mutta takaisin ei tarvitse tulla sillä täällä joudutaan irtisanomaan porukkaa. Pomo saa nyrkistä. Myöhemmin se löydetään kuolleena ja tämä päähenkilö joutuu epäillyksi ja etsintäkuulutetuksi.
Hän on kuitenkin jo matkalla maailmaan ääriin eli Inariin - junalla tietenkin. Siellä on kilpailu parhaille aikataulujen tietäjiälle pääpalkintoa 25000 puntaa.
Käsikirjoitus sai alkuunsa Lapissa filmifestareilla yöttömän yön aikaan 1994. Siellä hän oli tutustunut suomalaisiin. Monet olivat ihmetelleet, että saksalainen oli matkustanut sinne asti junalla.
Alkumatkasta (ei Suomessa) päähenkilö kohtaa konduktöörin, jonka kanssa hän ystävystyy. Konnari on joku rahanväärennösheppu ja myi hytin pimeästi. Konnari ei anna ilmi rajalla etsintäkuulutettua päähenkilöä vaan pistää hänet piiloon. Vasta Tukholmassa päähenkilöllekin selviää, että poliisit ovat perässä. Hän pääsee niitä pakoon Turkuun menevällä laivalle ja sieltä junalla Helsinkiin ja pohjoiseen.
Matkalla se on tavannut Outi Mäenpään, joka puhuu hyvää saksaa. Nainen on naimisissa helsinkiläisen nörtin kanssa, jonka kanssa sillä ei mene hyvin ja siksipä nainenkin lähtee Inariin uuden ihanstuksensa perään.
Pohjoisen junassa on kaurismäkeläinen tunnelma, kun saksalainen juo viiniä ja polttaa tupakkaa tangon soidessa Kati Outisen ja Kari Väänäsen kanssa. Suomimatkailukliseitä hehkutetaan Mäenpään suulla.
Kun vihdoin päästään Inariin, on saksalainen poiliisi sitä vastassa suomalaisen poliisin (Pertti Koivulan, joka tuskin sanoo montaa sanaa koko roolissaa) kanssa. Loppujen lopuksi se häviää kisan tahallaan miellyttääkseen uuden naisystävänsä makua ajaa junalla Ruotsin eikä Suomen kautta Inariin. Poliisit eivät loppujen lopuksi pidätäkkään häntä, sillä juttu on selvinnyt muuten.
Parasta elokuvassa oli retro 80-90-l. vaihteen maisemat sinisine VR:n junanvaunuineen, huoltoasemat, Helssinkin herrojen muoti Aleksilla jne. Tietysti tuossa oppii saksaakin.
Kyllä tuon voisi Suomen TV:ssäkin esittää. Kyllä sieltä tulee 95% ajasta huonompaakin ohjelmaa.
Nelosen uutiset olivat noteeranneet Tunickin alastonkuvauksen Mynssenin oopperan edessä Leopoldplatzilla. Tempaus sai toki huomiota saksalaismediassa laajalti. Kuva on luonnollisesti oopperan etusivulla, koska tapaus on osa oopperafestareiden avajaisia. Teokseni nimikin oli "The Ring". Noille festareille kirjaimellisesti jonotetaan lippuja. Ex. kollegat kokosivat kerran kollegojen lipputoiveen ja sitten niitä oli vuorotellen jonottamassa. Nytkin on myöhäistä saada mitään lippua paitsi vanhaan tuttuu Medea in Corinto.
Keine Kommentare:
Kommentar veröffentlichen