Jos haluaa opetella makkaroiden nimiä saksaksi kannattaa katsoa tämän kaupan kotisivua. Tietysti sieltä löytyy muitakin herkkuja, kuten Presssackia, joista yksi on tehty siankielestä ja toinen sisältää sianpäätä ja mahalaukkua. Tämä alkupalavideo on yksi suosikkejani.
Miten olisi siankieltä tai hapanlihaa hyytelössä? Halvalla saisi.
Ei ensimmäinsenä mieleen tulisi liittää wellness tai sport suolamakkaran yhteyteen. Noh, eiköhän sillä tule suolojen tarpeet tyydytettyä, jos hikoiluttaa.
Kerran söin Deutsches Museumin liikennemuseon vieressä sijaitsevassa kongressikeskuksen baijerilaisessa ravintolassa Münchner Schweinsbraten mit Kartoffelknödel. Siinä oli päällä kova (nahka?), joka olisi ollut korkeintaan koiralle rouskuteltava (jos siinä ei olisi ollut suolaa).
Jostain syystä mukana ollut turisti sanoi jossain vaiheessa närästystä havainneen. En minä ainakaan. Erään toisen turistin valistunut äiti oli ennen reisua suositellut ottamaan maitohappobakteereja reissuun mukaan, kun baijerilainen ruoka on muka sellaista vaativaa. Noh, hyvin pärjäsi ilmankin.
Sivu on hyvin tiivistänyt Schweinsbratenin suosion:
Koa bayrische Spezialität hod üba de Grenzen des Freistaates hinaus a derart hohe Bedeutung erlangt wia da Schweinsbraten.
Ob ois Niederbayrischer Krustenbraten mit Bayrisch Kraut und Semmeknedl oda ois Oberbayerisches Schmankerl zu Dunkelbiersoße, Kartoffeknedl und Blaukraut, der beliebte bayerische Evergreen ko ned oft gnua serviert wern.
Samaisen ravintolan ruokalistalta bongasin myös Milzwurstin eli pernamakkaran.
Tafelspitz on baijerilainen ja erityisesti itävaltalainen liharuoka härän rinnasta. Sitä voidaan tarjoilla omenahillon ja piparjuuren (Boarisch: Kren, saks. Meerrettich, engl.: horseraddish tai kermaviilin ja piparjuuren sekoituksen kera. Noita piparjuuri kastikkeita pitää varoa: niillä saa kyllä nenäontelot auki helposti.
Outo vihannes Viktualienmarktilta, Spitzkohl, joka on tavallista keräkaalia Weißkohl (valkokaali) miedompi ja sopii hyvin salaatteihin. Se kasvaa myös aikaisemmin ja siksi sitä sanotaan kesäkaaliksi.
Unser Land -ohjelmassa oltiin viime viikolla frankenilaisessa keittiössä. Nuo Schneckennudelit muistuttaa vähän bostonkakkua. Siellä on jopa kanelisokeria ja rasvaa välissä. Tuon historian väitetään liittyvän 30-vuotiseen sotaan ja noita leivotun sen kunniaksi, että pitäjä säästyi ruotsalaisilta (suomalaisia varmaan mukana, mutta ei kerrota saksalaisille).
Sen sijaan noita Schnellball'eja on turha Suomesta etsiä. Vastaa lähinnä tippaleipää.
Kuvassa on sellainen työväline, jolla niitä saadaan keitettyä. Muuten niistä tulee haikaranpesiä (Storchnest).
Lumipalloja (Schneeball) myydään niihin erikoistuneissa liikkeissä. Testasin kerran Mynssenin Rosenheimerplatzin lähellä frankenilaisen mallin ja Rothenburgissa omenakaneliversion, eikä kummatkaan kovasti innostaneet. Aika kuivaa purtavaa. Lisäksi saa rinnuksen likaiseksi tomusokerista ja muruista. Isokokoista palloa on vielä hankala jyrsiä. Kaikkia ne saksalaiset kehittää.
Jotta kaloreita kuluu, niin voi aina tanssia Schuhplatternia, josta jo kirjoitin. Tässä jumppaohjelmassa opetetaan helpot alkeet. Ei kannata kuitenkaan kirvestä ottaa käteen kutene Holzhacker Buamit. Welt kertoo, että saksalainen syö 39 kg sianlihaa vuodessa. Piirakasta näkyy muutkin kilot. Yhteensä 60 kg. Tuplasti sen, mitä 50-luvulla tai mitä ravintosuosituksissa sanotaan.
Peltoalaa lihantuotantoon tarvitaan Itävallan kokoinen alue. Ei kaikkea tosin Saksasta, koska soijaa rahdataan Etelä-Ameriikkaa myöten.
Keine Kommentare:
Kommentar veröffentlichen