Yksi saksalainen pikkupoika totesi siellä spontaanisti Meine Güte! So klein Schloss! (Voi ihme, miten pieni linna).
Sisällä ei saanut valokuvata, mutta voin todeta, että sen huoneet olivat koristeellisia viimmmesen päälle. Se mm. teetätti Wagnerille pianon kuvassa vas., mutta Richard ei ehtinyt testaamaan sitä.
Ruokailuhuoneessa oli lattialuukku, jossa palvelijat vinssasitvat ruokapöytää ylös-alas. Ruokalajeja oli normaalisti 7..12. Huoneissa näkyi joitakin takkoja, mutta kartano lämmitettiin yhdellä uunilla alakerrasta, ja takoista päästettiin lämmintä ilmaa huoneisiin (keskuslämmitys). Makkari oli sata neliötä. Sänky oli jotain 3x3m - olihan Ludwig II oli tosin poikkeuksellisen pitkä 192 cm. tjsp. Toisin kuin Versaillesin aurinkokuningas hän ei antanut audiensseja makuuhuoneessa pukeutuessaan. Kuva audienssihuoneesta.
Peilisalissa on hienot efektit sillä näyttää, että huoneita jatkuisi ja jatkuisi eteen päin.
Esineistöä tietysti oli loistelias kattokristallikruunu, riikinkukko ja norsunluukynttelikkö.
Terassipuutarha, jonka huipulla on Veenus-temppeli.
Etualan altaan kultainen systeemi.
Takapihan 30 askelmainen vesiputous Neptunus suihkualtaaseen.
Päästäkseen Venus-luolalle, pitää muutama minuutti tallustaa. Valitettavasti köynnökset eivät ollet ehtineet kasvaa leikkauksen jäljiltä.
Keinotekoinen luola (Venusgrotte) (kts. parempi kuva), joka on rakennettu Tannhäuser oopperan ekan näytöksen luolan muokaan.
Ludwig II:n istui joko veneessä tai aitiossa kuuntelemassa Wagnerin oopperoita. Kokonaisia oopperoita tuskin on esitetty tuolla.
Tuona toukokuisena hellepäivänä luolassa lienee ollut 10 astetta lämmintä. Sen alla ja seinissä on kuitenkin ollut lämpökanavat, joilla on saatu sisälämpötila 20:een ja vesi lämmittettyä vieläkin lämpimämmäksi. Seinässä on myös palvelijoilla toimivat aaltokone. Siellä oli Baijerin 1. sähkövalaistus. 24 dynamoa oli 100 m päässä kopissa. Palvelijat muuttivat valon värejä tunnelman mukaan.
Tämä on Itävallassa rakennettu "marokkolainen" talo Pariisin 1878 maailmannäyttelyyn. Ludwig II:n kuoltua se siirtyi yksityisomistukseen, mutta 1980-l. valtio osti sen takaisin. Tänne se palasi vasta v. 1998.
Maurilainen kioski muutaman sadan metrin päässä luolalta. Kuva edestä.
Tämä oli Preussin osastolla maailmannäyttelystä, jonka jälkeen siirtyi jonkin rautatiemiehen omistukseen kunnes sen konkurssipesästä Ludwid II osti sen puistoonsa (1876). Noh, ei ne Ludwigin suunnitelmatkaan niin halpoja olleet. Tämä Linderhof on sen kolmesta linnasta ainoa, joka valmistui Ludwigin eläessä.
Linderhofin pikkukappeli St Anna (1864) on hieman metsän seassa. Tässä kuvassa v. 1871 se on aika toisenlaisessa ympäristössä vielä ennen Ludwig II:n aikaa. Tässä sisäkuva.
Kuningas Maximillian II osti sen Linderin perheeltä v. 1850 metsästysmajakseen. Poikaa (Ludwid II) ei metsästys kiinnostanut, mutta piti majan syrjäisestä sijainnista. Hän rakennutti pikku linnan ja metsästysmaja siirrettiin syrjemmälle.
Majaan on vapaa pääsy. Ulkoa se ei näytä hirsitaloa ihmeellisemmältä, mutta sisällä on toki aika erikoisia juttuja. Se on mietitti Wagnerin Valkyyrioiden ratsastuksen ekan näytöksen Hundingin mökin mukaiseksi. Valitettavasti alkuperäinen versio paloi 1945, mutta kai tämä 1960-luvun jälleenrakennus on ihan hyvä jäljitelmä.
Lähellä on myös pieni puukappeli, joka on Parsifal oopperan mukaan. Se jälleenrakennettiin vasta v. 2000.
Linnan ympärillä siis saa tehtyä n. tunnin kävelylenkin ym. kohteiden näkemiseksi. Reitti on asfaltilla päällystetty, joten ei kengätkään likaannu.
Keine Kommentare:
Kommentar veröffentlichen