Schwiiz

 Vallilan seutua.

 Aleksisi Kiven kadulla  on modernia arkkitehtuuria.

 Lienee joku tilapäinen kamera korkeuksissa.

Sveitsin radion (DRS1) ohjelmia murteesta  ja tavoista.

 Mainontaa Mannerheimintiellä.

Betthupfelrn on aika outo tapa. Lapsille annetaan pieni makeinen ennen nukkumaan menoa.
Tämä tietysti lienee ollut motivaattorina nukkumaan käymiselle, mutta myös vastoin hammashuolto-ohjeita. Eiköhän tuo liene historiaa.

Baijerissa saattaa tulla Sandmann oven taakse?
Suomen Nukkumatti-laulu on oikeastaan aika outo sillä monissa maissa lauletaan ihan toista sävelmää. Kuunnelkaa vaikka virallinen saksalainen version
Nukkumatti-lauluja sivulta. Nuotit ja sanat pdf:nä. Turhan helpoksi tuota ei voi moittia. Samaiselta sivustolta voi katsoa ohjelmia, joita nykyään lähetetään Rundfunk Berlin-Brandenburg (rbb), Mitteldeutsche Rundfunk (MDR) ja Kinderkanal (KiKa) kanavilta), ja ihmetellä historiaa, miten tuo DDR:n lahja maailmalle on vaikkapa liikkunut.
Al Jazeera oli muuten ostanut yli 70 jaksoa Nukkumattia 2006, mutta (saksalaisen) paavin Islam lausuntojen takia lähettäminen lopetettiin. 2010:hän täytti Nukkumatti 50-v. ja sillä oli suosittu elokuva .

• ablegen = riisua, ottaa pois
• ausziehen = riisua
• sich ausziehen = riisuutua
• die Abmessung, -en = mitta
• die Anlagem -n = laite, laitteisto, liite
• aufschliessen = avata (lukosta)
• ausdehnen, ausbauen = laajentaa
• ausrichten = jättää viesti
• befördern = kuljettaa
• behutsam = varovainen
• binnen kurzen = ennen pitkää, vähän ajan kuluttua
• erstellen = laatia
• die Flaute = laskukausi
• die Hochkonjunktur = korkeasuhdanne
• die Geschäftsanbahnung = kauppojen aloittaminen
• GmbH = Geschellschaft mit beschränkter Haftung 
• heraufsetzen = nostaa
• hiesig = täkäläinen
• im Vergleich = verrattuna
• im voraus = etukäteen
• die Klientel = asiakaskunta
• markant = huomattava
• mit Vergnügen = mielihyvin
• die Nachfrage = kysyntä
• der Nachlass = alennus
• überwinden = voittaa, ylittää, päästä yli jostakin

• Riesenknöterich = japanintatar. Pohjois-Saksassa on jo useampi sata hehtaaria kasvamassa energiakasviksi. Siinä on enemmän energiaa kuin maississa. Kannatta lukea tosin Wikipediaa tai Ylen uutista, ettei sitä kannatta ihan tuosta vain istutella.

Jenner

Jenner-vuoren huippu on 1874 m korkeudessa. Sieltä näkyy mm. Saksan 3. korkein vuori Watzmann.

1200 m. huippua alempana sijaitsee Königssee.


Berchtesgadenissa Könisseen lähellä olevalle Jenner-vuorelle pääsee kaiketi n. 3-4 kävelyn sijaan Jennerbahnilla (1953) vajaassa puolessa tunnissa.
Kopin matkanteko oli hiljaista, että sisään kuului avatun ikkunan kautta tuulen suhina ja lintujen laulu vaivatta.

Keskelle matkaakin voi jäädä väliasemalle, jossa on myös ravintola.

Kotisivlta löytyy lipunhintoja, rikkinäinen webcam yms.

Berggaststätte Jennerbahnilla oli monipuolinen ruokavalikoina itsepalveluna. Hinnat olivat normaalitasoa.




Huipulle pääsee ei niin loistavia portaita, mutta kyllä sinne normaaleilla kengillä pääsee.

Näköalatasanteelle vie hyvä tasainen polku ravintolalta.


Polulle lähelle huippua oli laskeutunut pelastushelikopteri. Lääkintä miehet hoisivat jonkun mummelin polkea ja antoivat suoneen nesteytystä olutravintolassa, missä ei tietysti ole mieltä.



Kaik' ei tie sammaa


Valkoinen vasemmalla on jokin kangasvuokon sukulainen (Anemone heimoa ja sukua). Ehkä Tiroler Windröschen?


Alpenaurikel (baijeriksi Gemsbluaml).


Sininen on Enziane (katkero). Näin myös vaatimattomamman Frühlingsenzianin.


Mielestäni runsaslukuiset vaaleanvioletin kukkaset ovat Nacktstengelige Kugelblumeja

---

Saksalainen kuluttajatesti totesi vesijohtoveden olevan Saksassakin parempi kuin monen mineraaliveden. Lisäksi muotijuoma Bubble Tea ei saanut kovin mairittelevia kommentteja. Mynssenissäkin sitä myydän useammassa paikkaa jo. Suomea se ei ole onneksi saavuttanut, mutta se lienee ajankysymys. Helsingin uutuus on jugurttibaari, joka on saanut paljon mediajulkisuuttaa myös talouslehdissä.

Tien varrella

Ruisrääkän laulu korvissani.

Hieno muistomerkki.

Maakreivillinen oopperatalo

SZ kertoi, että Saksa ehdottaa UNESCOn maailmanperintölistalle.
Jutussa on kuvia kahdesta ehdokkaasta. Schwetzingenin linnassa en ole käynyt, kun se ei kerta ole edes Baijerissa. Sen sijaan Bayreuthin barokkioopperatalo on Baijerissa - tai Frankenissa nyt kumminkin.

Sittemmin kävi ilmi, että Bayreuth voitti! Kts. juttu, jossa on kuviakin.

Jutun kuvassa 10 on sullottu perspektiivi. Viimeisessä kuvassa on Wilhelmiinan pysti, jossa kerrotaan sen olleen kulttuurin tukia ja siksi rakennutti oopperan. Kun titteli oli Markgräfin von Bayreuth on oopperakin Das Markgräfliche määreellä.  Kylläpä on noilla kahdelle kohteella eroa koossa!

Oopperatalo (1748) ulkoa ei ollut nyt niin veretseisauttavan näköinen.

Aikansa kuuluisin arkkitehti Bibiena on suunnitellut salin. Parvia on kolme. Samanlaisia 1700-l. saleja ei ole montaa säilynyt Euroopassa. Lähinnä tulee mieleen Mynssenin Cuvilles-teatteri, mutta kyllä tämä menee senkin edelle. Kaikki sisustus on puuta. Katossa on maalaus ja sitten on veistoksia. Kts. myös näitä kuvia. Esittelykierroksen aikana oli videotykillä esitys ja sitten valoilla korostettiin salin eri kohtia.

Sen sijaan sisustuksen puoleen vastaavaa saa etsiä aika pitkään.

Kaupungin ehkä vielä kuuluisampaan Wagner-festareiden Festspielhausiin ei enää ehtinyt muuta kuin käydä ulkoa katsomassa. Ei se minusta kovin kaksisessa ympäristössä ole kun puhutaan, että se on vihreällä kukkulalla (Grünen Hügel). On siinä pieni ei niin kaksinen puisto ympärillä, mutta sitten on taloja, joku taksiasema ja parkkipaikkoja lähinnä.

Kun Otto v. Bismarck ei ymmärtänyt oopperan päälle piti Bayreuthin kuuluisan Wagner-fanin Ludwig II:n lainata rahaa festaritalon rakentamiseen. Maakreivittären ooppera kun oli liian pieni wagneriaanisille teoksille. Ekat festarit oli 1876.
Taloon mahtuu 1974 katsojaa, joten se on iso. Sisustus on puuta ja katsomon alapuolella on onttotila kuten Wienin kuuluisassa konserttisalissa, joka auttaa akustiikassa. Suomalaisissa tilastoja johtaa Matti Salminen, joka on laulanut tuolla 154 kertaa 10 eri roolissa. Martti Talvela ehti vain 58 kertaa, mutta hänellähän oli omat kesäfestarit Savonlinnassa samaan aikaan.

Pressack ym

Baijerilainen lihakauppias on avannut makkara-automaatin.

Jos haluaa opetella makkaroiden nimiä saksaksi kannattaa katsoa tämän kaupan kotisivua. Tietysti sieltä löytyy muitakin herkkuja, kuten Presssackia, joista yksi on tehty siankielestä ja toinen sisältää sianpäätä ja mahalaukkua. Tämä alkupalavideo on yksi suosikkejani.
Miten olisi siankieltä tai hapanlihaa hyytelössä? Halvalla saisi.

Ei ensimmäinsenä mieleen tulisi liittää wellness tai sport suolamakkaran yhteyteen. Noh, eiköhän sillä tule suolojen tarpeet tyydytettyä, jos hikoiluttaa.


Kerran söin Deutsches Museumin liikennemuseon vieressä sijaitsevassa kongressikeskuksen baijerilaisessa ravintolassa Münchner Schweinsbraten mit Kartoffelknödel. Siinä oli päällä kova (nahka?), joka olisi ollut korkeintaan koiralle rouskuteltava (jos siinä ei olisi ollut suolaa).
Jostain syystä mukana ollut turisti sanoi jossain vaiheessa närästystä havainneen. En minä ainakaan. Erään toisen turistin valistunut äiti oli ennen reisua suositellut ottamaan maitohappobakteereja reissuun mukaan, kun baijerilainen ruoka on muka sellaista vaativaa. Noh, hyvin pärjäsi ilmankin.

Sivu on hyvin tiivistänyt Schweinsbratenin suosion:
Koa bayrische Spezialität hod üba de Grenzen des Freistaates hinaus a derart hohe Bedeutung erlangt wia da Schweinsbraten.

Ob ois Niederbayrischer Krustenbraten mit Bayrisch Kraut und Semmeknedl oda ois Oberbayerisches Schmankerl zu Dunkelbiersoße, Kartoffeknedl und Blaukraut, der beliebte bayerische Evergreen ko ned oft gnua serviert wern.

Samaisen ravintolan ruokalistalta bongasin myös Milzwurstin eli pernamakkaran.
Tafelspitz on baijerilainen ja erityisesti itävaltalainen liharuoka härän rinnasta. Sitä voidaan tarjoilla omenahillon ja piparjuuren (Boarisch: Kren, saks. Meerrettich, engl.: horseraddish tai kermaviilin ja piparjuuren sekoituksen kera. Noita piparjuuri kastikkeita pitää varoa: niillä saa kyllä nenäontelot auki helposti.



Outo vihannes Viktualienmarktilta, Spitzkohl, joka on tavallista keräkaalia Weißkohl (valkokaali) miedompi ja sopii hyvin salaatteihin. Se kasvaa myös aikaisemmin ja siksi sitä sanotaan kesäkaaliksi.

Unser Land -ohjelmassa oltiin viime  viikolla frankenilaisessa keittiössä. Nuo Schneckennudelit muistuttaa vähän bostonkakkua. Siellä on jopa kanelisokeria ja rasvaa välissä. Tuon historian väitetään liittyvän 30-vuotiseen sotaan ja noita leivotun sen kunniaksi, että pitäjä säästyi ruotsalaisilta (suomalaisia varmaan mukana, mutta ei kerrota saksalaisille).
Sen sijaan noita Schnellball'eja on turha Suomesta etsiä. Vastaa lähinnä tippaleipää.
Kuvassa on sellainen työväline, jolla niitä saadaan keitettyä. Muuten niistä tulee haikaranpesiä (Storchnest).

 

Lumipalloja (Schneeball) myydään niihin erikoistuneissa liikkeissä. Testasin kerran Mynssenin Rosenheimerplatzin lähellä frankenilaisen mallin ja Rothenburgissa omenakaneliversion, eikä kummatkaan kovasti innostaneet. Aika kuivaa purtavaa. Lisäksi saa rinnuksen likaiseksi tomusokerista ja muruista. Isokokoista palloa on vielä hankala jyrsiä. Kaikkia ne saksalaiset kehittää.

Jotta kaloreita kuluu, niin voi aina tanssia Schuhplatternia, josta jo kirjoitin. Tässä jumppaohjelmassa opetetaan helpot alkeet. Ei kannata kuitenkaan kirvestä ottaa käteen kutene Holzhacker Buamit. Welt kertoo, että saksalainen syö 39 kg sianlihaa vuodessa. Piirakasta näkyy muutkin kilot. Yhteensä 60 kg. Tuplasti sen, mitä 50-luvulla tai mitä ravintosuosituksissa sanotaan.
Peltoalaa lihantuotantoon tarvitaan Itävallan kokoinen alue. Ei kaikkea tosin Saksasta, koska soijaa rahdataan Etelä-Ameriikkaa myöten.

Zug Vögel

Hbf in Helsinki.Se on tavallista viihtyisämpi sillä roskien ja kännäävien teinilaumojen sijaan siellä on isoja kukkaistutuksia. Yleisön pyynnöstä se jatkuu elokuulle asti.

 VR täyttää 150v. Historiakiertue kiertää asemia. Kts. webbisivu jossa on muuttama valokuvakin.

Saksalainen ex. työkaveri kerran lainasi Zug Vögel (juna linnut vrt. Zugvogel = muuttolintu) nimisen elokuvan (1998).
IMDB:ssä se on saanut jopa 7,4/10. Minusta käsikirjoitus ei ollut kovin kaksinen, mutta toki erikoinen.

-- juonipalastuksia: --
Saksalainen varastotyömies opiskelee harrastuksenaan maailman juna-aikatauluja. Sitten hän menee pyytämään viikon lomaa koppavalta pomolta, joka sanoo, että saat, mutta takaisin ei tarvitse tulla sillä täällä joudutaan irtisanomaan porukkaa. Pomo saa nyrkistä. Myöhemmin se löydetään kuolleena ja tämä päähenkilö joutuu epäillyksi ja etsintäkuulutetuksi.
Hän on kuitenkin jo matkalla maailmaan ääriin eli Inariin - junalla tietenkin. Siellä on kilpailu parhaille aikataulujen tietäjiälle pääpalkintoa 25000 puntaa.

Käsikirjoitus sai alkuunsa Lapissa filmifestareilla yöttömän yön aikaan 1994. Siellä hän oli tutustunut suomalaisiin. Monet olivat ihmetelleet, että saksalainen oli matkustanut sinne asti junalla.

Alkumatkasta (ei Suomessa) päähenkilö kohtaa konduktöörin, jonka kanssa hän ystävystyy. Konnari on joku rahanväärennösheppu ja myi hytin pimeästi.  Konnari ei anna ilmi rajalla etsintäkuulutettua päähenkilöä vaan pistää hänet piiloon. Vasta Tukholmassa päähenkilöllekin selviää, että poliisit ovat perässä. Hän pääsee niitä pakoon Turkuun menevällä laivalle ja sieltä junalla Helsinkiin ja pohjoiseen.
Matkalla se on tavannut Outi Mäenpään, joka puhuu hyvää saksaa. Nainen on naimisissa helsinkiläisen nörtin kanssa, jonka kanssa sillä ei mene hyvin ja siksipä nainenkin lähtee Inariin uuden ihanstuksensa perään.
Pohjoisen junassa on kaurismäkeläinen tunnelma, kun saksalainen juo viiniä ja polttaa tupakkaa tangon soidessa Kati Outisen ja Kari Väänäsen kanssa. Suomimatkailukliseitä hehkutetaan Mäenpään suulla.

Kun vihdoin päästään Inariin, on saksalainen poiliisi sitä vastassa suomalaisen poliisin (Pertti Koivulan, joka tuskin sanoo montaa sanaa koko roolissaa) kanssa. Loppujen lopuksi se häviää kisan tahallaan miellyttääkseen uuden naisystävänsä makua ajaa junalla Ruotsin eikä Suomen kautta Inariin. Poliisit eivät loppujen lopuksi pidätäkkään häntä, sillä juttu on selvinnyt muuten.

Parasta elokuvassa oli retro 80-90-l. vaihteen maisemat sinisine VR:n junanvaunuineen, huoltoasemat, Helssinkin herrojen muoti Aleksilla jne. Tietysti tuossa oppii saksaakin.
Kyllä tuon voisi Suomen TV:ssäkin esittää. Kyllä sieltä tulee 95% ajasta huonompaakin ohjelmaa.

 Taisi olla uudet kankaat pendoliinossa.

Saimaankanava.

Kaikki haluaa leikkivaunuun.

---

Nelosen uutiset olivat noteeranneet Tunickin alastonkuvauksen Mynssenin oopperan edessä Leopoldplatzilla. Tempaus sai toki huomiota saksalaismediassa laajalti. Kuva on luonnollisesti oopperan etusivulla, koska tapaus on osa oopperafestareiden avajaisia. Teokseni nimikin oli "The Ring". Noille festareille kirjaimellisesti jonotetaan lippuja. Ex. kollegat kokosivat kerran kollegojen lipputoiveen ja sitten niitä oli vuorotellen jonottamassa. Nytkin on myöhäistä saada mitään lippua paitsi vanhaan tuttuu Medea in Corinto.