Vaihtuvia

 Ranskasta tuleva sana tarkoittaa maastouttamista, suojaväriä tai harhautusta. Vähän jäi epäselväksi, miten se tähän näyttelyyn liittyi.

 Kävin Kiasmassa katsomassa tämän taidepläjäyksen, jolla kai piti olla tekemistä designin kanssa.
Emman pohjoismaisen designin pienehkö näyttely voitti tämän selkein lukemin.


Hienoin oli huone, johon oli tehty sisäseinät, joissa oli aukkoja, jotka päästivät valonläpi tehden seinälle kuvia teemasta, joka oli venäläinen käsityö. Suomalainen nainen oli käynyt kiertelemässä mm. maatuskatehtaalla ja kokeillut hommaa. Matkasta oli tehty kirja. Tässä esimerkki laukusta.

Argentiinalainen taiteilija oli keksinyt tehdä kangasverkoista yleisönohjaimen yläkerran tilaan.

 Musiikkitalonpuoleisessa ikkunatilassa oli kapea pitkä putki roikkumassa vaijereiden varassa. Toisesta päästä kun pudotti kuulan sisään niin se lähti hitaasti vierimään toiseen päähän aiheuttaen putkessa semmoiseen metallisen äänen, joka vaihteli kuulan sijainnin mukaan.

 

Tätä ehtii käydä katsomassa vielä tammikuussakin.
Rauhala on varmasti Suomen parhaimpia taidemaalareita. Taattua tyyliä, jossa lyhyestäkin viivasta (paksuus, väritys ja mutkat) tunnistaa tekijän. Jotkut taulut ovat vain kaksi värisiä, joissain on neljä-viisi. Väripinnat ovat tasaisia, ettei aina öljyvärimaalauksiksi tunnistaisi vaan luulisi käyttävän "tavallisia maaleja".  Teokset koostuvat useasta osasta, kuten julisteen = merkin sisältävästä neliöstä. Siellä on pyöreitä, onttoja, kolmionmallisia ym.
Eri asia on, miten hyvin sanoma tulee noista esille. DNA-ketjun TGCA kirjaimia oli ripoteltu, jossain oli hiiriä, jossain jotain abstraktimpaa.

 Virkattu polliisiaujto oli kertakaikkiaan huolella tehty.

Saksalaisella oli ollut ajatuksen lento hukassa tilassa, jossa sai kirjoittaa suhteestaan ruumiseen. Macht nix!

Lauantaina oli Ateneumiin jono pitkälti kadulle asti. Ensimmäisen kerroksen vasemmanpuoleinen tila oli kokonaan omistettu lipun myynnille eikä siellä ollut näyttelyä. Jonoja oli sisälläkin siis monelle kassalle. Ateneumi oli huomioinut tulvan pidentämällä aukiolo aikoja arkisin klo 22:een ja viimeisenä viikonloppuna (nyt tulevana) klo 18:sta.

Minä kävin keskiviikkoiltana klo 18-19 ja kyllä siellä saleissa ahtaanoloista oli. En ole mikään Schjerfbeck-fani, mutta kai siellä piti käydä kun tuommoinen hysteria on. Näki siellä monta yksityiskokoelmassa olevaa teosta. Pari oli Ruotsista eikä tässä ole tullut käytyä esim. Vaasassa, Turussa tai Serlachiuksellakaan kaukana kehä-III:lta. Webbisivulla on esimerkkikuvia ja lisää ääniopppaan sivulla. Eniten ihmisiä oli tietysti tuon uuden löydöksen edessä. Eksoottisinta tarjontaa oli sen etelä-eurooppalaiset henkilömaalaukset. Lisäksi piirrososastolla löytyi helmiä.

Villa Gyllenbergissähän vasta oli keväällä laaja S:n näyttely. Siellä näin jo vaikuttavan teoksen Hautajaissaattue Pont Avenissa (taulu sijaitsee normaalisti Vaasassa). Ekenäässissä on myös sen näyttely. Siellä hän asui (1925-41) puolisonsa kanssa ja Ateneumissa olikin useampi taulua Tammisaaresta ja miehestä.