Töhry

Yle ja mm. Zeit uutisoivat maanantaina kun joku lisäsi signeerauksensa Tate Modernin nykytaideteoksen (1958) kulmaan.

 Taidemuseo on entisessä tehdasrakennuksessa. Lisää tilaa on rakenteilla.

 Koivutarha.

 Millenium bridge. St Paulin kupoli siintää taustalla.

 Kolmella punnalla sai vuokrattua hiplailulaitteen. Monessa taideteoksessa on numero jonka näppäilemällä saa siitä esittelyn. Teoksen lisäksi saattaa olla taiteilijan muita töitä näytöllä taikka sen haastattelija. Erityisestä nykytaiteessa tämmöisestä esittelystä on sattuneesta syystä erityisesti hyötyä.
Kiasmassa tietoa löytyy seiniltä kivasti. Emmassa aika niukalti ainakaan taideteoskohtaisesti.

 Tässä saa selitystä (kuulokkeiden kautta)  tuon luomuksen eri osista.

 Yksi yllättävä löytä oli Työntekijän Kuvitetun julkaisun (Arbeiter-Illustrierte Zeitung) kansikuvat, joissa pilkattiin kansallissosialisteja. John Heartfiel (1891-1968) kuului Berliinin dadaisteihin ja vaihtoi 1. maailmansodan jälkeen nimensä Helmut Herzfeldiksi. 1920 hän liittyi kommareihin. Hän teki 1930-38 237 valokuvamontaasia. Luonnollisesti hänen piti paeta ulkomaille ja meni Prahaan. Tsekkoslovakian jälkeen hän palasi Britanniaan. Wikipediassa on kuva DDR:n postimerkistä, johon hän on päässyt.

 Yhden kerroksen pitkä seinä oli käytetty nerokkaasi hyväksi kuvaamalla kuvataiteen historiaa painottaen brittinimiä.

 Saleissa oli arkena paljon opiskelijoita tekemässä luonnoksia. Yksi ryhmä kiersi teokselta toiselte ja opiskelijat esittelivät teoksia toisille.

 Tämä on havaintojeni mukaan ainoa vähänkään Suomeen viittaava asia.  He ovat tehneet taiteilijasiirtojan Loviisan lähellä olevalle saarelle.
Talossa on muuten suomalaisen firman tekemä lämmitys. Siitä mainittiin Optiossakin.

 Kahvilasta on näkymä Thamesille.

 Museossa on liukuportaat. Se suunniteltiin 2 miljoonaa vuosittaista kävijää varten. Nyt niitä lasketaan olevan viisi miljoonaa vuodessa. Laajennus melkein tuplaa pinta-alan. Kyllä tuolla nytkin meni opastuslaitteen kanssa kolmisen tuntia. En käynyt edes maksullisessa (12 puntaa) vaihtuvassa näyttelyssä, jossa oli itse Munchin töitä. Pysyväisnäyttelyyn on ilmainen sisäänpääsy. Toki ne pyytävät lahjoitusta ja myös naulakolla vihjaillaan punnan antamista.

 Museokaupassa kirjoja riittää. Yhdessä lukutelineessä oli tämä kirjanen selattavissa. Kirjassa on yli 800 sivua ja painoa yli 8 kg, joten se ei ehkä ole paras tuliainen. Hintaa on luokkaa 100-150 eur paikasta riippuen, mikä on edullinen hinta  tuollaisesta opuksesta, jossa on viitisen tuhatta kuvaa, tilastoja ym.. Siitä on tuhannen kohteen matkaversio, jonka hinta on kolmisenkymppiä.

Rakennus aukesi v. 2000.
Pysyväiskokoelmassa on toki esimerkkejä varmaan jokaiselta merkittävältä 1900-l. tähdeltä.
Teoksia voi hakea museon webbisivulta. Siellä tosin on myös teoksia sivukonttoreista ja joitain mitä ei ole edes esillä. Sieltä esim. löytyy kuusi Dalía. Dalille on Lontoossa oma galleria, mutta en käynyt siellä, koska se vaikutti ylihinnoitetulta turistipaikalta.