virtualwelt: Nationaltheater

Lokakuussa kävin katsomassa He eivät asu enää täällä ja Patriarkan (traileri ei tee yhtään oikeutta näytelmälle eikä esim. puvustus ole sama. Näytteleminenkin on kuin lukuharjoituksesta.).

Webbisivulla varoitetaan "Esityksessä poltetaan teatterisavukkeita." Niistä lähti kyllä savua, joka haisi savulta pitkälle katsomoon. Jospa ohjaaja olisi vaan suosiolla jättänyt pois.

Ohjaukset olivat onnistuneet tekemään sujuvat kohtausten ja lavasteiden vaihtamiset. Etenkin Patriarkka meni kuin juna eteenpäin, ettei yleisöllä ollut edes yskimistaukoja. Patriarkassa käytettiin taidokkaasti videotaustaa hyväksi.

He eivät asu enää täällä juoneen kuului salaliittoteorioita ja sattuma, että liikenneonnettomuus Virossa oli sattunut samaan aikaan Ameriikan iskujen kanssa. Se oli aivan turha ja sekoittava seikka.
Avainsanoja on kuolema, masennus, avioliitto, avioero, pettäminen. Ei siis kovin riemukas kupletti.
Patriarkassa oli enemmän tilaa huumorille. Tämän teatterin 140-v. juhlanäytelmän käsikirjoitus oli muutenkin parempi. Annetaan vaikka *** ja **** eli kumpaakin kannattaa joutessaan käydä katsomassa.

Partriarkassa käytettiin voimakasta kieltä turhan paljon, ettei se ollut edes uskottavaa. Teatteriyleisökin tuppaa olemaan iäkästä sakkia.

Kummassakin näytelmässä saattui olemaan Pirjo Määttä melko samanlaisessa roolissa. Näyttelijöistä nämä eivät jää kiinni. Hs.fi:n mukaan Patriarkan "näyttelijät ovat hyviä, jopa erinomaisia". Kriitikko korostaa oikein Virpin (äitee) roolia. Näytelmän kuluessa elämä koettelee edelleen kuten silloin nuorempana.

Pienen näyttämön istuimet olisivat uusimisen tarpeessa. Suurella näyttämöllä istuu mukavasti. Kummallakkin oli kestoa 2,5..3 h, mutta aika ei käy pitkäksi näiden intensiivisten näytelmien kanssa.

Patriarkassa noin kuusikymppinen aviopari palaa seitsemän Ranskan vuoden jälkeen takaisin Suomeen aviomiehen halutessa vielä tarttua johonkin uuteen juttuun. Sieltä vanha tuttu Kale , niin ikään teekkarihenkinen vanhan rietas rakennusinsinööri, innostuu tulevaisuuden ydinvoimaprojekstista. Tajuavat itsekin, miten pöljän kunnianhimoinen käsikirjoitus on - ehtisivät kuolla ennen kuin sellaisia toteutettaisiin. Käsikirjoittaja kaiketi halusi ylikorostaa miehen motiivia palata kotimaahan parantamaan maailmaan 60-70-luvun nuoruuden poliittisen ideologian tapaan.
Tässä kuvassa juhlitaan kotiipalua.
Jarno täyttää 40-v pienen piirin ympäröimänä. Silloin vielä saa tervehdyksen vanhemmiltaan Ranskasta oikein Skypen välityksellä, mutta myöhemmin näytelmässä voi pelata shakkia, joka on vertauskuvana elämän strategian muutoksissa, isän kanssa ja yrittää selittää sille ajatuspajasta. Lapsiakin on, mutta elo ei ole aina niin auvoista. Äiti / isoäiti kohtaa lastenlasten hoitovelvoitteet. Pappa pitää sillä välin palavereja.
Isoksi teemaksi nousee sukupolvien erot ja tasa-arvo avioliitossa. Siinä pohditaan, että kuuluuko ihminen pakosti tietyntyyppiseen ikänsä mukaiseen joukkoon.

Näytelmässä on takautumia 40-v. takaisiin tapahtumiin, mistä tulee mieleen muutaman vuoden takainen ooppera Isän tyttö. Itse asiassa herra Kortekangas on ollut tekemässä toista ajankohtaista näytelmää Aie.
Tässä pilaillaan diplomi-insinöörin tunneälyllä hartaasti. Pah.

Kyllä siinä Ranskasta muuton syyksi mainitaan myös muitakin kuten sopeutumisen vaikeus. Normandialaiset kun puhuvat ranskaa ja ovat varautuneita. Maastamuutto ei kuitenkaan nouse teemaksi sinänsä, kun käsikirjoitukseen on ahdettu niin paljon tavaraa.
Kotiinpaluujuhlan puhessa isäntä luetteli osuvasti velvollisuuden tunteet: 1. omia unelmia kohtaan 2. lähimmäisiä kohtaan 3. isänmaata kohtaan. Tämä jälkimmäinen nyt oli tehokkaampaa energian tuotantoa. Kohta kaksi eli lapset (eikä unelmaansa Ranskassa elävä vaimokaan) ei ollut niin etusijalla Suomeen muuttavan herran mielessä, mutta näytelmän loppuakohti asia kyllä korjaantuu.

Lokakuun Rengas-lehti käsitteli suomalainen-vai-saksalainen wer bin ich tematiikkaa niin psykologin kirjoituksella, rapotti nuorten päivltä kuin henkilötarinoin. Lisäksi pohditaan kansallisuustunnetta. Haastatteluissa vertaillaan myös maita. Esimerkiksi Saksasta Suomeen muuttanut saksalainen kertoo:
"Meine Arbeitswelt ist von bürokratischen Regelungen geprägt so wie auch in Deutschland. Dies hatte ich mir aus Deutschland kommend so nicht vorgestellt.
In Deutschland wird mehr aktiv diskutiert. Diskussionen werden in Finnland sehr vorsichtig geführt, um nicht unversehens jemanden ungewollt zu kritisieren."