Endlich einmal ein Politiker in verantwortlicher Position, der Klartext redet!!! Nimimerkki "Däne" oli ajatellut asiaa syvällisesti:
Das die Finnen Euroskeptiker sind ist keine neue nachricht, Finnen sind Prinzipiell Finnen und sind skeptisch gegenüber alles was nicht Finnisch ist - . . Um sich von andere zu isolieren ist die Finnische Sprache hilfreich - das ist wie eine Geheime Sprache für wenige Privilegierte - die Finnen, und ist obendrauf wahnsinnig schwierig zu lernen. Tanskahan on kyllä helppoa: kuuma peruna suuhun ja puhumaan ruotsia.
Samaisessa lehdessä oli toinen laadukkaastikirjoitettu juttu otsikolla: Euro-mallioppilas tulee yhä enemmän euroepäileväiseksi. Kuvaan oli päässyt: Finnlands Wirtschaftsminister Jyri Haekaemies. Saksalaisten maantietoa parannetaan ilmaisulla: Das hoch im Norden gelegene und dünn besiedelte Finnland. Kommentteja oli perjantaina puolenpäivän maissa 174. Jälleen käydä kaikki asiat läpi koulusta, talvisodasta, verotuksesta, itsemurhatilastoista, kesämökkien jätevesihuollosta, kielestä lähtien.
Eilistä historiakatsausta jatkaen: Katselin viime vuonna Arkistolaitoksen sivuja, ja siellä oli lehdistötiedote (2011), jossa kerrotaan että kirja suomensaksalaisista on ilmestynyt: "Aiheena on Suomen saksalaisyhteisö ja suomensaksalaisten sosiaalinen tausta ja poliittinen suuntaus vuosina 1933-1946."
"Kansallisarkiston Internoidut-tutkimushankkeen tavoitteena oli selvittää Suomen toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeisinä vuosina toteuttamia internointeja. Hankkeessa arvioitiin internointien oikeudellisia ja hallinnollisia perusteita sekä selvitettiin mahdollisuutta korvauksen maksamiseksi internointien kohteeksi joutuneille henkilöille. "
Siellä on mm. kirja "Saksan ja Unkarin kansalaisten sekä heidän suomalaisten puolisoidensa internointi 1944-1947." ja pari pdf "Saksalaisten sotilaiden lapset. Ulkomaalaisten sotilaiden lapset Suomessa 1940-1948. Osa I."
Myös tämä saksalaisyhteisöä koskeva pdf:nä on saatavilla.
Reilu nelisatasivuisen teoksen alussa luetellaan saksalaisia kauppiaissukuja Suomessa ja todetaan, että 1940 Suomessa asui 2389 saksaa äidinkielenään puhuvia. 1943 enää 966.
Kirjassa esitellään erilaisia järjestöjä ja linkkejä Suomen ja Saksan välillä.
Suomeen perustettiin vastarintaliike 1944, joka olisi avustanut kapinassa. Tosin jotkin agentit olivat saaneet peräti kaksi viikkoa kielikoulutusta.. Valpo lopetti touhun 1947.
Kirjassa on erinäisiä enennän ja vähemmän hyvin onnistuneita skannauksia. Mm. s. 56-57 on ilmoituksia, miten saksalaisen siirtokunnan pitäisi 1936/38 syödä pataruokia ja lähettää säästyneet rahat kotimaan talviapuun. Siirtokunta lopettiin 1944. Jäljelle jääneen omaisuuden sai saksalainen seurakunta. Sitten päästään sota-aikaan, jolloin mm. vieraili saksalaisia piispoja pitämässä puheita kirkossa ja ulkopuolella "Suomen lutherilainen kirkko seisoo kansoineen aseveljeydessä Suur-Saksan kanssa lujassa ja päättäväisessä taistossa aasilaiaista barbaaria vastaan" (s. 141).
Suomensaksalaiset porvarit rahoittivat modernin koulun rakentamisen 1933, joka sai nimekseen Hindenburgahaus (1. maailmansodan tunnetun komentajan mukaan). Toki sitä kävi moni muukin kuin saksalaistaustainen vaan mm. Oleg Fabergé tai Kyllikki Forssell. Oppilaiden tosin piti osallitua kansallisjuhliin ja joihinkin juhlapäiviin liittyviin tilaisuuksiin, kuten NSDAP:in valtaannousemisen muistopäivä (s. 155). Valpon laskujen mukaan 1939 Hitlerin synttärijuhlaan osallistui n. tuhat henkilöä. Jutta Z. kertoi, että opettajatkin saattoivat tervehtiä toisiaan Hitler-tervehdyksillä (s. 157). Juutalaisia oppilaita ilmeisesti pyydettiin siirtymään toiseen kouluun ja sitä varten täytettiin sukutaulut (s. 160). Hindenburg talo vaurioitu 1944 pommituksissa ja suljettiin. 1946 siinä olikin Suomi-Neuvostoliitto-Seuran Taka-Töölön osasto (s. 163)!
Sodan sytyttyä suomensaksalaiset kirjoittelivat kirjeitä Göringille ja kirkkoherrat jopa itse valtakunnan kanslerille, että "Saksa korottaa äänenä kaikkien sivistysmaiden edessä niitä veritekoja vastaan, joita Neuvostoliiton lentoase kohdistaa Suomen naisiin ja lapsiin ja koko tätä maata vastaan, joka on saksalaisen ja länsimaisen kulttuurin etuvartija" (s. 197). Lähetystö viivytti kirjettä, että se saapui vasta Moskovan välirauhan jälkeen. 1939 saksalaisiin suhtauduttiin kylmästi Suomessa ja jopa Stokkalla boikotoitiin saksalaisia tuotteita (s. 201), koska Saksa oli NL:n kanssa tehnyt etupiirijakoa.
Sodan jälkeen saksalaisten (oletettujen fasistien) ja Unkarin kansalaisten intervointi jatkui 1947 asti (s. 229).
Eräs Purjo liittyi SS joukkoihin ja piti myöhemmin apulaisineen Berliinissä Vapaan Suomen radiota ) 1944-45, jossa vartin päivittäisissä puheissa lietsottiin kapina mieltä välirauhan tehnyttä hallitusta vastaan (s. 272). Helvarin tehtaalla Pitäjämäessä pidätettiin tanskalainen ja suomalainen, jotka pitivät vastarintaliikkeen salaista radiolähetintä (s. 287). Kyseinen tanskalainen sai tietoja, joiden avulla hän saattoi rakentaa laitteen Tornissa majailevan valvontakomission puhelinlikkennettä (s. 290). Eräs kansallismielinen Valpolainen vapautti vangit ja vaikka Kyrre napattiin Ruotsissa ja Tanskassa ei häntä Suomeen saatu. Myöhemmällä urallaan hän oli USA:n sotilastiedustelussa ja Islannissa CIA:n palkkalistoilla, joten lahjakas kaveri epäilemättä (s. 292).
Saksalaisilla oli Tukholmassakin oma propagandatoimisto, mutta mm. Norjan tapahtumat lisäsivät vihamielisyyttä. Lehdet kirjoittivat tietysti juutalaisvainoista (kirjoitettiinhan niisät ihan selkeästi Suomessakin jo 1939). Expressen julkisti keskitysleiriraportin 1945 ja SPR toi 30'700 vankia Ruotsiin (s. 302). Ruotsin hallitus lopetti saksalaisen koulun toiminnan kahdeksaksi vuodeksi. Sitten käydään läpi muitakin maita. Luonnollisesti Norjassa asenteet olivat kovia jopa norjalaisilta naisilta evättiin kansallisuus, jos olivat naimisissa saksalaisenmiehen kanssa 1940 jälkeen (s. 309).
1945-48 oikeudessa tuomittiin useita kymmeniä saksalaisten sotavangeiksi joutuneita suomalaisia vihollisen asevoimien puolelle siirtymisestä (kuukausista reilun vuoden mittaisiin kakkuihin) (s. 286).
Suomessa saksalaisella koululla oli neljän vuoden käyttökatko (s. 340) 1948 asti ja kirjastolla 1949 asti. Koulu ja lastentarha aloittivat jo 1946. Seurakunnasta ero useampi sata jäsentä sotavuosina ja 1945. Luonnollisesti suomensaksalaiset eivät pitäneet kovasti ääntä itsestään.
Kirjan takakannessa (s. 438) kerrotaan Suomessa asuneista Saksan kansalaisista 98,9% äänestäneen Itävallan liittämisestä Saksaa ja Hitlerin listaa v. 1938. Suomessakin toimineet järjestöt siis ja henkilöt alistuivat kansallissolialistisille valtarakenteille 1930-l. aikana. Sodan aikana Saksalla oli vahva ote Suomessa asuviin Saksalaisiin, jotka saatettiin määrätä työ- ja sotapalvelukseen Saksaan.
Tämä oikeus- ja hallintohistorian dosentin Lars Westerlundin toimittama teos on vahvasti viitteillä varustettu uskottavaa ja kiintoisaa historiaa. Kiitos vapaasta saatavuudesta.
Saksalaiselta kirkolta.
Keine Kommentare:
Kommentar veröffentlichen