Kuoroja

Sunnuntaina kävin Espoon tuomiokirkossa Glorian ja maanantaina Leppävaaran kirkossa Juvenalian konserteissa. Gloria lähtee Saksaan kiertueelle Wittenbergiin ja kolmeen pikkuruiseen kylään lähiseudulla.
Leppävaaran kuoro puolestaan lähti seuraavana päivänä Sveitsiin Neuchâteliin kuorokilpailuun.
Ei siis yllättävää, että ohjelmistoista löytyi saksalaista tavaraa.

Tuomiokirkossa oli myös urkunumerona Rheinbergerin 17. urkusonaatin eka osa ja urut säestivät myös muutamia muitakin teoksia. Kuoro oli silloin urkuparvella. Konsertti alkoi Johann Christoph Bachin Fürchte dich nichtillä ja Johann Hermann Scheinin Ich bin die Wurzel des Geschlechtes David. Moniäänisyys tahtoi pikkuisen puurouttaa sanoja ja jokainen s:ään vihjaava kohta laulettiin korostetusti sch:nä.  Nais- ja miesäänet olivat kivasti tasapainossa, joskin tenoreita olisi voinut olla enemmän.

Kummankin konsertin ohjelmat esittivät rohkeasti myös modernimpaa musiikkia ja kolmas oli Kaj-Erik Gustafssonin Offertorium, joka laulettiin suomeksi. Siihen oli integroitu virsikin yleisön mukana laulettavaksi joskin viimeinen säkeistö taisi olla kuorolla eri kuin käsiohjelmassa.
 Urkueksperttinä hänen kappaleissaan on urut vahvasti mukana.

Sitten palattiin Mendelssohinin kauniilla Hör mein Bitten kappaleella, jossa Elinä Rantamäki lauloi teknisesti todella taitavasti soolot, mutta minusta sanojen sisältöä (tuskaa ja ahdistusta) voisi korostaa  enemmän.
Rautavaaran Credo olikin latinaksi, mikä ei aiheuta ääntämiselle haasteita esim. video ulkolaiselle kuuluisalle kuorolle. Videossa on enemmän väkeäkin, joten ei ihme, että se tuossa kuulostaa paremmalta kun on väkeä pistää hymisemään taustalle.
Jorma Hannikaisesta en tainnut olla kuullutkaan, mutta nyt kuulin Kaikella on määrähetkensä. Kortekankaan Ehtoollismotetti ja Kokkosen Laudatio Domini olivat ohjelman viimeiset. Kokkosen teos ei ole mikään karvalakkiversio.
Ylimääräisenä kuultiin Imatran seudulla tunnetun Jaakko Hulkkosen hieno Psalmi 23.

 Leppävaaran kirkkoon ei edes eksy vaikka minä Sellossa ja Leppävaarassa aina muutoin eksynkin. En ollut aikaisemmin käynyt koko kirkossa. Alue sinänsä muistuttaa Lappeenrannan Sammonlahtea punatiilipainoitteisena arkkitehtuurinaan. Mahtanee olla samoihin aikoihin rakennettu.

Kirkkomusiikoista koostuvan Glorian johtaja Timo Nuoranne on laajalti tuttu nimi nimekkäisen entisten kuorojen kautta, mutta Juvenalian (Espoon musiikkiopiston kuoro) johtaja Matti Järvinen oli minulle ihan uusi tuttavuus. Minusta tämä musiikkiopiston maikka oli ihan huippu. Myös kuoro oli harjoitellut kappaleet hyvin ja monella ei ollut edes nuotteja mukana.
Esiintyjät olivat glorialaisia keskimäärin huomattavasti  nuorempia. Silti tasossa ei ollut valittamista. Ääntäminenkin oli Gloriaa selkeämpää moniäänisissäkin kappaleissa.

 Yksipuoliseksi ei konserttiohjelmaa ainakaan voi haukkua sillä siinä liikuttiin Monteverdistä Beatlesiin. Uskonnollisesta suomalaiseen kansanlauluun.

 Juvenaalia ei tarvinnut säestää edes urkuharmoonilla - onneksi.

Wanhaa musiikkia edustivat  Palestrinan Ecco mormorar l'onde , Orlande de Lassuksen Ave Regina Caelorum ja Jacobus Galluksen Pater noster. Sen jälkeen hypättiin nykyaikaan ns. kuoromusiikkiin, jonka erityinen fani minä en ole. Ts. siinä kikkaillaan kuoron "erikoistehosteilla". Teos oli Eero Koivistoisen Luontoani nostattelen ja Käämeen nostattaminen. Samantyyppis sakkia olivat Linkolan Punapaula ja Lintu sekä Eero Koivistoisen Ei pilli perettä toita.
 Edgarin Elgarin (There is sweet music) menetteli, mutta Lennon & McCartney Revolution kappaleen pois jättämisessä ei olisi käynyt suurta menetystä. Musiikillisesti se ei ole kaksinen (noh, biitlesfania minusta ei ikinä tule) eikä kuoro mennyt siihen kunnolla mukaan irroittelemaan.

 Konsertissa oli väliaikakin, joten oli aikaa kiertää kirkko.

 Kaipesta ikkunoista tulee mieleen keskiaikainen tai varhempikin linna.

 Ennen taukoa päästiin kuulemaan saksaa Brahmsin Vineta kappeleella.
 Järvinen on opiskellut Unkarissa, joten ei ihme, että kuoron ohjelmistossa on mm. Zoltán Kodálya. Nytkin kuuliin kaksi sen kappaletta, joista eka oli  Jézus és a kufárok (Jeesus ja kaupustelija).  Tuossa linkissä onneksi tekstityksen kera sillä kuoron käsiohjelmassa ei käännöksiä tai esittelyjä (ei edes vuosilukuja) näkynyt. Toinen oli Norvég leányok (norjalainen tyttö), joka oli tuollainen moderni kuorohälinäkappale.

 Tutuin kappale minulle oli Mendelssohn-Bartholdyn Richte mich, Gott. Olin läsnä tämän linkin konsertissa Dresdenin Kreuzkirchessä, jossa oli kolme suurtaa poikakuoroa juhlakonsertissa.

Ylimääräisen kuultiin tuttu englanninkielinen biisi, jota en nyt muista ja sitten tämä perinteinen Kaipaava.

Tämän kuorosodan voitti Juvenalia. Yleisöä oli kummassakin konsertissa hyvin, mutta Juvenalia voitti siinäkin.

P.S Viikon Figarossa on tarjolla Mozartin aarioita, jossa on Martti Talvelan Osminin aariakin, johon en ole tainnut törmätä.
P.P.S JuHakin oli lukenut Savolaisen Savonlinnan oopperajuhlat historiikin (2012 versio).