Kunnioitetulla kolumnistilla toimittaja M. Lindgrenillä on vähän sama taipumus kuin minulla: nuokkua oopperassa. Hän myös toimitti 24.7. Figaron, jossa ko. ooppera oli sattuvasti aiheena.
Jokainen pääsee tänä kesänä Bayreuhin oopperaa kuuntelemaan sillä BR välittää Lentävän hollantilaisen suorana keskiviikkona 25.7. Thielemann kapellimestaroi. Ohjaajana on 1981 syntynyt herra. Muutama kuva, juoni ja laulajaluettelo on tässä. Ongelmia festareille tuli uudesta laulajasta Nikitinin hakaristitatuoinnista, jonka päälle on tosin tehty osittain toinen (hs.fi:n juttu). ZDF:n ohjelma (4:50 min), jossa se soittaa ilman paitaa rumpuja hevimetallibändissä.
Bayreuthin oopperataloista kirjoittelinkin jo.
Wagnerin Lentävä hollantilainen (1843) pohjautuu tarinaan, että joku kapteeni oli jäänyt kiertämään meriä kirottuna (kts. suom.wikipedian sivu).
Minä olen nähnyt oopperan Savonlinnassa sekä Mynssenissä kahdesti joulukuussa 2009. Silloin siellä Dalandina oli Matti Salminen ja hollantilaisena Juha Uusitalo. Omistan myös DVD:n, jossa on samat herrat samoissa rooleissa ja kuvaus paikka Turussa Suomen joutsenella ja Sigynilla.
Muistaakseni Erkki Toivaisen kirjoittamassa DVD:n esittelytekstissä todetaan:"Wagnerin ohjeet Lentävää hollantilaista varten ovat erittäin tarkat. Pelkästään Hollantilaisen avausmonologin esitysohjeita on kolmen sivun verran! Jokainen vivahde ja ele on määritelty. "
Huomasin, että Salminen aikakin pyyhkäisi nenää samassa kohtaa kuin edellisellä kerralla, että kyllä jokainen liike lavalla on harkittu.
Sentana laului ruotsalainen Nina Stemme. Ja hyvin lauloikin! Matti Salminen oli lavan ehdoton ykkönen, vaikka ei viimeisenä tullutkaan aplodeja ottamaan vaan Uusitalo. Stemme kiilasi väliin vielä.
Uusitalon ääni ei ole erityisen persoonallinen, koko salin täyttävä ja sykähdyttävä toisin kuin Salmisen, joka lauloi vaivattomasti kaikki, selkeästi, kuuluvasti ja paikoin kylmiä väreitä tuovasti. Tuskin olen tuossa talossa parempaa bassoa kuullut mitä olen muutaman kerran käynyt.
Ekalla kerralla lopussa ei kuulunut yhtään bravo-huutoa, kuoro ja kolme pääosan esittäjää, kuoro ja orkesti saivat muutamia myöhemmin. Jotenkin jäi fiilis, että asiantuntevan Wagner-yleisön mielestä esitys ei ollut täydellinen. Toisella kerralla kuului bravoo-huutoja lauantaita enemmän, mutta laulajistä kyllä edelleen Daland ja Senta saivat parhaimmat aplodit ennen hollantilaista. Joku huusi Uusitalolle kerran jopa buu, mutta myös bravoota huulettiin muutaman kerran. Kuoro ja orkesteri saivat ansaitusti kovat aplodit. Tuossa ne ovat todella tärkeitä. Orkesteri ei ole pelkkä säestyskone ja monissa kohtauksissa Wagner ottaa kaikki irti. Esimerkiksi patarummun soittajalla on töitä kolmannessa näytöksessä kovasti.
Ennen kuin monologia on pitkä alkusoitto, jossa käydään läpi oopperan teemoja. Ei sitä minusta kovin usein kuule soitettavan erikseen.
Ollaan Norjan rannikolla ja on synkkä ja myrskyinen yö.
Daland laivan kapteeni, merimieshattuinen ja kävelykeppiä käyttävä vanha mies, on määrännyt laivansa rantautumaan siksi aikaa vaikka ollaan melko lähellä kotisatamaa. Porukka menee nukkumaan ja kohta myös perämies nukahtaa (Steuerman). Tässä ohjauksessa se lentelee liioitellusti tuulen mukana. Vähempikin olisi riittänyt. Salamatehosteet olivat hienot.
Sillä välin hollantilaisen laiva tulee viereen, eikä vahti huomaa (vaikka Hollantilainen laulaa tarinaansa) ja siksi Daland on herätessään nyreä ja viskoo itseään paljon lyhyempää perämiestä (Alamikkotervon kaltainen lyhyt ja kalju Kevin Conners (vakiokalustoa)). Tässä ohjauksessa laivoja kuvasti lavalle sivuista laskettavat laskusillat. Hollantilaisella oli puusilta rispaantunein köysin ja norjalaisilla metallinen moderni silta. Kts. kuva.
Hollantilainen kertoo olevansa rikas ja kaipaavan kotimaata ja toivoo vaimoa ja lasta. Sitä se ei kerro, että ilman vaimon saamista hän joutuu kiertämään aavemiehistöineen meriä. Vain joka 7. vuosi rantautuminen vaimon löytämisen toivossa on mahdollista. Tämä tulee katsojalle selväksi joka näytöksessä: ensiksi hollantilaisen monologi, sitten Sentan balladi ja lopussa vielä hollantilainen kertoo asian niin kuin ei kukaan tietäisi.
Daland kiinnostuu rikkauksista ja toteaa tyttärensä Sentan olevan vapaa, kun hollantilainen älyää kysyä onko hänellä tytärtä. Tuo tutustuminen kävi noilta vikkelästi ja kohta ne tanssivat (lyhyesti tosin). Oopperassa on enkelin mykkärooli. Ekaksi se ilmestyy hollantilaisen alkumonologin aikana, kun se laulaa enkelistä ym. ja se tuo sille valkoisen ruusun. Sitten se enkeli tulee tanssimaan hollantilaisen kanssa kun neuvotellaan em. naimisiin menosta. Toisessa näytöksessä se tulee myös kun Erik laulaa.
Ennakkomaksuna aarrearkku kannetaan toiseen laivaa. Daland pihistää koruja taskuunkin (huumorikikka). Kuorolaiset kummastakin laivasta ovat tulleet maihin myös ja norjalaiset tietysti ihastelevat kalleuksia. Hollantilaiset näyttävät hollantilaisilta mustissa perinteisissä puvuissaan valkoisine kauluslipereineen ja huopahatuissaan. Niillä on myös pitkät tukat ja monella myös parta.
Dalandin laivasta kannetaan lavalle nykyaikaiset taitettavat puutarhakalusteet kapteeneille. Sitten ne juovat konjakkia laseista ja arkusta löytyvistä kultapikareita ja perämiehellä taisi olla muovipullokkin, josta Dalandkin alussa juo laivan rantauduttua.
Kts. kuva.
Senta on jäänyt kotikylään ja sinne laivat lähtevät.
Metsästäjä Erik on siinä uskossa, että Daland haluaa hänet Sentan kanssa kihloihin. Senta tosin on kuullut lentävän hollantilaisen legendasta ja kantaa tässä ohjauksessa taulua koko ajan (kts. kuva. Yleisöä huvitetaan (jotkut nauroivat ihan ääneen) korvaamalla kehrääjänaiset spiningiä polkevilla värikkäisiin trikoisiin pukeutuneilla naisilla. Libreton (?) verbi spinnen kun sopii siihen yhtä hyvin. Mary on sonnustautunut terveydenhoitajan valkoiseen asuun sekuntikello kaulassa ja kannustaa naisia pitämään pyörät pyörimässä, että saisivat tavoittelevansa aarteen. Senta pyörä on tyhjä ja se tulee myöhässä ja Mary toruu sitä. Muut naiset laulavat typerää summ brunn laulua ja pilkkaavat Sentaa joka ihannoi kuvaa eikä Erikiä.
Senta laulaa balladin (tässä sama erittäin erinomainen laulaja kuin lauantaina) ja sen aikana vetää sisälläkin synkäksi ja ikkunoista rävähtää tuulemaan kunnolla, että muut naiset pelästyy. Erik on hiipinyt saliin valkoinen kylpytakki vain päällään ja kuuntelee balladia. Yleisölle taas kerrotaan hollantilaisen kohtalosta etsiä naista.
Erik kertoo muille, että Sentan isän laiva on nähty ja naiset lähtevät ottamaan mereltä paalavia miehiä vastaan. Sentakin yrittää lähteä, mutta Erik kovistelee sitä jo hieman väkivaltaisestikin, että yrittääkö se vältellä häntä. Kohtaus on melko pitkä.
Erik haluaa varoittaa unestaan, että Sentan isä tulee jonkun tuntemattoman kanssa ja että Senta ryntää sen jalkoihin ja syleilemään sitä ja sitten ne purjehtivat tuntemattoman kanssa pois. Erik tempaisee taulun pyörän sarvesta läpi. Oikeasti käsikirjoituksessa pitäisi olla riipus eikä taulu, mutta tämä on ainakin havainnollinen. Sentalle valkenee, että näin tulee tapahtumaan ja ajaa Erikin pois kaataen kuntopyöriäkin.
Daland esittelee hollantilaisen ja Sentan toisilleen. Aluksi Senta on niin jähmettynyt, ettei edes tule isäänsä halaamaan ja se sitä ihmettelee. Daland laulaa oopperan kuuluisimman aarian "Mögst du mein Kind den fremden Mann willkommen heissen", joka on Salmisen vakiorepertuaaria konserteissa ja usealla CD:lläkin varmasti. Hollantilainen ja Senta ovat kumpikin mykistyneinä, että voiko tämä olla totta - unelmien täyttymys. Sitten Daland toteaa, että hän on ehkä tässä liikaa ja lähtee pois. Hollantilainen kaivaa laukustaan sopivasti sopivan hääasun (kts. kuva). Kun päähuntu pistetään päälle, saliin sytytettiin täysi valaistus. Kuntosalilla on baaritiski, josta takaisin saapuva Daland löytää kuohuviiniäkin. Senta on jo hypännyt hollantilaisen kaulaankin, joten asia on selvä. Daland toteaa, että miehistö haluaa aina juhlia paluuta ja nyt voidaan juhlia tätäkin.
Kihlajaisia juhlitaan jossain kapakantyyppisessä. Norjalaiset ovat seisallaan ja ryyppäävät ja tanssivat ja palloittelevat perämiestä mm. Hollantilaisen miehistö istuu pöydissä hiljaa.
Norjalaisnaiset yrittävät saada niitä mukaan juhliin ja norjalaismiehet alkavat pilkkaamaan niitä, ette eiväthän kuolleet ruokaa ja juomaa tarvitse. Mitenkään kovin korkealentoista tekstiä tuossa ei ole. Sitten ne härnäävät niitä viemällä niiden hattuja. Lopulta miehet suuttuvat ja norjalaiset perääntyvät nurkkaan uhkaavassa kohtauksessa hollantilaisen yrittäessä estää heitä ja lopulta pääsevät ulos rakennuksesta. Lavalle jäi neljä ruumista. Tuossa kohtauksessa on kyllä ääntä!
Senta kiirehtii paikalle hopean värisen matkalaukun kanssa.
Hollatilainen kuulee pöydästä, että Senta ja Erik keskustelevat ja Erik inttää, että Senta on vannonut hänelle uskollisuutta. Hollantilainen nousee ylös ja alkaa laulamaan ja paljastaa, kuka hän on (Sentaa nauraa ääneen, että ihan kuin hän ei tietäisi). Hollantilainen käskee miehistön alkamaan ja tehdä lähtöä merille. Kihlaus ei tule kysymykseen, koska hänet pettänyt nainen joutuisi kirouksen alle myös.
Senta näkee ainoaksi keinoksi hypätä kalliolta näyttääkseen uskollisuutensa. Tässä se oli toteutettu niin, että Senta kaataa peltitynnyrin (räjähtävän aineen merkki kyljessä), josta valuu ruutia lattialle ja sytyttää sen tuleen, että pamahtaa ja savu nousee. Valot menevät pois ja kovaäänisistä kuuluu kovaa pauketta ja sen jälkeen hiljaa lentävän hollantilaisen teemaa. Esitys on loppu ja valojen tullessa päälle esittäjät ovat käsi-kädessä valmiita ottamaan aplodeja vastaan.
Jos Carmeniin ei ole kyllästynyt niin Arten Live Webissä sitä voi katsoa Ranskalaisena toteutuksena, joten ääntäminen ainakin pitäisi olla kohdallaan. Moderni kabaretee tyylinen ohjaus ei sovi herkemmille..
Figaron viime jaksoissa on tarjolla murhia, Aïdaa ja Savonlinnaa.
Keine Kommentare:
Kommentar veröffentlichen