UK Requiem

 Perjantaina oli Olarin kirkossa John Rutterin (1945-)  Requiem, jonka hän 1985 teki isänsä muistoksi. Latinan lisäksi siis on pari psalmia englanniksi. Näköjään se esitettiin toisen kuoron toimesta Malmillakin. Sen tunnistaa muutamassa hetkessä 1900-l. brittimusiikiksi ja voi kuvitella itsensä vaikka Royal Albert Halliin sen mahtipontista menoa kuuntelemaan. Olarin oma kamarikuoro, solistivieras Kaisa Dahlbäck ja orkesteri pärjäsivät mainiosti.

Ennen pääteosta oli harpistin ja sellistin esittämänä Fauré Unelman jälkeen (Après un rêve) ja Pärtin tuttu Peili peilissä (Spiegel im Spiegel) (1978), joskin ehkä sitä nyt ei harpulla usein soiteta vaan pianolla ja viululla tai sellolla. Ehkä se Pärt olisi voinut olla vieläkin rauhallisempi ja meditatiivisempi muulla kokoonpanolla. Kummatkin oli aikamoinen vastakohta Requiemille.
Teos on näemmä myös Youtubessa audiona sekä jokainen osa nuottiversiona.

Areenassa on Brittenin Requiem katseltavana. Tuo on Rutteria modernimman kuuloista.

---

P.S Focus-lehti paljasti Saksan viranomaisten  vuosia varjellun salaisuuden, että Mynssenin Schwabingissa sijainneessa asunnonvarastosta 80-vuotiaalta mieheltä on takavarikoitu 1500 taulua, joiden oletaan olevan natsien ryöstämiä. Taidehistorijoitsijalla on työ vielä käynnissä.
200 taulusta pitäisi olla ainakin tehty etsintäkuulutus. Garchingissa säilössä olevat taulujen yhteenlaskettu hinta-arvio oli mukamas miljardi. En usko. SZ:nkin jutun kuvaan oli joutunut Picasso. Myöskään yllä olevalla Rooman modernintaiteen museon futuristisella teoksella ei ole tekemistä.

Weltin juttu kertoo, miten natsit möivät rappiotaidetta  (entartete Kunst) saksalaisista museoista ulkomaille esim. Sveitsiin mahdollisimman huomaamattomasti. Apuna käytettyiin taidekauppiaita, joilla oli verkostoja. Näihin kuului tämän epäillyn isä. Koska raha oli hankala valuuttaa suoritettiin myös vaihtokauppaa.