Lepakko

Siban oopperaluokka esitti operetin (Lepakko). Musikaalista huolimatta uskalsin mennä.
Kestoa tauon kera oli 3h, joten oli siinä kyllä koko rahan edestä taas.
Säveltäjä olisi voinut kyllä hieman tiivistää.  Ei minusta tämän esityksen jälkeen tullut edelleenkään operettifania. Siban edelliset oopperatuotannot, joita olen kai neljä nähnyt, menevät tämän edelle.

HS:n kriitikko kävi läpi esittäjät. Lehtinen itse johti orkesteria silloin, mutta lauantaina oli saksankielisen nimen omaava Herr Volgelsberger, jonka johtamista olen kuullut aiemminkin.

 Juoni on about se, että porvarismiehen pitäisi mennä vankilaan kärsimään lyhyen tuomion. Vaimolla on tiedossa viihdykettä siksi aikaa. Se on nimittäin heikkona erääseen tenoriin, jonka laulu vie jalat alta. Tässä ohjauksessa se on remonttireiska.

Palvelitarkin haluaa lähteä bileisiin. Emäntä viimein päästää, kun ymmärtää saavansa sen pois kotoa.

Vankilan pomo tulee hakemaan miestä henk.koht., mutta viekin sitten remonttireiskan, joka on miehen aamutakissa suutelemassa vaimoa shamppajatuiterissa. Vaimo saa nimittäin sen suostumaan näyttelemään miestänsä, ettei tulisi sanomista..

Mies tulee kotiin ja sanoo lähtevänsä vankilaa nyt sitten, mutta kaverinsa on houkutellut hänet bileisiin, jonka venäläinen rikas henkilö on järjestänyt ja että siellä on naisia sitten.

Mies päättää mennä ensin sinne ja sitten aamulla linnaan.

Vankilan johtajakin on siellä bileissä, mutta miehet eivät tunne toisiaan.

Palvelijatan on naamioituneena siellä ja kohta tulee vielä vaimokin, joka todistaa olevansa unkarilainen laulamalla csardaksen. Mies vokottelee vaimoaankin, joka vie mieheltä taskukellon, jota se  jostain kumman syystä näyttelee naisille, joita se yrittää vokotella.

Aamulla johtaja saapuu tuiterissa vankilaan. Siellä on puhelias savolainen vanginvartijana.

Sitten tulee vähitellen koko kööri sinne vankilaan ja  sotku paljastuu miehelle, jota on vedettty nenästä.

 Ohjaus on Wienistä siirtynyt nykypäivään ja shamppanja olueesen.

Värikkäitä asuja, että esaarinenkin olisi saanut päänsäryn. 

Esityksessä laulettiin pääasiassa saksaksi ja epäselvästi. Dr. Falke, alias Kristian Lindroos, sai nimensä mukaisesti hyväksytyn suorituksen. Nuoret laulajat ovat hyviä näyttelijöitä. Etenkin rouvaa esittänyt Ghislaine Dionne, jonka äänessä on potentiaalia. Asianajaja Dr. Blind, alias Mikko Heimovaara, on myös lyhyessä roolissaan pätevä.

Osa laulajista on kandivaiheessa ja osa viittä vailla valmiita ja kokeneitakin.

Puheosuudet oli usein englanniksi enemmän tai vähemmän onnistuneella tarkoituksellisena murteella.

Ohjelmalehtinen oli jälleen kerran täydellinen ja vain 3 eur.

Olivat onnistuneet aikatauluttamaan sekä Retuperän WBK:n että X-yliopiston esitykset alkamaan ja loppumaan samaan aikaan. Kumpikin sali oli lopppuunmyyty. Portaikko estää tehokkaasti ihmisvirtaa naulakoille. Henkilökuntaa näytti olevan ihan mukavasti. Pitänee varmaan kiittää käytännöllisiä retuperäläisiä, ettei Musiikkitalon älytöntä narikkamaksua kerätty tällä kertaa.