Metsäspiraali

Darmstadtissa on Hundertwasserin kerrostalo namens Waldspiral. Ei epäilystäkään taas arkkitehdistä.. Se on valmistunut v. 2000.

 Aiemmin olen esitellyt Uelzenin ja Wienin rakennukset sekä Magdeburgin hotellin ulkoa ja sisäpihalta.

laatikoita

Emmassa on pienimuotoinen Aallon (ex. TAIK) opiskelijajoukon näyttely, jossa on iso kartta kartoittaen Espoon kaupungin taidekokoelman sisällä ja ulkoa. Se kartta sinänsä oli tosi vaikeasti tulkittavissa, kun ei ollut edes paikannimiä. Toisessa huoneessa oli kuljetuslaatikoita, joissa oli kaiuttimet, jossa muutamat ihmiset kaupunginjohtajaa myöten tilittivät tuntemuksiaan jostain taideteoksesta, jonka he arkisessa elämässään kohtaavat.

 Herroilla oli varsin erikoinen leego-performanssiesitys.

Tapiolan uusi kauppakeskus.

 

Turandotia

Maanantai-ehtoolla kävin katsomassa Turandotia (kts. kuvat), josta itse oopperasta kirjoitin taannoin.

Calafin isän, Timurin roolin vetäneen Jyrki Anttilan ääni oli jopa liiankin mahtava ulkoiseen naamiointiin (n. 130 v.) nähden. Kyllä Jaakko Ryhäsenkin kelpasi kollegaansa kuunnella. Hän sattui olemaan delliselläkin kerralla yleisössä, kun kävin Die tote Stadtia kuuntelemassa. Herra Ryhänen oli viikon Figarossa, ja sieltäkin kävi ilmi meillä olevan sama idoli ainakin. Aariat olivat tuttuja, joten päällepuhuminen ei haitannut.


Calafin esittäjä Amonov oli surkea. Näköjään hän oli vain kerran tuossa näytöksessä laulamassa. Jos en väärin nähnyt niin hänellä olisi olli toinenkin näytös, mutta muissakin näytöksissä laulava Mika Pohjonen on korvannut hänet. Rusanen-Kartano sopi Turandotin rooliin. Yleisön selkeä suosikki kuitenkin oli Reetta Haaviston tummahkoääninen Liù. Dong-Hoon Han sopi tähän oopperaan ulkomuotonsa puolesta ja ihan hyvin Ping-Pang-Pong pärjäsivät. Selkeä tyyli. Ohjauskin oli selkeä. Erikoisinta ehkä oli ilveilijäakrobaattitanssija kolmikko. Kapellimestarikin kai pärjäsi, vaikka joutui selkävaivoista. Maolaisittain harmaasti puettu kuoro piti huolta, ettei kukaan nukkunut. Ensimmäisen näytöksen loppu  täräyttää oikein kunnolla. Tässä lyhempi 1983 versio. Kummatkin englanninkielisillä teksteillä.

Ryhäsen Figaron valinnoista oudoin oli Herr Gottlob (=Jumalan ylistys) Frickin hidastempoinen, mutta komea Sarastron aaria. Youtubessa voi herraan tutustua paremmin.Värikkäitä tulkintoja vaikka Osminin aariasta tai vaikka tästä Vapaa-ampuja leffasta, jossa ryypätään komiasti. Saksassa ala-asteella musiikkia opettava tuttuni tunsi elokuvan, muttei tiennyt herran nimeä, joten ei tarvitse niin hirveästi hävetä. Amazonissa on  11 kpl 70-luvun kultti-ooppera DVD:itä myynnissä, jossa tämä on yksi niistä. Tom Krause on muuten pääosassa tässäkin. En ihmettele yhtään, että herralta on CD-boxi otsikolla "Gottlob Frick: König und Komödiant".

P.S Ylellä näkyi olleen joku eroilta. BR tiedotti, että Schrott ja Netrebko ovat eronneet ystävällisissä merkeissä.

Kans.teatt.

Matti Ranin oli Kansallisteatterissa vuosina 1948-75 ennen kun hän lähti johtamaan Intiimi-teatteria. Eiköhän itsenäisyyspäivänä taas tule vanha Tuntematon, josta pätkä Ylen uutisessa?

Tiistain Hesarissa oli Raninin muistikirjoituksen kanssa samalla aukeamalla 60-v. juttu Sinikka Nopolasta. Ehkäpä "Taivaallinen kassi ja muista esineitä" kuvastaa sitä taivalta? Yksi kirjoitus selvitti silmälasityylien vaikutusta ulkonäköön vuosien varrella.

Vain 1970-luvulla elämäni muuttui hetkeksi. Minusta tuli opiskelija ja pääsin kookkaiden, nelikulmaisten rillieni ansiosta kabareehen esittämään tiedostavaa naista. "Tellervo Topakkaa". Vastanäyttelijänä oli nainen ilman rillejä, varoittava esimerkki, pinnallinen hepsankeikka "Marjatta Vaapukka".

Olen myös hänen Eila, Rampe ja Likka perheen suuri fani. Pirkka ja sitä kautta lapsikin on tullut mukaan kuvioihin. Nyt kuulemma on elokuvakin tekeillä. Eri teattereissahan se on mennyt. Hgin Kaupunginteatterissa Eilalle ja Rampelle on tulossa vieraita. Ihan rauhassa minun puolesta. Eila ja Esko Roinetta ei kuitenkaan voi ylittää.

 Lehtijutun mukaan se ei pohjaudu hänen omaan lapsuuden kotiin. Sentään Tampereella asuttiin. Myös "Matkustan melko harvoin ja muita kirjoituksia" on samaa tyyliä. Siinä itseasiassa oli alkoholilta haiseva burgundinpata ja Colosseum-retkikuvaus kuten Obaman vaimo kirjassa:

 Isä ja äiti varoittivat Rooman liikenteestä ja muistuttivat, että kaduin voi ylittää vasta sitten, kun autot ovat menneet ohitse. Yritin päästä katsomaan päänähtävyyttä, Colosseumia, mutta liikenne isolla kadulla oli niin vilkas, etten päässyt kadun yli. Yritin ainakin viisitoista minuuttia, mutta autoja tuli koko ajan. Colosseum oli aivan ulottuvilla, näköyhteyden päässä, mutta jouduin luovuttamaan. Menin takaisin nuorisohotelliin.

Monessa jutussa ydin on arjessa. Yksi kirjoitus oli omistettu arjen haltuunottamiselle ja todettiin arjen rakastamisen olevan taitolaji:

Eräskin ystäväni piti arkea tyytyväisenä puhdistamalla joka päivä myös lavuaarien hanojen alapinnat - ne jäävät kuulemma arjen "harrastajilta" yleensä pyyhkimättä. Toinen taas oli kerännyt alkukesästä ämpärillisen nokkosia ja kuivannut ne uunissa murskatakseen niitä talvella marjapirtelöiden raudanlähteeksi.

Apropro, kai teillä on jo joulumatto ja pop-up kortit yms. tarpeelliset askerreltu, kuten Strömsössä ? 

Barocks

Lauantaina kävin lämpiössä kuuntelemassa hyvää perusbarokkia. Tuli mieleen ihan yöklassinen. Jälleen tilaisuus näytti olevan huippusuosittu. Ilmainenkin kun oli.

Corelli jotenkin tuo joulun mieleen. Nyt kuultiin Ciacona G-duuri op. 2 nro. 12 ja La Follian (eli tuttu lampaanpolskamelodia) op. 5.
Telemannin lukuisista sävellyksistä oli kvartettu g-molli  (TWV43:g4).

Jean-Marie Leclair oli minulle tuntematon säveltäjä. Alkusoitto A-duurissa op. 13 nro. 3.
Vivaldin luuttukonsertto D-duurissa RV93 sen sijaan oli liiankin tuttu.
Päätösnumero Alessandro Scarlattin konsertto 23 D-duuri tuskin oli tuttu monelle.

 Aallon suunnittelema Kela.

Baijerilainen torvisoittaja puhalsi muovisella soittimella 8200 metrissä Baijeri-hymnin (SZ:n uutinen).

Jarmarka

 Kävin joulumarkkinatapahtumassa, jossa oli runsaasti oheisohjelmaa.
Kotona piti kääntää tuo судьба поэтессы . Se on "runoilijan kohtalo". суд tarkoittaa oikeutta, lakia, tuomioistuinta, penkkiä  ja baaria. поэтесса on naispuolinen ruonoilija. Feminiinin a-loppuisen sanan genetiivi muuttaa päätteen takaiiksi. 

Seikkailija Haapasalo ei ollut paikalla vaan seikkailuista (приключения) kertoi kirjailija (писатель) Rjojuhkja. Kirja on ollut paljon mediassa. Vaikka Iltasanomissa.

 рукоделие on tietenkin käsityöt. современниы on nykyaikaisia.

 Minä kävin kuuntelemassa Napakirja-kirjan julkaisseiden herrojen suomenkielisen tunnin valokuvatarinatuokion. Siinä he keskittyivät Venäjään liittyviin alueisiin. Valokuvat olivat Huippuvuorilta kahdesta eri venäläiskaupungista sekä Kuolan kaupungista.
Huippuvuorilla tosin se toinen kaivoskaupunki Piramiden on käytännössä autio. Kts. jenkkiläinen uutisvideo. Barentsburgissa on vielä 500 asukasta. Suurinosa taitaa olla ukrainalaisia kaivosmieshiä. Niillä kun on perinnettä kaivotoiminnasta ja ilmeisesti venäläisiä alhaisemmat palkat. Kivihiilikaivos tuskin tuottaa juuri voittoa tuolla korvessa ja voluumilla, mutta sijaintinsa puolesta Venäjä varmaankin haluaa pitää sitä hengissä.
Monet maat tähyävät arktisille alueille rikkauksia etsimään ja odottavat Koillisväylän sulamista yhä enemmän, jolloin siitä tulisi Panaman- ja Suezin-kanavaakin tärkeämpi. Kirja on siis hyvin ajassa kiinni ja tehty ennen mm. Nordica-jäänmurjata ja Articshipping kohuja.

Murmanskista löytyi luonnollisesti likaista lunta (hiilipölyä) kuin luksuskatujakin. Huippuvuorillakin oli heinäkuusta huolimatta valkoisia jääkenttiä ja vuoria taustalla (+4 C). Siellä pitää olla jääkarhujen varalta aseistettuja henkilöitä mukana.
Murmanskin kuvissa oli venäläiseen tapaan hääseurue valokuvauttamassa itseään muistomerkkien edessä. Kursk-turmastakin siellä on muistomerkki. Lenin ydinjäämurtaja on museoituna.

Heiltä on myös ilmestynyt Laatokan Karjalasta matkakuvakirja.
 

Tällä viikolla umpeutuu NordForskin hakuaika "Russian Arctic and Boreal Systems" hakuun.
Se ei ole ilmastonmuutoksen ja vaikutusten kannalta ihan pikkujuttu, jos napajäätiköt ja ikirouta sulaa. Tuoreessa NordForskin lehdessä oli myös juttua aiheesta. Pienessä jutussa on haastateltu Lapin yliopiston tutkijaa.

 

 Kokolattiaplyyssimattoja se olla pitää.

 Kahvilassa oli tarjolla herkullista kasvisborssikeittoa smetanalla sekä monenlaisia voitaikina piirakoita.