Frankfurtin ooppera

Frankfurtin oopperatalo ei ole kovin kaksisen näköinen sisältä eikä ulkoa. Sali lienee isompi kuin Suomessa, mutta siellä on huonompia paikkoja ja jopa muutama seisomapaikka. Lippujen hinnat ovat toki halvat heikoimmille paikoille. Kolme kerrosta. Siellä on naulakoita joka kerroksessa. Kahvilatarjoilut ainakin voittaa Suomen 5-0. Kahvi on 50 c halvempi, mutta että Bretzeleitäkin. Korit olivat tyhjiä tauon jälkeen. Arkkitehtuurisesti fiksua on, että väliajalla voi mennä yläkerran isolle parvekkeelle, jossa on myös kahvilapöytiä. Naapurissa on mm. EKP, kuten kuvasta näkyy.

Luonnollisesti tekstitys on vain saksaksi. Suomessahan se on suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi rinnakkain.
Toisin kuin Suomessa, Frankfurtissa on varaa esittää näytöksiä myös sunnuntaisin.

Siellä on tulossa suomalaista - tosin saksalais-ruotsalaisin voimin esittetynä saksasi. Pah. Minä kävin katsomassa kaksi kolmituntista oopperaa: Mozartin Idomeneon. Moderni ohjaus. Tylsä Mozartin oopperaksi. Ei ihme, ettei sitä esitetä enemmän. Toinen oli klassisen ohjauksen Don Carlos. Kiirastuli oli melkoinen kokko. Laulajien puolesta nämä eivät sentään Baijerin valtionoopperaa lähellä.

Kuulin parin miehen puhuvan suomea. Esittelutilaisuudessa puhelias rouva kertoi käyneensä Savonlinnan oopperajuhlilla ja venäläisessä luostarissa. Taisi tarkoittaa Valamoa..

Eipä ollut täyttä tällä viikolla oopperassa, joten hyvä, että lauantaina on viimeinen esitys herttua Sinipartaa, joka tuo morsiamensa synkkään liinnaan. Siellä se ruova sitten availee seitsemän ovea, joista paljastuu verinen kidutuskammio, aarrekammari, ja kolme entistä rouvaa aamu, ilta ja päivä. Tää olis nyt sitten yön kuningatar ja niinpä sekin tipahtaa Vilppu Kiljusen hienoon sumuun.  Musiikki on Bartok Belán metakkaa, jota itse Franck johtaa. Laulajista toisinaan kuulee jotain, mutta kukapa unkaria ymmärtäisi. Parempi on pitäytyä perinteisessä  Cavalleria rusticanassa vaikka tämä pituuden ja aiheen puolesta sopikin hyvin Pajatson pariksi myös.

Musiikillisesti parempi on Pajatso, jossa loisti yhtenä kolmesta Neddaan rakastuneesta miehestä W. Torikka. Vesti la giubba ei ollut kovinkaan huippu. Parasta antia on oopperan näytelmä. Ihmettelin pari kuukautta sitten oopperan puvustamossa kunnon muskelimiestoppausta. Se kuului näytelmän Beppolle (Alamikkotervolle), joka on aina hyvä näyttelemään. Tässä ohjauksessa kapellimestari klovnin sijaan kävelee lavalle julistamaan komedian loppuneen.