Aarteita

 
Nyt olisi suomalaisten syytä käydä Atemeumissa sillä siellä on harvinaislaatuinen tilaisuus nähdä presidentinlinnan tauluja, kultakelloja, kristallikruunuja ja kalusteita ml. presidentintyöpöytä tarvikkeineen. Keskimääräinen laatukin on hyvä, että risteilyturistienkin soisi sinne löytävän. Kovin oli väljää lauantaina.  Pohjan kokoelmalle luo keisarillinen kokoelma, johon hankittiin mm. von Wrightejä ja Düsselissa opiskelleiden maalareiden töitä ja sitten itsenäisyyden aikana Ateneumin sinne tallettamat teokset on pmyös yritty valitsemaa laadukkaina edustavina teoksina Suomesta.

Erityisen merkittävä on huone, jossa on presidenttien rintakuvat pronssista ja vastakkaisella seinällä kiertää puolisoista maalatut öljyvärikuvat. Osa on nimekkäiden taiteilijoiden tekemiä. Halosen pronssiveistos on näyttävin, mutta ei kovin näköinen.  Monikohan tietää kaikkien presidenttien puolisoiden nimet?  Ester ja Signe lienee tuntemattomimmat.

Julisteen taulu on Edelfeltin pensselistä oleva Kööpenhaminan ankkuripaikka taulu. jossa on linjoja sinne tänne ja keisarillinen huvialus. Lisäksi Edelfeltiltä on mm. näyttelyn toinen lippulaiva nimittäin Halosen presidentin pyödän taakse haluama Uudenmaan jahtiklubin venetaulu. Kts. näyttelyn kotisivut.  Poiminnoista mainittakoon näyttävin ja suurin taulu on R.W. Ekmanin Aleksanteri II avaa säätypäivät taulu , jossa on kymmeniä tarkkaan kuvattuja henkilöitä. Se tosin sijaitsee Ritarihuoneella pressanlinnan naapurissa. Taiteilijalle käskettiin jokaisen lähettä valokuva jälkikäteen. Ateneumi on kiitettävästi tehnyt seinätekstejä ja tästäkin taulusta on A4:n, josta näkee kuka on kukakin.

Ääniopastuksessa nykyiset presidentit ja/tai puolisot esittelevät tauluja. Niitä voi tosin katsella ja kuunnella kotisivulla.

Tannoin kävin Frankfurtin Schirnhallessa. Siellä oli kaksi näyttelyä, joihin kumpaankin oli turhan  kallis pääsylippu tarjontaan nähden. Kyllä tuo Yoko Onon näyttely tuntui kiinnostavan elämän ehtoo puolella olevia entisiä nuoria. hs.fi väittää sen olevan Hgin juhlaviikkojen suurin tähti ensi syksynä.  Concertgebouwilaiset jäi toiseksi jollekkin 80-v. mummolle?  Minä  suuntaan Alekstanterin teatteriin Don Giovanniin tukemaan suomalaisia tähtiä.


Toisella puolella oli Monetin korkeintaan keskinkertaisia teoksia. Merkittävin oli Warhollin yksi viimeisistä ehtoollisista "Camel 57", joka tosiaan jäi sen omaksi viimeiseksi.  
Noh, myös Alexej von Javlenskyllä oli muutama mielenkiintoinen ikoni ja Giorgia di Chirico taulut .

 Laatua ja etenkin määrää etsivälle Städel (ei Schädel) museo on must paikka. Modernipuoli ei minua niin vakuuttanut.

 Google on digitoinut 60 museon taulua.

Myös Ateneum on antanut digitoida taulujaan.

Museon kotisivuilla on myös paljon tauluja näytteillä. Highlightseja vaikkapa.

 Tuo näyttely esitteli viimeaikaisia hankintoja. Erityisesti grafiikkaa.

Städel on muuten pistänyt Youtubeen yli 70 videota. Siitä voisi ottaa muutkin mallia.

 Etnograafinen museo esitteli vaatepuolta.

Modernin taiteen museon (MMK) molemmat silloiset vaihtuvatnäyttelyt olivat surkeita eikä talokaan vedä vertoja kiasmalle. Pysyväisnäyttelyssä sentään oli jotain mielenkiintoista, kuten tämä elävän kynttilän valon useaksi väriksi hajottava ja seinällä heijastava systeemi.