Villiä menoa

 Musiikkitaloa olen esitellyt ennenkin.

 Samoin haukea.

 Musiikkitalo on saanut viimeaikoina negatiivista julkisuutta.
a)  keskinkertainen akustiikka osassa salia ja vaikea laulajille jne.
b) rakennus vuotaa
c) joku meni päättämään kaikeassa viisaudessaan, että aletaan keräämään ihmisiltä 2 eur naulakkomaksu

Niinpä siistä syntyi kaaos ja mellakka ja paha mieli.
Sen ymmärtäisi, että jos jossain tilassa on vaikka kerran viikossa konsertti niin sinne pitäisi vuokrata porukkaa, mutta tuonakin iltana, kun kävin oli ainakin neljä eri konserttia.
Nyt on sitten pitänyt hommata automaatti, että saa käteistä. En ole moiseen törmännyt.

 

 Kävin katsomassa Siban kevään oopperapläjäyksen, joka ei taaskaan jättänyt ketään kylmäksi. Kolmessa tunnissa sai viihdettä koko rahan edestä. Yleisöä olikin hyvin paikalla.
Ooppera on Rameaun Les indes galantes (1735). Siinä on viisi näytöstä ja oikeastaan pienehkö balettikin, jossa on esiintymässä Kansallisoopperan balettikoululaisia paljonkin. Siten yhteen oopperaan saatiin paljon esiintyjiä. Jotkut lauloivat parikin roolia.  Opetuksellinen haaste oli oppia laulamaan ranskaksi. 3 eur ohjelmalehtinen on huolella tehty ja värikäs.

Ville Saukkosen ohjaus on hyvin elävää, mutta pelkistettyä.  Katsomon eka rivi oli muutettu kävelypoluksi. Jos sattui istumaan tokalla rivillä niin tätä oopperaa ei unohda sillä siinä pääsi puolen metrin etäisyydeltä kuulemaan laulua kovaa ja korkealta ja näkemään asut ja meikit tarkasti.
Puvustukseen on panostettu ja oltu erittäin luovia.. Siellä on mm. sissipäällikkö Perussa, jonka Jere Martikainen esittää sankaritenorillesesti. Osa ei ole vaativimpia tosin.

Illan sankaritekoja oli Osmanin haaremiin kuuluva Émilie (Hannakaisa Nyrönen) ja nuoruuden jumalatar Päivi Pylvänäinen, joka on raskaana hyvin pitkälti. Miehistä loisti lappeen Rannassakin (wappu lähestyy, joten sallittakoon teekkarien käyttämä ilmaisu) tunnustuspalkitti Juho Punkeri. Sen näytöksessä huumoria riitti perinteisen toisen sukupuolen asuun sonnustautumisiin puolin ja toisin.

Ei se minusta barokkimusiikillisesti ole mikään mestariteos hienoine korukuvioineen eikä musiikkikaan svengannut Vivaldin tapaan. Kapellimestari Mattila toki on asiantuntija jos kuka, ettei se ole pienestä orkesterista kiinni. Kyllä siinä ranskalainen tunnelma välittyi, että melkein pystyi Versailles'iin itsensä kuvittelemaan ainakin prologin lavasteissa.

P.S Viikon Figarossa it MAN oli tähtivieraana wagneriaanin ominaisuudessa. Ovat Pedron kanssa (kenties jäniskenä ja kissana?) käyneet Gewandhausissakin konsertissa. Kuukauden päässä on Tristanin ja Isolden teosesittely 20.5.