11.08.2013

Temppeliaukiolla

Jorvaksessa tuli vastaan tämmöinen maja.




Kuparissa on omat huonot puolensa.
Temppeliaukionkirkkoa olen esitellyt ennenkin, mutta tässä muutama uusi kuvakulma.

 Tänä vuonna on turistibussien parkkeerausta kirkon lähelle yritetty vähentää.  Suosio on silti kova.

Saksalaisen kirkon uuden urkupositiivin vihkiäiskonsertti on torstaina 15.8. Freier Eintritt sogar.

Baritoni Pelkoselta (vm 1986)  on ilmestynyt hänen ensimmäinen CD, joka löytyy Fugan uutuushyllystä.  Helmikuussahan hän voitti Lpr:n laulukisat. Sitten on ollut konserttiesiintymisiä erityisesti liedin parissa.  Lapsuudessa hänen kotonaan oli ollut oikein pilliurut ja X-yliopistossa hän opiskeli  kirkkomusiikin osaltolta ja tietysti laulua.

Tyylikäs, kevyt pahvinen levykotelo on pelkistetyn valkoinen, hailakalla vesivärillä tehty risti ja otsikko "virsi". Sisältä löytyy lehtinen. Virsistä itsestään ei taideta mainita edes numeroa, mutta sitä vartenhan evl.fi:n sivusto. Levyn kansi, tietoa esittäjistä ja näytteitä on julkaisijan kotisivulla.
Mukana levyllä on säestämässä liedpianistinsa Alakärppä ja muutamassa kappaleessa klarinetisti Sallinen. Ehkä pianon äänitys ei ole niin täydellinen.

Youtubessa on levyn tuontantoyhtiön kolme videota, joissa yhdessä on pätkä haastattelua:
Koko levyn todennäköisesti tuntemattomin virsi Yö synkkä on jo hälvennyt ja muutenkin valinnat oli hyvin tehty.

Levyn kolme ensimmäistä virttä tuo ja Tule kanssani Herra Jeesus mukaan lukien, kuulostaa minusta liikaa liediltä eikä virsitulkinnalta, mutta heti jo neljännestä lähtien kuulostaa jotenkin aidommilta virsitulkinnoilta. Lopussa on Mikko Nisulan sovituksia otsikolla "viisi koraalifantasiaa" on improvisaatiotulkintoja. Tämä levy on lähempänä nuoremman polven tenoreiden Katajalan tai Lehtipuun Ylelle levytettyjä moderneja sovituksia kuin varttuneempien oopperatähtien perinteisiä virsilevylä.

Mielestäni parhaimpia levyn kappaleita on "Suurempi kuin sydämeni", jonka kohokohta on värssy, jossa ei säestetä lainkaan (kaikki kunnia säestäjille). Soile Isokoski on levyttänyt tuonkin. Monia vuosia sitten hän jossain haastattelussa totesi jotenkin virsien olevan vaativaa laulettavaa, jotka eivät anna anteeksi ja että laulaja on paljaimmillaan niiden kanssa. Toisen hänen haastattelun mukaan METissäkin on tuotu virsilevyjä signeerattavaksi. Onnittelin niistä kerran itsekin, ja hän totesi niiden onnistuneen hyvin.
Hyvä levy omanlaisensa levy, jota kestää kuunnella useasti.



Keine Kommentare:

Kommentar veröffentlichen