Kiviniemellä on jo yli 150 levyä. Hänen lievästi sanottuna laaja-alainen ohjelmisto saattaa aiheuttaa vieruksuntaoireita joillekin kuuntelijoille, mutta hänen taituruuttaan ei tarvitse epäillä. Voin antaa anteeksi Boëllmannnin Toccatan sillä konsertissa oli mielenkiintoisia teoksia Lisztin Konserttietydi III, joka saattaa olla vaikka urkurin oma sovitus pianokappaleesta. Hän soitti sen ilman nuotteja.
En ole ennen kuullutkaan Pierre Cochereausta (1924-1984). Hän oli itsekin urkuri, jonka soitosta on tallenteita Youtubessa. Hänen Sinfonisesta triptyykistä oli pari osaa. Tässä Kiviniemi soittaa Lapuan kuuluisilla uruilla Cochereaun Scherzon. Muita kuultuja urkukappaleita olivat Duprén Magnificat ja Frankin Piéce héroique.
Ooppera-aarioiden säestäminen uruilla ei teettänyt vaikeuksia.
Olisi mielenkiintoista tietää, kauanko äänikertojen ohjelmointi on kestänyt sillä valotaulu välkkyi tiuhaan. Joskus en edes kuullut eroa.
Ohjelmalehtinen oli surkein, mihin olen törmännyt niin kauan kuin muistan. Vain esittäjistä oli mainostektit ja listaus kappaleita. Kappaleista ei kerrottu mitään. Jossain on puuttelliset tiedot tyyliin "Magnificat". Esimerkiksi joku oopperaa tuntematon saattoi ihmetellä, miksi laulaja aloitti istuen laulunsa. Säveltäjistä ei ollut edes elinvuosia. Boëllmannin nimi oli Boéllmann, Franckin Frank ja Don Carlosin Filip oli kirjoitettu englantilaisittain Philip.
Essen buffissa lukee, että illan laulaja kuuluu kansainvälisentason bassolaulajiimme. Herran kotisivulla oopperaroolit on kuitenkin tehty kotimaassa. Ohjelmalehtisessa lukee "erittäin matalaa ja vapaasti soivaa ääntä kuvaillaan Martti Talvelan kaltaiseksi todelliseksi suomalaiseksi bassoksi, aidoksi basso profonsdoksi". Huh hoijaa. Minä en muista kuulleeni konsertissa mitään erityisen matalaa.
Jo Essessä maininta "Martti Talvelan seuraaja" saa jo pomppaamaan ylös tuolilta ja konserttiretken tarkoituksesta tulee todeta, että teksti on puppua. Martti Talvelan kaltaista bassoa ei ole eikä ihan heti varmaan tule.
Tässä virallisen ohjelman viimeisenä kuultu tuttu Verdin Requiemin confuntatis osa. Vertailuksi Talvelan -68 versio myöhäisemmät ovat tietysti vielä syvempiä.
Konsertissa esitettiin myös Sarastron aaria. Tässä Talvelä näyttää mallia, miten lauletaan matalalta, kannatellaan musiikkia sopivan vibraaton kanssa ja siten vielä, ettää sanoista saa selvää.
Ohjelmistossa oli Kuulaa ja ikivihreät Merikannon Elämällä ja Beethovenin Jumalan kunnia luonnossa. Ylimarkkinoinnista huolimatta OK laulaja, kun kappale valinnat menee kohdalleen. Kanttorina varmasti erinomainen.
Keine Kommentare:
Kommentar veröffentlichen