Keskitysleiristä on tekstiä aiemmassa postauksessa.
Dachau on peräisin 800-luvulta ja on M:äkin vanhempi. Sillä on kiva pieni vanha kaupunginosa, jonne pitää kävellä hieman ylämäkeen. Se voi olla kiireiselle Saksa-turistille ihan hyvä esimerkki tyypillisestä vanhasta pienestä taajamasta. Pinkki rakennus yo. kuvassa on 1600-l. peräisin oleva raatihuone.
Merkittävin rakennus on 1100-l aloitettu linna. 1400-l. alussa se tuhottiin, mutta sitten 1550-l. puolivälissä syntyi nelisiipinen linna. 1800-l. alussa Baijerin eka kuningas Max Joseph kuitenkin purki säästövimmassa huonokuntoiset kolme siipeä pois. Sisällä salissa saksalaisen oloinen kasettipuukatto. Käsittääkseni sisään pääseen vain kun siellä on tilaisuuksia mm. konsertteja. Minun käydessä vain kahvio oli auki. Siellä on erinomaisen herkullisen näköisiä kakkuja ja leivoksia, että kannattaa välttää. Linnan takana on puutarha, joka kesällä on varmaan nätti.
Taidemuseo (Gemälde-gallerie) sijaitsee raatihuoneen (Rathaus) vastapäätä ja St. Jacobin kirkon vieressä. Siellä oli lähinnä 1800-l. lopun ja 1900-l. alkupuolen tauluja sekä grafiikkaa. Minua miellytti erityisesti eläinaiheiset työt: useassa taulussa oli lampaita, yhdessä oli pari lehmää ja ankkoja pellolla, yhdessä oli kanoja pitkässä nurmessä, ja yhdessä taulussa nimeltä "Kaverukset" oli aasi ja koira. Maalaisaiheet olivat siis paikallisten taiteilijoiden näköpiirissä. Yksi kiintoisa työ tehtaasta, missä oli naisia salissa pöydän ääressä ompelemassa jotain värikkäistä kankaista.
(Jotkut taiteilijat hokaavat, että keskitason teknisillä taidoilla voi saada huomiota herättäviä tauluja aikaan, kunhan vaan valitsee epätavallisen aiheen (ns. nykytaide on asia erikseen). Helppo ratkaisu on tietysti maalata vaikka tuttuja paikkoja paikkakuntalaisille tai turisteille.
Yläkerran teemana oli Tsekin ja Puolan rajalla sijaitsevan Riesenbirgeen liittyvät työt. Se oli vähän kuin meidän Koli, mikä veti taiteilijoita puoleensa. 1900-l. alussa niillä oli oma seurakin. Meidän Koli-maalarit voittaa nuo mennen tullen.
Kaupungissa on mys Neue Galerie (nykytaidetta) ja Bezirksmuseum eli lähialueen historiaa esittelevä museo. Siellä oli mm. kotitalouteen liittyvää esineistöä ja parihuonetta makuhuoneen ja tuvan kopioita. Kansallispuvuntapaisia vaatteita oli myös ja erikoisin ja isoin esine oli vaunut Kammerwagen (kamarivaunut), johon pakattiin morsiamen tavarat naimisiin mennessä. Kapiokirstu jää tuon rinnalla sillä vankkurin kyydissä oli sänky kaikkine tykötarpeineen ja takaosassa vaatekaappia huolellisesti viikattuine liinavaatteineen ja pukuine. Kts. kuva vastaavasta viritelmästä.
Museon vaihtuvassa näyttelyssä oli silloin teemana Rübezahl, mikä on saksalainen "vuoren herra" satuhahmo. Rübe on nauris, juuresta tai jossain porkkaanaa ja lanttua tarkoittava merkitys. Ehkä nimi juontuu tarinasta, jossa sen vangitsema neito vaatii sen laskemaan pellon juurekset ja jos se sekoaa laskussa niin sen pitää päästää nainen. Laskennan aikana neiti karkasi. Nimestä on muitakin selityksiä.
Näyttelyssä oli monenlaista kuvataidetta siitä ja siitä on tehty lauluja ja jopa oopperoita, näytelmiä yms. Yleensä sillä on pitkä parta ja kyhmyräinen pitkä kävelykeppi (kts. kuvahaun tuloksia). Ensimmäinen tarinakokoelma ilmeisti 1600-luvulla. 1800-l. hahmosta tuli em. Riesengebirken matkamuistoa. Näyttelyssä olikin mm. erilaisia astioita.
Pyhän Jaakobin kirkko sijaitsee Dachaun vanhassa kaupungissa raatihuoneen ja linnan lähellä ja sen 45 m korkea torni näkyy hyvin. Se on sen pitäjän ylivoimaisesti tärkein kirkko. 1625 valmistuneen renesanssityylisen kirkon arkkitehti oli Munchenin hovin taiteilija.
Kirkkoon on kertynyt kamaa, joista löytyy kuvia ja tietoa erinomaisesti toimitetulta historiasivulta. Vastaavan laajuista en ole nähnyt. Alla vaan muutamia kokoelman kohokohtia.
Alttarilla (1939) on 1800-l. maalaus. Sivulaivojen päässä on komeat barokkialttarit (1714).
Keskilaivan pylväissä ovat tusina apostolia (1625). St. Simon kuvaa klikkaamalla näkee sen oudon sahan. Kirkko&Kaupungin artikkeli määrittelee Simon Kiivailijan aika nykyaikaa muistuttavalla tavalla. Saha liittyy hänen marttyyrikuoleman legendaan (kts. wikipediasta verrattain raakalaismainen puukaiverrus (v. 1512)) Sivuseinällä on krusifiksi ja tauluja.
Kirkon takaosassa on erikoinen ja dramaattinen barokkiveistos, jossa Marian seitsemän miekkaa (1745). Ehkä se oli italialaisille liian raaka niin se saatiin lahjoituksena 1935. 1200-l. keksittiin laskea mitä kaikkia kärsimyksiä hänellä voi olla ja luku vaihteli 5-1500 välillä. 1423 päätettiin seitsämästä kivusta, mitä Maria kohtasi: 1. ilmestys temppelissä 2. pako Egyptiin 3. 12-vuotiaan etsiminen temppelistä 4. kohtaaminen ristin tiellä 5. ristiinnaulitseminen 6. ristiltä otto ja 7. Jeesuksen hautaaminen.
Kirkon puupenkkien paikoilla oli nimilaput. Fontti näytti aika vanhalta useimmissa. Ehkä kyse oli sponsoroinnista eikä vain kanta-asiakkuudesta. Erikoista oli katossa sijainnut kello (1681).
Urut ovat uusittu 1997.
Georg Schwanckhlerin 1606 kuolemaan liittyvä puuveistos kuvaa krusifiksin lisäksi itse Yrjön, hänen kaksi vaimoa, neljä poikaa ja viisi tytärtä. Aikuisilla on Rosenkranz rukoushelminauhat kädessä.
Keine Kommentare:
Kommentar veröffentlichen