Eipä tuolla kovin usein oopperaa enää esitetä, mutta nyt Hgin Juhlaviikkojen epäilemättä merkittävin tapahtuma oli Aleksanterin teatterissa esitetyt Don Giovannin (1787) uusi tuotanto.
Södelblomin (vm, -58) ohjauksen ohella on myös elokuvaohjaus sillä näytöstä kuvataan kameralla katsomon suunnasta ja muutamien esittäjien toimesta (kännykällä) videota, jota heijastetaan kahdelle ruudulle. Kännykkä jäi tavallista kameraa ja laulajaa jälkeen, mikä aiheutti synkronointiongelmia. Kuvanlaatu oli yllättävän hyvä kännykällä, joskin kuva saattoi jäädä tummaksi ja valkotasapaino olla heikko. Yllättävän hyvin kuvaus kuvakulmineen onnistui (varmasti kovan harjoittelun ja ohjauksen tuloksena). Kyllä niistä oli näinkin pienessä teatterissa apua, kun istui parvella, josta ei mm. ohjauksen takia nähnyt kaikkialle. Osa kännyköiden kanssa hyörimisestä on kai tahallista ärsyttämistä kuvaten nyky-yhteiskuntaa. Söderblomin mukaan tämä ooppera on "pessimistinen tarina, joka kuvaa läpeensä mätää, luhistumaisillaan olevaa maailmaa". Oopperasta voi yrittää kaivaa viittauksia poliittiseen myllerykseen, josta ohjelmalehtinen tekee selkoa. 5 euron käsiohjelma jäi kuitenkin hieman Siban oopperatuotantojen ohjelmien tasosta.
Eräs tavoite on koostaa oopperasta elokuvamainen ohjaus, ja saattaa ooppera internetin kautta maksulliseen jakeluun anttilahintaan 9,90 (vrt. minun oikea lippu 54,50 paikalta josta ei nähnyt kuin 80% näyttämöä). Erkon säätiö tuki toimintaa 0,6 Meurolla.
Kannattaa katsoa TV-uutiset (19:00-).
Maailmalla muutamat oopperat ja sinfoniaorkesterit ovat välittäneet konsertteja vuosia ja RSO:n konsertit tietysti näkyy Areenassakin. Kts. uuden sukupolven uupperan kotisivut, jossa oopperan oma sivu. Sieltä löytyy myös kokoelma arvioista, jotka laidastaa ylistävät laulajia, orkesteria ja jopa ohjausta. Toimittaja Koskinen oli jälleen kuuntelemassa esitystä.
Akustiikka tuossa salissa on aika ongelmallinen vaikka tila ei ole niin iso. Tässä ohjauksessa oli ainakin kolme kohtaa, jossa ohjaajan olisi pitänyt antaa äänelle periksi kikkailunsa.
Toisessa ruudussa oli englannin ja suomenkielinen tekstitys. Suomenkielinen oli käännetty varsin lennokkaasti ns. puhekieltä ja sisälsi kirosanoja ja alatyylisyyksiäkin. Mozart olisi pitänyt..
Ei tämä ooppera ollut DG:ien humoristisimpia ohjauksia vaikka yleisö toisessa näytöksessä saikin nauraa ääneen moneen kertaan.
Ooppera sisältää useita listahittejä, mutta ei se minun listoilla ole kovin korkealla oopperoidan joukossa.
Don Giovannin rooliin täydellisesti sopivan Torikan ja rupsahtanutta Leporelloa esittävä Plathan tekivät loistosuorituksen eikä laulussa ja näyttelemisessä ole tosiaan valittamista. Myös Masettoa esittänyt Söderlund ja Don Ottaviota esittänyt Lehtinen olivat tosi hyviä. Tosin toisessa erässä tenorilla ei ehkä ollut niin hienoa lyyristä otetta, mutta se sopii juoneen hyvin. Naiset jäivät tässä miehityksessä toiseksi, mutta etenkin Donna Anna oli erinomainen ja Zerlinakin mainio. Toimittaja K. kehui Donna Elviran miehitystä täysosumaksi, mutta minä en.
Kannattaa katsoa kuvia NGO:n naamakirjasivulla, jossa ei tarvitse onneksi olla FB:n jäsen. Puvustus oli onnistunut.
Jälleen ollaa Sevillassa kuten Figaron häissä, mutta sitä ei nyt tästä ohjauksesta ainakaan tiedä. Libreton kirjoitti sama de Ponte. Don Giovannin esikuva on tietysti Don Juan. Söderblom kirjoitti osuvasti ohjelmassa, että DG on johdonmukaisin henkilö. Jatkuvassa naistenjahtaamisessa ja vaihtamisessa ärsyttää muita.
Don Giovanni surmaa Donna Annan isän pistoolilla. Commendatore eli suomeksi komtuuri. Videolla siinä lyhyessä roolissa usein esiintynyt Salminen. Nyt vuorossa oli Riihonen. Palvelija Leporello on läsnä ja pelkäsi jo saaneensa surmansa.
Donna Anna löytää sulhasensa Don Ottavion kanssa ammutun isänsä eikä Don Ottavion lohdutukset paljoa auta surussa vaan Donna Anna vaatii kostoa.
Sitten saapuu Donna Elvira. DG Leporello törmää siihin eikä mitenkään yllättäen nainen suuttuu DGlle kovasti sillä herra on tunnettu naistenmies, joka valloituksensa jälkeen jättää ne.
Leporello kertoo laveasti herran edesottamuksista maailmalla naisten valloittajana luetteloaariassa (Madamina, il catalogo e questo), joka lienee oopperan kuuluisin. Tässä videossa englanninkieliset tekstit, että sanoma aukeaa. DGlle ei ole ikä, naisten ulkonäkö tai sosiaalinen asema tärkeä vaan kaikki käy - tosin talvella mielummin lihavat ja kesällä laihat. Saksassa valloitettuja on parisen sataa, mutta Espanjassa yli tuhat. Leporellon aaria sujui tietysti mainiosti. Onhan Plathan esittänyt sitä mm. Lpr:n lauluskisojen finaalissa. Ohjauksessa oltiin nykypäivässä sillä nimilista oli älykännykässä, ja itseassa myös naisten kuvia.. Oli siinä Elviiralla tuskailemista. Hyvä näyttelijä.
DG ja Leporello saapuvat Zerlinan ja Masetton häihin , jossa DG tietysti näkee uuden kauniin haasteen - häistä huolimatta. Hän onnistuu lähettämään häävieraat sulhasen mukaan lukion omaan linnaansa suklaata ja kinkkua syömään jääden Zerlinan kanssa kahdestaan. DG haukkuu Masetton maalaistolloksi ja ilmoitaa haluavansa mennä Zerlinan kanssa naimisiin. Hän laulaa kuuluisan aarian La ci darem la mano aarian (otetaan kädestä kii, sinä sanot "tahdon") (jälleen tekstityksen kera, että näkee DG:n sanan säilän voiman).
Juhlien jälkeen Donna Anna tunnistaa isänsä murhaajan kun DGn poistuessaan paikalta sanoo samat sanat, mitä murhapaikalta poistuessaan. Donna Anna oli ollut silloin lähettyvillä sillä oli pimeässä joutunut ensin DGn kopeloimaksi.
DG antaa ohjeita (Fin ch'han dal vino) Leporellolle juhlien järjestämisessä (etenkin naisten hankinnassa). Huomenna olisi tusina uutta nimeä löydyttävä listalta.
Masetto moittii vaimoaan, että hänet sillein jätettiin. Masetto esittää katuvaista.
Don Giovanni saapuu paikalle ja selittelee, miten Zerlina rakastaa Masettoa jne. ja että lähdetään vaan kolmistaan bileisiin.
Siellä sitten Donna Anna antaa DGn ilmi, ja se joutuu pakenemaan Leporellon kanssa paikalta.
Leporello on jo saanut jännityksestä tarpeekseeen ja aikoo erota palveluksesta, mutta DG saa hänet ylipuhuttua. Sitten herrat vaihtavat vaatteita, että seuraava viettelys olisi helpompi toteuttaa.
DG esittää serenadin (Deh vieni alla finestra). Torikan esittämä pianissimo-versio sopi tuohon saliin ja tuolle orkesterille hyvin ja oli yksi illan parhaimmista numeroista.
Platanin näyttelijänlahjat pääsivät hyvin käyttöön, kun näytteli laulavansa serenadia.
Sitten mustasukkaisen Masetton johtamat miehet löytävät yön pimeydessä Leporelloksi naamioituneen DGn. Tämä alkaa antamaan ohjeita, miten löytää DG (on kuulemma naisen kanssa jossain lähellä) ja että se pitää pahoinpidellä.
Kun muut miehet lähtevät taholleen Don Giovanni ottaa Masetton kepit ja pistoolit ja pahoinpitelee hänet.
Paikalle saapuu Zerlina löytää maasta pahoinpidellyn miehensä. Ensin moittii sitä, mutta sitten alkaa leperrellä pehmosia nätissä aariassaan.
Kun Donna Anna ja kumppanit selvittävät että valepukeutunut DG on Leporello ovat he hieman äkäisiä hänelle. Videossa kohdassa 06:20 alkaa aaria Don Ottavion komea aaria (Il Mio Tesoro).
 |
| Aitioita käytettiin oopperassa paljonkin hyväksi. Yksi Masetton aaria kyllä ei katsomoon asti kuulunut kovin loistavasti kun hän taisi laulaa vielä sisäseinälle päin. Kameran ansiosta esitys kyllä näkyi. |
Sitten on kohtaus Ottavion ja Donna Annan perheriidasta. Onneksi, sillä pitkä Donna Annan aaria oli illan kohokohta.
DG:n kämpässä on sammuneita ihmisiä. Elvira pujahtaa ovesta sisään vaaterekin sisässä (?) pyytämään vielä kerran DG:tä rakastamaan, mutta hän kieltäytyy ja Elvira lähtee.
Leporellon pitäisi loihtia illallinen, mutta tässä ohjauksessa tarjoillaan alkupaloiksi purkkiruokaa. Sitten on fasaania mukamas, mutta kanankoipia Leporello ahmii, ettei pysty kunnolla ruokasuussa laulamaankaan.
Oven kolkutus oli jätetty pois ja Komtuuri tulee tavallaan seinän läpi ja kiipeää tikkaille pitkän viittansa peittäen tikkaat. Riihosella olisi voinut kyllä olla enemmän volyymiä ja vihankaltaista sävyä. Tässä ohjauksessa dramatiikka jäi hieman vaisuksi. Valoja oli päällä varmaan kameroiden takia paljon.
Komtuuri saapuu päivälliselle video, jossa on Salmisen veret seisauttava tulkinta sen kotioopperasta. Kätellessä kylmää isoa näyttämöavustajien pitelemää irtokättä DG:n käsi halvaantuu. Kieltäydyttyään vaihtamasta elämäntyyliä DG putoaa helvettiin, joka tässä oli toteutettu hienos ilman näyttömöluukkua. Siinä oli sellainen iso neliö, jossa oli pieni neliönmuotoinen aukko, jossa DG seisoi. Avustajat nostivat levyä ja toiset heilutti punaiseksi valaistua kangasta, joka vaikutti kuin punaisena hohtavalta pätsiltä etenkin kameran kautta katsottuna. Noh, sekin olisi voinut olla vaikea tehdä Mozartin aikana, mutta Mozartkin olisi epäilmättä pitänyt tuosta.
Lopussa sitten vielä kaksi paria laulavat kauniiksi lopuksi. 2. parvelta pudotettiin permannolle kymmeniä vaaleanpunaisia ilmapalloja, joita ihmiset pompottelivat kunnes alkoivat loppuaplodit.
Varmasti tuhannet ihmiset jäivät malttamattomana odottamaan, mitä Next Generation Opera seuraavaksi esittää. Nyt valitettavasti en muistanut testata Internet-lähetystä, mutta säilyipähän jännitys live-esitykseen.
Vuonna 2008 ooppera oli Alminsalissa Siban hienona versiona Kiljusen ohjauksena. HS:n kriitikko ei silloin pitänyt, mutta yleisö kyllä. Riihonen oli silloinkin Komtuurina.
Kansallisoopperassa olen nähnyt myös viime vuosikymmenellä, mutta se ei tainnut olla kovinkaan erikoinen, kun ei muistu paljoa mieleen.
Sen jälkeen näin niin ikään hyvin modernin version Mynssenissä Naganon johtamana (loppuaplodit kuvassa ylhäällä). Näyttämöllä pöyrii vanhan oloisia merikonttia, joissa oli mm. kiinalaista ja venäläistä tekstiä kyljissä. Sinänsä se oli ymmärrettävää sillä Don Giovanni saapui kapunkiin. Konteista aukeavat sivut kuin autotallissa. Esimerkiksi surma tapahtuu kontissa. Kukin kontti on kuin tavallaan oma kohtaus.
Lavalla oli oikeita muusiikoita viulujen ja sellojen kera. Muusikoilla ja bilettäjillä oli 80-l. lasketteluvarusteet päällä. Komtuuri saapui syömään piispan asussa.
Siellä oli näyttämön ylälaidassa myös videoscreeni, jossa oli taitteellista materiaalia, kuten huojuvia puita, jossain loukossa ryömivä hahmoja ja jopa väkilvaitaista vangin pahoinpitelyä.
Erikoisin näyttömön hahmo oli ruma vanha äijä (Don Giovannin alter ego?), joka oli melkein kalju ja sillä oli pitkät harmaat harvat hiukset. Alkusoiton aikana se seisoi horkassa hytisemässä alastomana (kuva 1). Juhlien aikana se oli naiskuoron jäsenä naiseksi pukeutuneena, toisessä bilekohtauksesa käveli korkealla olleessa kontissa kultaisissa alushousuissa muutama iso sulka asusteena. Loppufinaalissa se oli näyttämön takaosassa korkealla alastomana tuolilla istumassa ja haistelemassa sylissä olevaa kukkakimppua. Tämä oli kyllä sarjassamme moderneja ohjauksia. Kts. traileri.
Keine Kommentare:
Kommentar veröffentlichen