Macbeth

Tätä Staatsoperin lavastusta  Verdin Macbethistä (1865) en ihan heti unohda. Näyttämönä oli valkoisista „pääkalloista“ tehty saari. Välillä laskettiin puoliläpinäkyvät muovipressut muodostaen takaseinät linnalle. Lopussa joukkojen tullessa herra Macbeth repi muovit alas. Joukot valaistiin näyttävästi näyttämön takanta tulevalla valoilla, jotta muoviin tuli mustat varjot miekoilla varustetuista joukoista. Leidi keikkui kristallikruunussa ja yritti sytyttää tupakkaa sytkärillä ennen kuolemaansa.

Oopperan näin 90-luvulla Savonlinnassa Hynnisen & Makrisin pääosien esittäjinä. Myös tänä kesänä oli sama Långbackan hyvänä pidetty klassinen ohjaus vuodelta 1993. Yle oli ansiokkaasti tehnyt akateemikon haastattelun, jossa hän puoltaa perinteista ohjausta.
Hesarin kritiikin otsikkokin oli, että ohjaus kestää aikaa.

Video-kooste  ja kuva Itä-Savon sivuilla.

 Hesarikin kiinnitti huomiota, miten kehno sää tukee tätä oopperaa. Nyt ei satanut, mutta tuuli ikävästi kilkutti ja narisutti esityslavan yllä katoksen rakenteita.

Teosesittely oli paria tuntia ennen esitystä viereisessä maakuntamuseossa. 6 euron lipulla sai tuntia ennen tutustua historialliseen pysyväisnäyttelyyn.
Esittelyn piti X-yliopistossa sävellystä opettava T. Länsiö, joka tällä kertaa oli siis etukäteiskoira.
Hän lohduttanee oppilaitaan, että 27:stä Verdin oopperasta noin 10 on heikkio ja parin huonon jälkeen häntä suositeltiin jättämään koko säveltäminen.  On siksi yllättävää löytää Päivä kuninkaana Arten Live webistä.
Sitten hän löysi kuitenkin opettajan, joka opetti kovasti kontrapunktia ja polyfoniaa. Jo Nabucco, joka on ensi vuonna vierailuesityksenä, oli menestys.

Yhtenä periodina hän tehtaili oopperoita yli yksi vuodessa. Macbeth (10. ooppera vuodelta 1847) on näitä.  Säveltäjä korosti libreton merkitystä. Verdi oli tiukkana, että sen piti sanoa asia mahdollisimman lyhyesti. Suoraan ei käytetty itse näytelmä tekstiä, koska tekstin pitää tukea musiikkia. Koska Verdin ja libretistin Piaven sukset menivät ristiin tarvittiin toinenkin libretisti. Onneksi se leppyi kuudessa vuodessa, että saatiin La Traviata.

Yllätys, yllätys pääosien esittäjät olivat ulkomaisia. Hesari ja Itä-Savo kiittelivät Csilla Borossin Lady tulkintaa villtävänä jne. Kyllähän se jaksoi hyvin yhden hankalammista sopraanorooleista ja panosti korkeisiin ääniin. Sanoista ei saa selvää ja liekö jotain tavujakin vähän jäänyt vähemmälle. Länsiön kaskun mukaan Verdi olisi harjoittanut jotain sopraanoa osaan yli 200 harjoituskertaa. Wikipedian mukaan Verdi harjoitti ekan näytöksen duettoa yli 150 kertaa.

Basso Carlo Colombara (kts. Itä-Savon juttu) tosiaan teki hyvää työtä ja säväytti äänellään, vaikka ei mikään Salminen ole. Allekirjoitan myös Hesarin " Alejandro Royn ja Hannu Jurmun italialaissointiset tenorit soivat hyvin yhteen Macduffina ja Malcolmina ja  Bastidas-Gamboan mezzosopraano soi kauniisti kamarineitona."  Alejandro sai ehkäpä kovimmat aplodit ja minusta hän hoiti roolinsa parhaiten. Kts. myös Itä-Savon juttu, jossa kerrotaan, että hänelle tuli harjoituksiin pikakutsu. Herra Macbeth lauloi hyvin, mutta ei mikään valtaisa huippu. Tärkeää oli ladyn ja herran välinen tasapaino ja yhteispeli juonittelussa, ja se kai oli onnistunut.  Pääosaa esittää myös kuoro, joka valmentaja Hyökki senior mukaalukien sai suuret suosionosoitukset. Itä-Savon jutussa vierastyöläinen kokenut basso Corombalan mukaan "En tiedä, missä olisi vastaava kuoro. Sen ääni on kauniin pyöreä, ja kuorossa on  ensiluokkaisia ääniä. Ja mikä voima!!"

Näyttämöltä vinssataan ylös iso kruunu, joka on esityksen ajan ylhäällä. Festareiden kotisivun tiedotteen mukaan "valtaa symboloiva kruunu roikkuu raskaana heidän yllään, kruunu josta Macbeth sanoo ennen kuolemaansa: "Vil Corona, e sol per te!" – "Iljettävä Kruunu! Vain sinun takiasi!”"
Välillä kanniskellaan pyötää ja sänkyä. Muuten linna itsessään toimii erinomaisena kulissina esitykselle.

Kuten La Traviatassa, katsomo oli silmin nähden täysi. Tällä kertaa saksalaisia (n. 70-vuotiaiden avioparit) istui kummallakin puolen. Ilmiselvästi kuulivat toistensa puhetta, mutta eivät keskustelleet keskenään. Toinen papoista kommentoi parissa ekassa aariassa jotain ilmeisesti suomalaissyntyiselle vaimolleen, ja toinen mies antoi kuuluvan HYSS!:in. Paussin jälkeen rouva tuli minun puolelle istumaan. La Traviatassa oli saksalaisia isompikin ryhmä. Myös pres. Halonen puolisoineen oli paikalla Macbethiä katsomassa.

Teksti tietysti pohjautuu Shakespearen Macbethiin. Erilaisia elokuva versioita siitä on lukuisia. Tapahtumapaikka ja aika on Skotlanti 1000-luvulla.
Länsiön mukaan keskeisimmät hahmot ovat herra kenraali Macbeth, joka tavoittelee kruunua ja enemmän kuin miestään tukeva rouva Macbeth. Sitten olennaisessa osassa ovat noidat, jotka tulevat ennustamaan pariin otteeseen ja myös pilailevat myöhemmin herra Macbethin kustannuksella.

Alkusoiton jälkeen noidat ylistävät menestyksekkäältä sotaretkeltä palaavia Macbethia ja Banquota sekä kertovat Macbethin olevan Glamisin ja Cawdorin kruununhallitsija (thane in English) sekä tuleva kuningas. Banquon perillisten ennustetaan myös tulevan kuninkaaksi. Siinä sitä on niillä pähkäiltävää.
Sitten kuninkaan viestintuojat kertovat Macbethistä tulleen Cawdowrin kruununvasalli.

Lady Macbethille kihahtaa vallanhalu pahasti päähän, kun saa viestin mieheltään em. tapahtuman jälkeen. (Sama setti Callas + nuotit)
Kuningas Duncan yöpyy heidän linnassaan ja leidi päättää hoitaa ukon pois päiviltä käskien ensin miehensä tappaa hänet ja vaimo vie tikarin nukutetun vartijan käteen, että sitten on kädet on veressä kummallakin.
Macduff huomaa surmatyön. Kuoro ja solistit toivottaa murhamiehen helvettiin.

Hallitsijaa vaivaa muistikuva noiten ennustuksesta, että Banquosta tulee kuningas ja kertoo siitä vaimolleen. Eikun murhamiehet matkaan. Banquo ehtii varoittamaan poikaansa, joka pääsee pakenemaan, mutta Banquo menettää henkensä.

Sitten tuleekin sopivasti tämän oopperan juomalaulu.
Macbeth lähtee noidan luolaan, jossa Banquon ja entisten Skotlannin kuninkaiden haamut piinaavat Macbethia. Taas vaimo hätiin ja pyytää tappamaan Macduffin että Banquon perheet.

Macduff päättää kostaa perheensä kuoleman ja häntä auttaa tapetun kuninkaan Duncanin poika Malcolm sekä Englannin armeija aseinaan puunoksia Birnamin metsästä.

Lääkäri ja palvelija katsovat kun leidi M. kävelee unissaan ja yrittää pestä verta pois käsistään (Callas versio). Tohtorin osassa ollut Matti Turunen, joka tekee tänä kesänä varmaan ennätyksen sivuosissa, ja myös hyvin laulanut kammaripalvelijatar Adriana B-G kauhistelivat vieressä Ladyn touhuja.
Macbeth laulaa jo armon saamisesta, kun ymmärtää armeijansakin olevan jo häntä vastaan. Rouvan ilmoitetaan löydetyn kuolleena, mutta kuningas ei siitä enää hirveästi jaksa hätkähtää. Oma armeija saapuu vielä laulamaan komeasti espanjalaistyylisesti, kunnes Macduff miehineen tappaa Macbethin ja voiton hymni alkaa.

Figarossa oli myös Macbeth jakso Lindgrenin taattuun tyyliin: "Herra ei yksin pystyisi tuottamaan alle kolmen tunnin oopperassa seitsemää ruumista. Siihen tarvitaan tämä valtaviin mittoihin venyvä sopraano."

Illalla tulee Yle Radio 1:ltä Verdin Don Carlos Covent Gardenista, jossa nimiosan laulaa Mynssenin tenori Herr Kaufmann, jota olen kuullut mm. Toscassa ja hänen lied-konsertissa.. Myös baijerin kamarilaulajatar Anja Harteros mukana.
Studiossa herrat Hynninen ja Ryhänen ovat kommentaattoreina. Ne jutustelut kenties voi kuunnella jälkeenkin päin.