Savonlinnan ohjaus oli moderni, mutta can-canmainen yökerho baaritiskeineen luonnollisesti sopii juoneen ihana hyvin. Disco-pallo katsomon katoksen katossa oopperan alussa ja lopun koittaessa loi kehän sulkeutumisen tunteen. Perinteisempi vaihtoehto on pistää iltapuvut ja smokit päälle.
Ainakin lavastemiehet pääsivät helpolla. Lavan leveyttä ja oviaukkoja yläkerrassakin käytetty hyväksi, joskin jos istuu salin reunassa on jo matkaa näyttämön toiseen päähän, jossa oli mm. Violettan sairastupa.
Show-tanssijoitakin riitti, lopussa niistä tuli enkeleitäkin ja jopa mustalaisennustaja-eukotkin oli hieman epätraditionaalisissa asuissa. Itä-Savon sivun youtube-videokoosteesta näkee meiningin. Kyseessä oli puolalaisen teatterin ohjaus, joten tanssijatkin tulivat Puolasta. Kuten viime vuosina on ollut tapana, päätähdet olivat ulkomaisia nimiä.
Kuoro hoiti muun baariyleisön virkaa hyvin. Erityisen huima on 2. näytöksen vihanpurkaus Alfredon pahoinpidellessä Violettaa (kts. video 1:30 eteenpäin.)
Toimittaja Sirén oli huomannut Violettan vaikeuksia ensi-illassa, mutta minä en nyt huomannut mitään vaivoja. Tällä sopraanolla ei ollut vaikeuksia laulaa takariviin vaikka orkesteri kuinka melskasi.
Tenori (Mr. Aksenov) vaikutti Violettaa nuoremmalta kuten varmaan pitikin. Ääni vältti, mutta ei ollut mitenkään persoonallinen. Ei mikään maailmanluokan villazoni. Suomestakin olisi luullut löytyvän yhtä hyvän.
Tenorista huolehtivainen baritoni isäpappa (Marco Caria) oli hs.fi:n suosikki ja sai myös nytkin yleisön innostuneet suosion osoitukset. Varmasti parempi kuin vaika METin Domingo.
Verdin musiikki on helposti lähestyttävää (paljon valssia) ja juonikin seurattava.
Oopperassa on kai kolme näytöstä, mutta käytännössä neljä osaa. Eka ja neljäs ovat parhaimmat, että kyllä se kokonaan kannattaa katsoa.
Ooppera alkaa kauniilla alkusoitolla alkusoitolla, joka ei Savonlinnan orkesterimontusta kuulosta yhtä intensiiviseltä kuin videon englatilaisen oopperatalon sisätilaesitykseen.
Kaikista kuuluisin aaria on brindisi eli juomalaulu, joka tulee oopperan alussa. Tenori nousi pöydälle laulamaan ja sille työnnettiin mikrofonia. Se on vakiokamaa ooppera-konserttien lopussa, jolloin kaikkiesiintyjät tulevat laulamaan vuorotellen (ainakin 2) ja yhteen ääneen sen säkeistöjä. Yllättävin löytö juutubesta Sirkiän ja Turusen Savonlinnassa 2006 esittämä versio jonkin käsivaralta piraattikuvaamana, mikä voi olla hyödyksi, sillä kenties noista kolmannesmiljoonasta katsoja joku rokkari on eksynyt tuon ansiosta itse oopperaan. Turunenhan on saanut klassisen laulun koulutuksen, eikä tuossa esityksessä ole valittamista.
Ekan näytöksen lopussa on aaria, missä Violetta on sitä mieltä, ettei kestävää rakkautta ole. Siinä saa sopraano esitellä taitojaan.
Violetta on tuhlailevaa sorttia, että rahat meinaa loppua. Siitä ei Alfredon isukki pidä ja vaatii Violettan kirjoittamaan jäähyväiskirjeen Alfredolle. Tuo duotetto oli Savonlinnan tähtien kesken erinomaista keskustelua. Baritoni-isä lohduttaa tenoripoikaansa unohtamaan koko jutun.
Sitten ollaan taas bileissä, joissa Verdi on Carmenin tapaan tunkenut mustalaisia ja matadoreja. Tässä ohjauksessa paidattomat matadorit iskivät keihäitä Violettan isoon helmaan, jolle leikki käy liialliseksi. Alfredo pelaa korttia Violettan alkuperäistä rakastajaparonia (Douplhon) vastaan. Violetta päättää rakastaa vaihteeksi paronia, josta Alfredo suuttuu.
Vuoteen omaksi joutunut Violetta saa kirjeen katuvalta Alfredolta. Kirjeen ääneen luettua, Violetta huutaa, että se on liian myöhäistä ja sitten alkaa kaunis aaria (hyvästit menneiden ajan haaveille).
Alfredo ehtii vielä ehtii paikalle ennen kuin Violetta ottaa ja kuolee, vaikka juuri ennen Violetta tuntee kipunsa häviävän. Esirippu sulkeutuu, paitsi em. pätkässä, joka on kuvattu Zürichin päärautatieasemalla. Siellä lääkäri on kaartanut ambulanssilla paikalle.
P.S. Joku vuosi sitten näin Kameliendame-baletin. Kamelianainen pohjautuu samaan Dumas jr:n tarinaan kuin La Traviata ooppera. Nimi tulee Kamelian kukasta, jonka Violetta antaa Alfredolle ekassa näytöksessä (ei kamelia). Siinä sitten Violetalla käy niin kuin La Bohemen Mimille, että kuolee rakastetun läsnäollessa keuhkotautiin. Onneksi keuhkosairaus ei vaikuta lauluun..
Baletin on v. 1978 Stuttgartin oopperalle ohjannut itse Neumeier. Erikoista teoksessa on sen musiikki sillä siinä käytetään Chopinin (piano)musiikkia, jota kyllä viitsii kuunnella. Toisessa näytöksessä soittaa pelkästään orkesterimontussa flyygeli, mutta ekassa ja kolmannessa on myös orkesteri mukana. Myös lavalla on välillä piano, jota soitetaan hieman.
Tanssipuolella, ei tainnut tarvita erinomaisia fyysisiä suorituksia, vaan se oli lähinnä tällaista tunteikasta hupsuttelua. Tosin vauhtia on välillä Margueriten tuberkuloosista huolimatta. Itse asiassa Chopin kuoli 39-vuotiaana myös tuberkuloosiin.
Musiikkina olivat mm. tutut balladi g-mollissa preludit 2, 8, 15 "sadepisara" ja 24 (op. 28), minuuttivalssi (valssi 1 op. 72) trois ecoissases, grande polonaise brilliante (op.22) ja orkesterikappaleet fantasia puolalaisista teemoista op. 13 (osa 1) (osa 2),2. pianokonsertto osat 2-5.
Keine Kommentare:
Kommentar veröffentlichen