Don Pasquale

Tänään alkaa Kansallisoopperan kevät-kauden lippujen myynti. Mattilan tähdittämä Jenůfa myydään loppuun vaikka esityksiä on runsaahkosti. Don Giovannilla ja Ruusuritarilla on vain neljä näytöstä.

Lauantaina esitettiin kauden uutuus Don Pasquale klo 14 ja klo 19 (eri miehityksin sentäs). Minä kävin katsomassa varhaisemman, jossa oli ensi-illassa mukana ollut väki.  

Toimittaja Nordelli oli jo ehtinyt kirjoittamaan viime viikon Kirkko & Kaupunkiin Don Pasqualesta eikä ollut lämmennyt Donizettin komiikalle. Laulajat kuoro mukaan lukien oli kuitenkin kelvannut.
Samaan asiaa päivtteli myös Hesarin kriitikko.
Hänen mielestään lavasteet oli turhankin hienot tämmöiseen oopperaan. Olen samaa mieltä, että hienot olivat. Yleisökin aplodeerasi, kun näki ns. muuttuneen kämpän.

Ohjaus vältti minulle hyvin, kun en ole parempiakaan nähnyt, ja laulajat tekivät myös hyvän näyttelijäsuorituksen. Etelä-Saimaan kriitikko kiitteli, ettei koomisuus ollut yliampuvaa.


Laulalajat olivat hyviä valintoja rooliin. Tuomas Katajala on Suomen juandiekoflores eli juuri sopvat tähän tehtävään.  Pääosan esittäjän oli kannattanut tuoda ulkomailta. Hän on näköjänä ollut ennenkin Kansallisoopperassa.  En epäile, etteikö toisen miehityksen Forsbergikin pärjäisi.
Jaakko Kortekankaan kielikin taipui hyvin italiankieliseen raimohäyrismäisiin kohtauksiin. Nootarilla ei ollut paljoa sanottavaa, mutta sihenkin oli hankittu nimekkäät kotimaiset esittäjät, kun Juha Riihimäki. Ehkä tuollaisiin osiin voisi värvätä uran alkuvaiheilla olevia. 

Musiikki on kevyttä. Toimittaja Kuusisaari jopa pohti oopperan kilpailevan teatterien musikaalien kanssa. Donizetti pärjää ainakin Rossinille. Tämä oli hänen 64. oopperansa.  Siinä on alkusoittokin, jonka päätteeksi orkesteri oikein nousi seisomaan kiittämään aplodeista.
Juonikaan ei päätä rasiata. Kyllä lauantaina ja Figarossa tullut Kohtalon voima on kummassakin suhteessa toista luokkaa.

Kts. kuvia ja traileri oopperan kotisivulta. 

 Lavastuksessa oli palmuja. Niiden varsi oli kartiomaisia eli alaosa oli paksumpi kuin yläosa.
Nämä palmut ovat Roomasta, jossa oopperan ensi-iltakin oli v. 1840.

Don P. on Erneston setä. Ernesto näytti asustelevan samassa kartanossa. Molemmat ovat poikamiehiä.
Ernesto on rakastanut naiseen, Norinaan, joka ei täytä sedän asettamia varallisuusvaatimuksia. Ernesto kimpaantuu ja jättää kodin.

Don P:n luottamalla tri. Malatesta haluaa auttaa rakastavaiai juonii, että sisar tekeytyy muka hänen luostarissa olleeseen siskoonsa ja että se menee naimisiin Don P:n kanssa. Kun hän esittelee ujoksi tekeytyvää siskoaan, tulee Ernesto paikalle, mutta hänet onnistutaan saamaan juoneen mukaan.

Sitten kun notaari, joka sattui olemaan kätevästi matkassa mukana, allekirjoituttaa avioliittopaperin alkaa Norina esittämää tuhlailevaista ja määräilevää vaimoa, eikä mies voi kuin ihmetellä, kun hankitaan vaunut, uusi sisustus ja kasapäin palvelijoita, joten sekä nais- että mieskuoro sai töitä. Lisäksi Norina lähtee yksin jalokiviloistossaan teatteriin ja käskee mennä papan nukkumaan, että aamulla tavataan.

Don P. vaatii avioeroa.  Hän suunnittelee nappaavansa kilpakosijan, josta mukamas vahingossa pudotetussa kirjeessäkin saa todisteita. melkein saa Erneston kiinni Norinan kanssa. Ernesto lauleskelee venaillessa komean aarian. Malatesta sumplii Don P:n lupaamaan, että Ernesto saa mennä Norinan kanssa naimisiin, jos hän saa siskonsa luopumaan avioliitosta. Tämä suostuu koska kuulee taloon muuttaman Norinan. Kun juoni paljastuu, ei Don P. ihmeemmin suutu, vaikka onkin menettänyt pitkän pennin, vaan antaa siunauksensa. 

 Youtubessa on näemmän koko ooppera Zürichistä englanninkielisin tekstein, jossa on itse Florenz ja Raimondi. Myös Milanosta, Ravennasta, New Yorkista, Glyndebournesta ja Wienistä ainakin on versiot, joten valinnavaraa vertailuun riittää.