Musiikkitalo

Tässä Hgin musiikkitalon arkkitehtuuria monelta kantilta. Taannoihan sinne ilmestyi hauki.

 Polkupyöräparkki on Sibeliusakatemian edessä.

 Konserttisalin seinässäkin on lasiseiniä, joiden eteen lasketaan konsertin ajaksi verhot alas.

Ovet ovat numeroitu. Jos on permanto niin pysytään alakerrassa, ja jos on parvi niin sitten kerros ylemmäksi. Sitten pitää löytää ovi, jonka numerolipussa on. Ovesta kun käy sisään niin voi olla kirjain, mennäkkö ovesta vasemmalle vai oikealla. Sitten vielä oikea rivi ja oikea paikka.

Ylätasanteella on Fugan levykauppa.

Tuota taideteosta saakin katsella monesta kulmaa ja vielä voi jäädä arvoituksia..

 

WC:t ovat alakerrassa pitkän naulakon vieressä. Omituista oli ns. anniskelualueet eli siellä on kyltti, jossa on viinilasin kuva ja sitten siihen pitää pistää vahteja seisomaan. Sosiaalitantat taas pelastaneet maailmaa. Valitettavasti päärautatieaseman Alepa on liian kaukana käydä hakemassa välipalaa. Mannerheimintien toisella puolella on kioski, joka on joskus auki. Kahvin hinta on Fazerilla kolme euroa eli 50 c enemmän kuin oopperatalossa. Sama firma tietääkseni. En ymmärrä, miten talon uutuus lisää kustannuksia.

Toimittaja Kuusisaari moitti Rondossa, että edes yli viiden tunnin Wagnerin väliajoilla ei ollut tarjolla kuin jotain pieniä ja kalliita coctail piiperryksiä ja kovat jonot.
Kehuja ei saanut kansallisoopperakaan häneltä ja hän mainosti kadun toisella puolella sijaitsevaa Subwayta.
Joskus olen minäkin siinä käynyt tosin en kai ostanut kuin kahvia. Me ei Joen kanssa sellaisista tykätä. Runebergin kadun Alepassa ehtii käydä hyvin.
Kuusisaari otti esimerkiksi Saksan oopperatalot ja kuulemma Mynssenin oopperatalon alakerrasta saa tilattua lämpimiä aterioita. Sitä en tiennytkään. Muuten sen talon kanttiini ei paljoa erotu Fazerin vastaavasta.
Tarjontaa on hieman enemmän. Alepan tapaista kauppa ei ole Mynssenin oopperatalon lähellä, mutta italialaista jäätelöä saa helposti kun kävelee Hofbräuhausin lähelle.
Vieläköän Pietarin Mariinski-teatterissa saa aitoja voileipiä?

 Ravintolapuoli. Talossa toimii kahvila, joka on auki muulloinkin kuin konserttien aikana. Kerran olin katsomassa ilmaiseksi OKO:n taidesäätiön teoksia, joita tosin olisi mahtunut enemmänkin.

 Arkkitehti on kovasti tykännyt pisteistä. Miinusta antaisin 1,5 henkilön levyisistä portaista parville. Kyllä olisi voinut metrin leventää ilman ongelmia.

Kesämmällä esittelin Bayreuthin oopperataloja. Rondossa oli sivun juttuna brittitoimittajan blogikirjoitus "Miksi en mene takaisin Bayreuthiin". Sinne se oli pakotettu menemään tekemään haastattelua ja sai sattumalta lipun esitykseen. Mainitsi, että salin intensiteetti oli poikkeuksellinen. Häntä painoi kansallissolialismin taakka.  Kirjoittajan mukaan Wagnerin suku ei ole innokas tekemään historiatutkimusta, miten aikoinaan talossa kansalllissosialimi vaikutti. Toimittajaa häiritsi, ettei puiston historiatietoisku ollut talon vaan kaupungin tekemä eikä hän siksi saanut oopperatalon puolesta tekstejä.
Kritiikkiin antaa aihetta, ettei kaikkia arkistoja ole ilmeisesti avattu. Toki Saksassa on kova kiinnostus asiasta (Welt) eikä siitä ole mediassa vaiettu. Ensi vuonna tulee 200. vuotta Wagnerin syntymästä ja 130 v. kuolemasta, joten kirjoja on alkanut jo tulla. 

Welt kirjoitti, miten ooppera kiinnosti niin Hitleriä jota niin Goebbels kuin Göring yrittivät miellyttää mm.  neuvomalla ohjauksissa. Berliinin valtionoopperan Juutalainen pääkapellismestari sai jatkaa jopa vuoteen 1937 ennen kuin hän pakeni Riikaan. Britit pommittivat heidän harmiksi oopperatalon 1941.
P.S Viikon Figarossa kuusi tenoria (ritaria) tavoittelee yhtä naista huonolla menestyksellä. Rossinin Armidasta on kyse ristiretkien aikana.