Chiemsee

Toimittaja Lindegren kirjoitti Rondoon pakinan Ludwig II:sta. Da Kinihän oli tunnettu Wagner-fani ja linnojen rakentaja. Aikaisemmin kirjoitin jo Linderhofista ja Neuschwansteinista.
BR:n sivulla on juttu kun Linderhofissa palautettiin 10 vuotta restauroidut 80 posliinikukkasta. Pelkkään kukkien sijoitteluun meni kolme päivää. Tietysti ne joutuu pleksin alle. Jutun sivulla on myös kuvia linnanpuistosta kuten Hundinghüttestä.
Tässä on nyt se kolmas linna Herrenchiemseellä..

Matka Chiemseen linnaan käy esimerkiksi Prienin (bair. Prean) kautta. Sen Säästöpankin merimiessolmu kai kuvaa Baijerin suurimman järven Chiemseen läheisyyttä.
Prien perustettiin 1158 ja nykyisin siellä on n. 10'000 asukasta.
Pitäjä toimii Chiemseen satamana ja järven takia siellä on ollut ja on runsaasti majoitusbisnestä.

Prienin läpi menee Mynssen-Salzburg rautatie (1860). Salzburgiin kai menee junalla n. 20 min. Junat olivat somana sunnuntaina aamulla ja illalla kovin täynnä, että ihmisiä näkyi seisomassakin. Mynssenistä lähtiessä kannattaa mennä ajoissa päärautatieasemalle.



Rautatie Prienin keskustan ja sataman välillä perustettiin 1887 ja se toimii edelleen. Radalla on pituuttaa 1,8 km. Ratapihalla näkyi toinenkin samanlainen veturi.
Vauhti on noin juoksuvauhtia, mutta polkupyörällä pääsisi ohi. Pääosin matka kulkee pyörätien vieressä, mutta useita autoteitäkin ylitetään. Pilli viheltää komeasti.

Junassa on lisämaksullisia 1.lk. vaunujakin. 2lk:ssa on puupenkit.
Juna lähtee Prienin rautatieaseman vierestä, ja siellä on kioski, joka myy yhteislippuja junaan ja laivoilla. Juna liikennöi n. kerran tunnissa. Lähtöä piti odotella n. 20 min ja takaisin päin piti kävellä. Aamulla ei ollut montaa matkustajaa. Ehkä parikymmentä.
Laivat on lastattu turisteilla. Onneksi ne oli niin isoja, että pitkäkin jono mahtuu kyytiin - hitaasti tosin. Chiemsee Schiffahrt myy järvelle eri tason lippuja. Prienistä Herren- ja Fraueninseleillä käy 7,80 eurolla. Niitä voi ostaa satamasta tai laivastakin (noh, korttimaksamista en yrittäisi..). Historiaa firmalla on 160 v. ja nykyisin laivoja on 14.
Laivasta on kioski, jos olutta tai bretzeleitä tulee tarvis saada.


Purjeveneitä järvellä lienee ollut toista sataa.


Fraeunchiemseellä kävin luostarikirkossa (1000-l. lähtien), jossa on jostain syystä valokuvaus kielletty. Siellä alttarin takana oli kymmeniä votiivitauluja, jossa kiitetään reliikkialttarin edessä pyhän Irmengardin (s. 831..833 k. 866) ihmeitä.

Saarella on kokoa 15,5 ha ja vakituisia asukkaita 250..300. Ne saavat seurakseen vuosittain varmasti satojatuhansia turisteja. Saarella on majoitus- ja ravitsemuspalveluita runsaasti (Biergartenit ml. tietysti). Yksityiset ovat aidanneet alueitaan ja jopa rantakaistaleitaan, joissa kerrotaan nurmikkotilkun olevan Privat.

Benediktiiniläisluostari toimii edelleen ja näkyi siellä joitain nunnia kävelemässä. Saarella lienee yksi ensimmäisistä Saksan maaperän nunnaluostareista (perustettu v. 782).




Frauenchiemseellä ei ole autoja, mutta Herreninselillä kyllä jotain kotteroita ja traktoreita sillä siellä viljellään. Pinta-alaa saarella on 238 ha. Lehmiäkin oli laitumella. Ihmisiä asuu vakituiseen alle 20. Saarella on paljon metsää. Hevosia käytetään kuskaamaan pienestä korvauksesta turisteja linnaan. Kävellessä menee ehkä vartti.

Tästä kartasta käy ilmi linnan sijainti ja karkea ympäristö.


Orangerie kuuluu jokaiseen linnaan. Sisällä oli näyttely, johon pääsi yhteislipulla. Siellä oli tietoutta sitruspuista ja laitteista, millä niitä rahdattiin ulos kesäksi ja takaisin talteen sisälle talvehtimaan. Lisäksi oli kuvia Baijerin eri linnojen Orangerieistä.

Kummallakin saarellä kävin taidennäyttelyssä. Herrenchiemseen museossa oli myös politiikka esillä perustuslakiteemalla. Siellä hiottiin 13 päivää v. 1948 tulevaa perustuslakia.






Linnassa ei saanut valokuvata. Se on kyllä loistokas palatsi sillä Ludwig II tekisi siitä Versaillesin kopiota. Siellä tauluissa ei kuvata suinkaan baijerilaisia vaan ranskalaisia mm. aurinkokuningas Ludwig XIV oli siellä. V. 1878 aloitettu linna ei ehtinyt valmistua Ludwig II:n kuoltua henkilääkärinsä kanssa Starnberger Seehen 40 vuotiaana (1886). Sitäpaitsi rahapussi oli tyhjä. Versaillesin suuruista siitä ei tullut lähellekkään, mutta muutama huone tuli valmiiksi.

Oppaan ei tarvinnut kertoa vitsejä sillä faktojen kertominenkin riitti huvittamaan yleisöä joka huoneessa. Oli lehtikultaa, mahtava soitin kaappi (mm. kilpikonnan kilpeä käytetty raaka-aineena), 500 kg kristallikattokruunu, 6000 l. kylpyamme, 50 kg verhoja, Meissenin porsliini kukka-asetelma ja maailman suurin kattokruunukynttelikkö, 50 neliön mattoa työpöydän alla jne. Peilisalissa oli kristallikruunukynttelikköjä runsaasti, että tarvittiin 20 sytyttäjää ja niiltäkin meni puolituntia sytyttämään. Siellä ei koskaan pidetty mitään juhlia vaan ne sytytettiin vain herra kuninkaalle.
Kuningas ehti nukkua palatsissa yhdeksän yötä. Siellä oli iso komea sänky, mutta se oli vain kopio aurinkokuninkaan sängystä. Ludwig II:lla oli pienempi vain 2,5 m pitkä ja 1,80 leveä sänky.

Joitain kuvia on linnan kotisivulla, mutta vähän heikosti. Panoraamajutut vaativat vielä Javankin. Näköjään tässä valokuva-arkistossa on hyvin kuvia.

Siellä oli samoja innovaatioita kuin sen toisessa pikkulinnassa Linderhofissa: ihmisiä pystyi välttelemään kun ruokapöytä lasketaan alas luukusta ja vinssataan ylös. Lisäksi alakerrassa oli uuni jolla saatiin lämmintä ilmaa huoneisiin luukuista sillä huoneiden marmoritakat eivät riittäneet lämmittämiseen