Vorsicht

Saksasssa on sanonta Vorsicht ist die Mutter der Porzellankiste. Suomessa nyt porsliinia harvoin on kirstukaupalla.
Suomalaiset tuntevat varmaan Meissenin, joka sijaitsee Dresdenin lähellä. Se on kuuluista posliinistaan ja vielä siellä tehdään kaikenlaista ja myydään Leipzigin ja Dresdenissä. Kuten kuvasta näkyy ei ihan halpaa ole. Tuskinpa suomalaiset viitsivät maksaa tuollaisesta yhtä innokkaasti kuin saksilaiset, joille tuo on ollut muodissa vähintään 1700-l. lähtien. Wikipediassa on kuva, millaisen ruokapöytäserviisi Meissenin kupeista vaikka saisi aikaa. Ennen Meissenin tehtaan perustamista (1710) Dresdenin hovi joutui ostamaan kauppiailta itämaista tulleita tavaroita, mutta sitten 200 vuoden pohtimisen jälkeen Johann Friedrich Böttger ja Ehrenfried Walther von Tschirnhaus onnistuivat tekemän saman.
Toisen maailmansodan jälkeen tehtaan laitteita meni sotakorvauksena NL:oon. DDR:n perustamisen jälkeen perustetiin kansanomistama tehdas, joka oli harvoja tehtaita, joilla DDR tienasi ulkomaanvaluttaa. Nyt sen tehtaan taas omistaa Saksin valtio.

Dresdenin posliinimuseossa ei tosiaan ole pelkästään tylsiä kuppeja ja vaaseja, joissa on koboltinsinisiä kuvioita valkoisella pohjalla. Oli siellä tietysti niitäkin, muitakin värejä ja Saksan lisäksi siellä oli Kiinasta ja Japanista vanhaa esineistöä. Siellä oli myös eläimiä, uskonnollisia taideteoksia ja monenlaisia hovien pröystäilykoristeita.

Kyseinen kukkakimppu oli aivan huikea taideteos (kuva ei tee oikeutta). Se oli tehty jollekkin pariisilaiselle tytölle muistaakseni 17-vuotissynttärilahjaksi.




P.S Hevosteemaviikon päätteeksi Christopferin mainiosta Querista videopätkä.