Thaïs

 Räntäsateessa kävin katsomaan Göteborgin tuotantoa olevan Thaïs oopperan (1894). Se on Jules Massenet'n, jonka oopperoista ehkä Manon (1884) ja Werther (1892) ovat ehkä useammin esitettyjä kuin tämä, mutta minusta tämä on sen kaikista tunnetuin sävellys välisoitin "Thaïsin mediataatio" takia sillä se on monelal "The Classical Hits" kokoelmassa.  Ooppera lauletaan siis ranskaksi.

Munkki Athanaël näkee näkyjä entisestä kaupungistaan, että sinne pitää lähteä käännyttämään Thaïsin uskovaiseksi, kun siitä on tullut yläluokan viettelijätär. Noh, itse asiassa munkilla on on maallisen himon motiivi lähteä matkaan. Baritoni munkilla (Jaakko Kortekangas) oli paljon laulettavaa. Varmaan se oli taitavaa laulua, mutta keskimäärin ei kovin dramaattista ja läpitunkevaa. Sen sijaan Thaïsia esittänyt sopraano Sabina Cvilak oli todella hyvä - melkein luokkaa Soile Isokoski. Hän on valmistunut 1996 eli sopii ikänsäkin puolesta vielä osaan kuin valettu. Hän on esiintynyt ennenkin Kansallisoopperassa ja Savonlinnassa.  Tietokilpailukysymys: minkä maan domain on si kuten laulajan kotisivulla? Siellä on musiikkia tarjolla.

Thaïs löytyy Niciaksen luota. Se on sitä yläluokkaa, jolla on viettelijättäriä vaikka muille jakaa.  Tenori Luc Robert oli oikein hyvä ja tietysti Hannu Forsberg sai sivuosansa hoidettua kunnialla. Ohjauksessa prameillaan puvustuksella ja lavastuksella, joka on tosin sekoitus vanhaa ja moderneja elementtejä, kuten metallisia kierreportaita. Kts. galleria oopperan kotisivulta. Niissä näkyvä teatterikatsomo  tai mikä lie varietee-herraklubi-teattari 1800-l. tyyliin. Myöhemmin katsomon tuolit  on kuin hiekkapuhallettu ja tuoleissa lojuvat kuoro ovat hiekassa ja pölyssä ja vanhentuneissa puvuissa. Symboliikkaa riittää nin libretossa kuin ohjauksessa.  Kts. kohta minuutin tienoilla Göteborgin trailerissa.

Pääosan esittäjänä jälkeen toiseksi paras asia oli varmaan orkesterimusiikki jota Franck johti täysinäisen näköiselle montulle. Kolmas huomioitava seikka on sitten tuo lavastus ja puvustus.

Athanaël saa kuin saakin Thaïsin houkuteltua mukaansa, se vaan vaatii sen kuuluisan meditaation,  ja Niciaskin sen sitten hyväksyy.
Sitten alkaa erämäävaellus ja Thaïsin pitää jättää kaikki omaisuus tietysti taakseen. Jalatkin menevät verille kävellessä ja lähteellä Athanaël jo voivottelee kohtaloa. Luostariin kuitenkin saavutaan.
Myöhemmin hän näkee näkyjä ja lähtee etsimään Thäista, jonka pitäisi libreton mukaan olla kuolin vuoteella, mutta minusta tässä ohjauksessa tuo loppu oli kyllä sekava. Ilmeisesti se oli sitten jo taivaassa.

Viikon Figarossa on ooppera aiheena.

P.S Jos joku meinaa Tristan & Isoldeen päästä katsomaan toukokuussa (bzw. kesäkuussa)  tätä miehitystä niin kannattaa toimia nyt eikä viidestoista päivä.