SR päihittää Yleradio 1:n kirkkaasti oopperalähetyksillään. Nytkin on netistä kuunneltavissa Mynssenissä kesäkuussa paikallsten tähtisolistien Kaufmannin ja Harterosin Trubaduurin (Il trovatore). Mukana on myös baritoni Alexei Markov, joka on Viipurissa syntynyt. Hän on esiintynyt Suomessakin.
Kertakaikkiaan mahtavaa Verdiä! Kuuntelin J. Ollilan elämänkertaa lukiessakin pari kertaa läpi.
Sen verran vaativaa laulettavaa, että ei ihme, ettei tuota Kansallisooperassa kuulla turhan usein.
Kaufmannin suosiotasaanella Verdi-levyllä on myös aaria tuosta oopperasta, jossa tavoitellaa korkeaa C:tä. Tenori onkin tässä se trubaduuri (Manrico). Mezzosopraano on mustalaisnainen Azucena ja baritoni kreivi di Luna, joka Aragoniaa hallitsee. Hän on myös mustasukkainen aatelisnaisesta Leonorasta, josta trubaduurin on syytä pysyä kaukana.
Upseeri kertoo kreivin veljestä, jonka muistalaisen ryöstivät ja kenties tappoivat kostoksi, kun mezzosopraanon mustalaisäiti poltettiin roviolla.
Leonora muistelee kaihoisasti kuulleensa trubaduuria ja kuuleekin jälleen puutarhassaan trubaduurin, mutta niin miehensäkin, joka naamioituu, ja Leonora menee lankaan, joskin sieltä tulee myös itse trubaduuri eikä siinä auta kuin alfaurosten miekkatappelu, jonka trubaduuri voitti, mutta säästi hengen.
Sitten pompataan mustalaisleiriin, jossa; on ihmeellinen alasinkuoro, joka on kelvannut Lissabonissa flasmobbiinkin. Azucena muistelee äitinsä hirvää kohtaloa humpappaa laulussaan ja kostoaan ja havahtuu, että sodassa haavoittunut trubaduuri onkin hänen poikansa. Tämän pitäisi jäädä vahtimaan linnoitusta, mutta karauttaa luostariin, johon Leonora aikoo luultua ihastuksensa kuolleen.
Kreivi haaveilee Leonorasta ja aikoo ryöstää hänet ennen luostariin menoa, ja kahakka on valmis ja taas trubaduurin voittaa sen verran, että pääsevät karkuun.
Sattuupa niin ikävästi, että Azucena joutuu kreivin sotilasleiriin ja upseeri tunnistaa hänet lapsen kappaajaksi ja niin hänet pistetään tyrmään odottamaan roviota.
Trubaduuri joutuu jättämään juuri vihille aikomansa rakastettunsa ja lähteä pelastamaan äitimuorinsa kauheista liekestä - joutuen kuitenkin itsekin vangiksi. Leonora jää kaipaamaan ja lauleskelemaan tietysti, ettei ikinä enää näe. He saavat ihme kyllä dueton aikaisiksi ja munkitkin laulaa taustalla synkästi.
Leonora anoo kreiviä vaihtamaan teloitettavan itseensä. Hän saa pyyntönsä läpi, mutta ottaa myrkkyä samalla kiirehtien pyytämään Manricoa lähtemään. Trubaduuri että kreivi näkevät Leonoran kuolevan ja kreivi tietysti pahoittaa mielensä ja käskee Manricon teloitettavaksi heti kun houreinen äiti saa nähdä sen.
Kun Manrico on hengettä, eukko kertoo kreiville, että nytpä tapoitkin veljesi. Siten kosto tuli suoritetuksi. Eli ruumita tuli ihan kunnon oopperan verran! Fantastista!
Oopperalla ei ole historiallista taustaa, mutta nimet ovat 1400-l. vallantaistelusta.
Keine Kommentare:
Kommentar veröffentlichen