Areenassa on vielä maanantaina ja tiistaina nähtävissä Vivaldin Vuodenaikojen ranskalainen kokoperheen "elokuvaversio", jossa isoisä askartelee viulua. Concerto Italiano ei ole hullumpi ryhmä.
Milanon tekniikan museon musiikkiosastolla oli hienosti havainnollistettu viulun rakentamista.
Englannin sana luthier on myös viuluntekijää tarkoittava sana.
Eniten stradivariuksia (viulu ja sello) yhdellä kertaa olen nähnyt Firezen Galleria Dell Academicassa, jossa ei saanut valokuvata. Ne ovat kuitenkin osallistuneet historiallisten soittimien dokumentointiprojektiin. Museossa oli tietokoneita, joilla saattoi kuulokkeilla katsella tietokantaa, joka on kai osittain myös Internetissä. Yleensä ihmiset kuitenkin tungeksivat ihmettelemään Daavid-patsasta (1504), joka siirrettiin katon alle 1873. 1910 samalle paikalle tuotiin kopio. Ulkotiloissa sen koko ei ole niin vaikuttava kuin sisällä.
Keine Kommentare:
Kommentar veröffentlichen