Puh pitää hunajan lisäksi myös lussekatterneista. Puhin ostin suomalaistaustaiselta mummolta, joka myi Hötorgetilla lastenlasten lelujakin. Torilla moni myyjä tuntui puhuvan suomea. Oikea mamu-tori siis. Kuulemma joka sunnuntaiaamupäivänä siellä on tori. Ruotsalaiselta kauppiaalta ostin Sibbaa ja Wagneria, jossa jälkimmäisessä Salminen on Hundingina. Levytys lienee vuodelta 1988.
Lussekattenilla on wikipedia-sivu oikein baijeriksikin, mutta ei suomeksi. De Lussekatt (boarisch „Luciakatzal“), aa Lussebulle, Saffranskuse oda Julkuse gnennt, is a tradioneje schwedisches Beckarei aus Geamdoag.
Ruotsinkielinen sivu kertoo 1600-l. Saksassa paholaisen (djävel ruotsiksi) olevan kissan hahmossa, kun taas Jeesus jakoi lapsen hahmossa kiltille lapsille pullia, jotka loistivat kirkkaana (siksi sahrami) pitämään valon aran paholaisen poissa. Lusse tulee varmaan Luciasta, jonka etymologia tulee latinan valoa tarkoittavasta sanasta (lux).
Saksankielisen sivun mukaan vierekkäin asetetut S:n muotoiset pullat muodostavat jouluvaunuun ja ristikkäin olevat jouluristin. On niitä vissiin muistakin, mutta tuo lähikaupan lusseklump muodostelma on vailla vertaa.
Keine Kommentare:
Kommentar veröffentlichen